Saturday, August 30, 2008

Valokuvakilpailu

Mie muuten osallistuin äsken yhteen valokuvakilpailuun. Siinä haettiin parasta kesävalokuvaa. Kolme sai maksimissaan lähettää ja sen verranhan mun piti niitä kuvia sinne laittaa. En tiiä onko ne hyviä mut ehkä ne ei ainakaan ois niitä tavanomasimpia kuvia. Enkä muuten ollu yhtään viime tingasa. Huomena on niilä viiminen palautuspäivä :D

Oon mie melko varmasti ne kaikki kuvat jo valmiiksi täällä julkassu mut laitampa ne uudestaankin ihan vaan huvin vuoksi...



Tekemistä eikä loppua näy

Eka kouluviikko ois sitten siinä. Ja olipa se vaan viikko. Ja onneks se on ohi! Kerkesinkin jo valittaa että musta tehtiin toimitussihteeri. Se homma onkin kiireisempää kun olin osannut odottaa. Pitää olla neuvomasa muita, keksimäsä niille kysymyksiä (omatkin kyssärit pitäs jostain keksii kans...) ja muutenkin olla apuna. Esimerkiksi sillon kun jonkun juttuidea kosahtaa kokonaan ja pitää samantien keksiä sille uusi että se pääsee haastateltavien metsästykseen. Omakin juttu pitäs kans jossain vaiheesa saada tehtyä. Ekan haastattelun olen jo tehnyt. Kaks enää jälellä. Ne on maanantaina. Ja sitten vaan kirjottamaan. Eli se on onneks jo aika hyvällä mallilla. Tänään pitää se eka haastis purkaa ja ettii ne tärkeimmät ja kiinnostavimmat hommat sieltä.

Niin ja tämähän ei oo meän ainut kurssi tällä hetkellä. Meillä on itseasiassa kolme kurssia päälleikkäin. Magneetti, Media-alan liiketoiminta (mitä se sitten ikinä onkaan ja opetetaan kai enkuksi, mahtavaa) ja Ruotsi.

Toi ruotsin kurssi alko eilen. Voi perkele mitä tuskaa sekin. Perjantai-aamuna klo 8.00 onkin tosi innoissaan oppimassa ruotsia. Helkkari että voikin jotain kurssia inhota niin paljon kuin tuota! Se tulee olemaan silkkaa tuskaa aivan varmasti. Eihän se mitään jos vaan oltais luokassa ja sönkättäs keskenämme surkiaa ruottiamme. Mutta ei. Ne haluaa jostain helvetin syystä tunkea tän ruottin kurssin radiotyön perusteiden kanssa samaan. Kuka arvaa mitä se sitten tarkottaa?? Kyllä vaan, meidän pitää tehdä radioa ruottiksi! Heja Sverige vaan teille perhana kaikille!!

Eka pari viikkoa kuulema ollaan keskenämme ja opetellaan "teoriaa" ja sitten paukastaankin sinne radioon. Jos tää vois tästä muuttua surkeammaksi ni ei siihen kovin paljoa vaadittas. Tuskaa, siis pelkkää tuskaa. Miksi hitossa meidät pakotetaan puhumaan tuota kieltä jota ei voi oppia, jota ei kiinnosta oppia ja jota vaan ihan suorastaan inhoaa!?! Nää vaan haluaa tehä meän elämästä vielä vittumaisempaa ja vaikeempaa. Ei siihen ole mitään muuta vastausta. Ja voin sanoa etten mie ole ainut tuosta ryhmästä joka aattelee noin. Oon aika varma ettei meistä kovinkaan moni hyppiny ilosta kun kuultiin "tuomiomme". Saatiinhan me eka kotitehtävämmekin jo. Pitää väsätä itelle käyntikortti unelmatyöhömme, jossa haluaisimme tai siis olemme viiden vuoden kuluttua. Mikähän se vois olla..? Ei mittään hajua, mut yks asia on ainakin varmaa. Siinä hommassa ei tarvita ruotsinkieltä ei sitten pätkän vertaa!

