Matkala etiäppäin...

Juttelimma just vähän aikaa sitten kaverin kanssa miten mahtavaa on jos pystyy tekeen jostain harrastuksesta itelleen ammatin. Mun jos jonkun pitäs se tietää. Oon kuvannu niin kauan kun vaan muistan ja nyt jopa näyttäs, että sitä vois tehä ihan elääkseen. Tienata sillä. Ikinä ei ole pieneen päähäni pälkähtäny ajatus, että siitä vois tosiaan tulla mulle ammatti. Äitikin sen huomasi vähän aikaa sitten, että tätähän mie tosiaan on tehny jo aika kauan!! Ekan kameran oon saanu joskus ala-asteen alussa ja siitä lähtien kamera on kulkenu mukana. Jotenkin se nakki aina sitten napsahti mulle, kun oli kuvaamisesta kyse. Sukujuhlia on tullu kuvattua aika monet... Sitten kun videokamera hommattiin, ni sama meno jatku. Yleensä minä olin aina kameran takana ja saatiin ettiä pätkiä missä minäkin olisin ollut mukana. Tämä sopi mulle kyllä tosi hyvin!! Mieluummin minä siellä toisella puolella olinkin!! :D

On sitä kyllä muutakin kuvattu kun niitä sukujuhlia.. Äidin hoitolapsista kun on muutamat videot kuvattu! Lapset eestä, lapset takaa, lapset leikkii, lapset nukkuu... Muutama tunti materiaalia on kertynyt vuosien varrella!! :D Ja editointiakin on harjoteltu... vaikkakin aika yksinkertaisella tyylillä mutta kuitenkin. Sitten kun minä olen maailmankuulu elokuvaohjaaja, niin näitten videoiden omistajat voivat ylpeänä sanoa, että heillä on minun kuvaamia kotielokuvia jo niiltä ajoilta kun kukaan ei uskonut minusta tulevan mitään (ittenikin siihen joukkoon mukaan lukien!!) ... Juu haaveitahan ihimisellä olla pittää!! :D