Ton ihime liiketoiminta-kurssin on parasta olla maailman helpoin ja yksinkertasin kurssi ikinä! Muuten on aika varmaa, että mie en selviä tästä seuraavasta parista kolmesta viikosta hengisä. Jo tää eka viikko oli ehkä rankin ikinä. Eilen yritin tehä hommia mun artikkelia varten mut ei vaan enää pystyny. Oli ihan selvästä parin leffan ja pitsan vuoro. Ni ja Miami Inkin tietty. On niin mahtava kattoo ja nauraa kun Ami on hieman epämukavisa tilanteisa. Sen ilmeet on niin verrattomat. Jotain piristystä tähänkin viikkoon siis :D

Tuesday, August 26, 2008

Toimitussihteeri

Olipa sitten ehkä paras alotus kouluvuodelle ikinä. Ensinnäkin alotettiin Magneetti-kurssilla. Son siis meän koulun lehti joka ilmestyy aina kerran vuodesa. Kakkoset tekee sen periaatteesa alusta loppuun ite. No tää lehtihomma kiinnostaa mua melkeen yhtä paljon ku kilo sullaa paskaa. Mut tää menee aina vaan paremmaksi. Tai sit pahemmaksi. Meitä kun on kaks ryhmää yhistettynä täsä hommasa eli about 40 "toimittajaa". Opettaja siis tarvii siihen apureita. Se oli valinnu neljä tyyppiä toimitussihteereiksi itellensä. No että ikinä arvaa kuka se toinen meän luokan lehdistösihteeri oli!? Juu-u kyllä vain, minä olin se onnellinen (tai onneton) voittaja.

Ei viddu, mä tämmöseen halunnu messiin. Olisin vaan halunnu kirjottaa oman artikkelini ja päästä eroon tuosta koko hommasta. Ei sitten näköjään onnistu ei. Pitää yrittää pitää mun oma toimittaja-joukkoni kasassa ja kattoa että ne keksii aiheet, löytää haastateltavat, saapi jutut kirjotettua ja kuvat otettua. Ni sit siihen pitäs kirjottaa omakin juttu. Jos siis haluu. Ei sen kuulema tartte iso olla, mut jotain kuitenkin.

Ja tää mun ryhmän aihekkin oli niin helvetin hedelmällinen. Tornio. Juu siinäpä se sit oli. Aika laaja. Ja aika perkeleen tylsä aihe. Keksippä siinä sitten jottain mielenkiintosta kirjotettavaa. Tulee hiton hyvä lehti kun siinä on viis juttua asumisesta Torniossa. Ja kaikki aiheet mitkä keksittiin, ni liitty enemmän muitten aiheisiin. No ei auta. Huomena pittäis olla aiheet valittuna. Näkökulmat selvitettyinä ja eikun haastateltavien ettimiseen.

Perkele tästä seuraavasta kolmesta viikosta tulee tuskaa!! Inhoon tämmösiä ns. pomotus hommia. Eihän me periaatteesa mitään pomoja olla. Kuhan katotaan että kaikki saa hommansa tehtyä ja patistettaan niitä etteenpäin sun muuta. Mut sitähän toi melkeenpä kuitenkin on. Son mun homma sanoo niille että nyt perkele palautat sen jutun kun kerta on sovittu että se palautettaan tuolloin. Ei musta oo semmoseen komenteluun! Varsinkaan koulusa. Voin leikkii Katille ja Kaisalle ihan hyvin jotain ihime auktoriteettia mut emmie nuitten kans sellanen osaa olla. Nehän nauraa mut pihalle heti alussa.

Yks homma vaan kiinnostaa aikalailla. Miksi minä? Miksi se opettaja valitsi just mut tähän hommaan kaikista noista 20 tyypistä? Okei on siellä muutama, jotka miekin oisin samantien unohtanu, mut miten se pääty minuun. Se oli aatellu Anttia toiseksi meän luokasta ja sen mie tajuunkin kun Antti vaan ois ollu aika hyvä tohon hommaan. Mut mie? En todellakaan.

Kaikki jotka tuntee mua yhtään, tietää että mie välttelen kaikkee tollasta. Kierrän noi hommat mahollisimman kaukaa. Opettaja ei vissiin sit viime syksynä huomannu, että mie en oo se sosiaalisin tai ulospäinsuuntautunein tai pidä ittestäni niin paljon ääntä kun sen mielestä pitäs. Varmaan vittuillessaan antanu mulle tän roolin. Tai sit se aatteli, että tässähän on minulle hyvä tilaisuus vähän rikkoa rajojani ja kokeilla uutta tai jotain muuta tollasta paskaa! I don't care! Mie oon ihan tyytyväisenä tuolla se hiljanen hissukka joka ei puhu eikä muutenkaan tee ittestään sitä numeroo. Saakeli ei kaikki voi olla sellasii kuin sie! Eikä niiden edes tarvi!

Monday, August 25, 2008

Ihaa vs. Tikru

On kuulema kaks tapaa hoitaa tää homma. On Ihaan tapa. Eli mun tapa. Ne onnittelee jokka muistaa. Ja ne jokka ei onnittele... Nooh son vähän voi voi kummallekkin osapuolelle. Ne onnittelee ehkä myöhemmin, ehkä ens vuonna, ehkä ei ikinä. Well that's life. Sit on Tikrun tapa. Eli Annan tapa. Huuellaan kaikile kovaan ääneen ja moneen kertaan "Mullon synttärit perkele, onnitelkaa mua saakeli!!!" Ja sit jos ne ei onnittele ni sitten mökötettään ja kunnola. Ja pitkään.

Kumpi siis toimii paremmin? Ei mittään hajua... Tietääkö joku muu?

Kärpäsen kakkaa

Mun piti kuvata muka häitä. Välillä kyllä tuli kuvailtua ihan jottain muutakin :D

Saturday, August 23, 2008

Homeinen, koti, homeinen

Täällä sitä taas ollaan. Kotona. Jos tätä nyt kodiksi siis voi kutsua. Väliaikaissijoitusmajoitus parille vuodelle vielä enemmänkin. Tai ainakin niin tulee olemaan. Toivon kovasti. Emmie täällä varmaan pitempään jaksais ollakkaan. Ja jos totta puhutaan ni voisin vaikka samantien lähtiä pois. Ahistaa jo valmiiksi ajatus, että täällä pitää taas yheksän kuukautta pööpöillä. Emmie halua. Melkeen ihan mihin vaan muualle, mutta ei tänne.

Koulukaan ei just nyt jaksa kiinnostaa tai innostaa tai yhtään mittään muutakaan. Pakokauhula enemmänkin oottaa, että mitä tästäkin vuodesta tulee. Viime vuos loppu ihan hyvin, mutta kaikki muu sitten melkeen olikin aikamoista paskaa. Ei mulla sillonkaan kyllä yhtään huvittanu tänne jäähä tai koulu kiinnostanu, mut hengisä selvittiin kuitenkin. Miinus romahtanut mielenterveys ja silleen. Eli ehkä tästäkin vuodesta selvitään. Ja vielä toivottavasti paremmalla mielenterveydelläkin. Tällä hetkellä ei kyllä näytä kovin hyvältä. Mut katotaan uudestaan sitten ens viikolla kun se koulu oikeesti alkaa ja näkee miltä se taas vaikuttaa. Eka kurssi ei oo tosiaankaan paras mahdollinen. Eikä opettaja tosiaankaan. Mut ehkä se sit paranee siitä kun vauhtiin päästään. Näin ainaki toivotaan.

Ja jos ei toimi ni ainahan sitä voi sitten lähtiä vaikka koko kolmanneksi vuodeksi vaihtoon Alaskaan (kurssit siellä vaikutti ainakin pirun mielenkiintosilta!!) ja sit tehä harjottelun vaikka Malediiveilla ja sit ehkä rantautua Hollywoodiin ja ruveta rikkaaksi ja kuuluisaksi. Oiskohan se niin helppoa kuin toi kirjottaminen!?!?

Sunday, August 17, 2008

Nysse loppu.

Sois ny kesä sitten siinä. Ainakin periaatteesa. Työt nimittäin loppu tännään. Viimonen iltavuoro oli! Jeij! Ens viikko ois sitten lomailua, jos eivät soita töihin yllätys yllätys, ja sitte alakais se koulu taasen. Tuntuu että ihan vastahan se koulu loppu ja laskettiin viikkoja montako pitää olla töisä. Tosi nopiaa mennee aika. Vaikka tuntu kyllä välillä ettei sitä yhtä hörhövahtia tai sit sitä perkeleen "Lapin miestä" sieltä yläkerrasta jaksa katella ennää päivääkään! No onneks ei ennää nyt tarttekkaan. Huomena vien aamusta avaimet takaste ja sit voiskin vähän aikaa vaikka pysyä poissa sieltä :D Muutaman päivän ainaskin. Leffojahan vois käydä aina välillä hakemasa, jos tylsää meinaa tulla.. Kirsti ainakin lupas että saan niitä vieläkin ilmatteeks katella. Sainpa ilmatteeksi vielä pesupulveriakin messiin. Kuulema restapeille kuuluu pakkaus kolmesti vuodesa. Yhtään en oo kyllä täsä kahen vuoden aikana saanu vielä paitsi tän yhen. Noo ihan sama. Ihan niinko sitä pulveria mulla niin kauheesti menis muutenkaan ettei ite vois ostaa. Niin ja sainhan mie läksiäislahjankin viel. Mukavaa kun tuolleen muistetaan :)

Friday, August 15, 2008

Neljä tuntia neulatyynynä

Tänään sitten koitti vihdoin se ilon päivä että uutta kuvaa menin tekemään. Jari oli suunnitellut mulle hienon kurjenkellon ja vielä hienommat aallot selkään. Kamera, teksti ja filmirulla jäivät seuraavaan kertaan. Ehkä ihan hyvä vaan sillä tällä hetkellä tuntuu, että mun selkä on tulessa ja en ois varmaan kovin paljon pitempään pystynyt paikallani ilman irvistelyä istumaan.

Eli kyllä se tatuointikin sitten vissiin sattuu. Ainaki vähäsen. Ainaki jos sitä suoraan selkärangan tai lapaluiden päälle naputettaan. Siihen nimittäin just tuli tuo mun uus kuva :) Selailin yhen kirjankin läpi tuossa neljän tunnin aikana. Melkein mitään en siitä kyllä muista, mut se autto pitämään ajatukset muualla. Eli ihan fiksu veto tatuoijalta ehottaa lukemaan jottain. Ens kerta ei sit kuulema ole niin paha. Ja sitä paitsi suurin osa työstä on tehty jo. Tai ainaki yli puolet. Hinnankin perusteella. Eikä muuten ehkä mene edes niin paljoa rahaa kun alunperin arvioitiin.

Mutta perkeleen hieno kuva siitä tulee. Oikeesti!! Jo pelkät aallot oli pirun hienot! Non Japanin kuuluisimmat aallot. Ja joka ikinen tatuoija joka tietää jottain, tietää ne. Eli kelpaa siis kulkee selkä paljaana tästä lähtien. Kuulema pelastin Jarinkin päivän kun se sai tehä ne aallot mun selkään. Son nimittäin halunnu aina tatuoida ne. Ja kyllähän ne oikeesti on mahtavat!! Tykkään kovasti! Melkeen unohtaa tuon kivunkin ja kihelmöinnin selässä.

Ja kyllähän se olo tästä helpottaa. Ainahan se niin tekee. Helosania vaan kovasti lotraamaan ni kyllä se siitä. Tarviin vaan ehkä jonkun kaverin tuota rasvaa laittamaan. Omat kädet kun ei taida ehkä sinkua koko kuvan alueelle. Iita pääsee hommiin kun tulee viikonlopuksi vierailulle. Se tiiäkkään mihin se joutuu kun tänne tullee. Muahahhaahhahaaaa xD

Heh, Kati sano että mun häätyy piettää julkasujuhlat tälle kuvalle. Ainaki sit viimeistään kun son valmis. Noo, siihen menee vielä kuukauden verran. Niin pitkälle meni nimittäin seuraavan ajan saaminen. Mut eiköhän sitä jaksa odottaa. Hyvää jaksaa aina. Kerkeepähän tämä eka ensin parantua. Ja kerkee unohtaan miten paljon se oikeestaan sattu... Tai luulen kyllä ettei sitä ihan heti unoha. Mut eläkää huoliko, ei se niin paljoa sattunu, että en tän jälkeen enää uutta ottais. Kyllä niitä vielä varmaan tulee. Pari ideaa on jo kypsymässä. Pääsettä siis ihan varmasti vielä päivittelemään tätä mun ns. tatska-buumia tulevaisuudessakin :D

Monday, August 04, 2008

Häiriköintiä ja silkkaa tuskaa!

Oli ihan mielenkiintonen tapa viettää sunnuntai-iltaa tänään. Oli nimittäin Katin läksiäiset. Se muuttaa huomenna Kempeleeseen (tonkimaan multaa) ja päätettiin sit sen kunniaksi viettää tyttöjen iltaa tai siis siskojen iltaa oikeestaan. Ekaks syömään ja sitten "noloa" leffaa kattomaan.

Martinaan siis päädyttiin. Aika "fansy pants" paikka meille, mut soli melkeen ainut vaihtoehto. Comicon coleslaw (paras syy mennä sinne syömään :D) ei kuulemma ollu enää hyvää ja Kaisan kaveri ei ollu enää töissä Rossossa niin myöhään. Oltais muuten saatu ilmaset juomat ja jälkiruuat :D Nooh, kyllä toikin paikka meille kelpas. En tiiä kuinka paljon ne meistä tykkäs siellä, kuten yleensä jos me ollaan yhessä syömässä tai ulkona tai oikeestaan ihan missä vaan keskenämme. Että terkkuja vaan äitille, oltiin taas hyvin kovaäänisiä, sekopäisiä, hyvällä tavalla häiriköiviä, hirittäviä, kieliä puhuvia ja muuten vaan outoja asiakkaita. Se kun tykkää aina tästä meän huomiota herättävästä käyttäytymisestä julkissella paikalla. Vaikka ei me ees haeta sitä huomiota tahallisesti! Minkäs teet jos jokanen vastaantuleva mummo kattoo meitä pahastuvasti kun puhutaan vähän kovempaan ääneen tai nauretaan niin että koko ravintola kuulee!? Ei se meidän vika ole. Tais se meidän tarjoilijakin muutamaan kertaan kattoa, että ei nuila ihan kaikki ole kohallaan... :P And yeap, the bearded guy had glasses in her eyes. In case you're interested.

Loppuilta menikin sitten aika kidutuksen puolelle. Ainakin mun osalta. Meillä kun on tapana aina välillä vuokrata jottain tosi noloja (lue: huonoja) leffoja ja sit me nauretaan niille. Esmes Kaisan kans vuokrataan jotain übersuperhuonoja kauhuleffoja ja sit kommentoidaan kaikkee idioottia mitä ne tekee siellä. "Juu kannattaa juosta keskele mettää ettimään puhelinta. Sieltä se varmaan löytyy." Ja tuota rataa, varmaan ymmärrätte mitä tarkotan. Noi on niin paljon hauskempia kun oikeat komediat, jotka ei naurata ei sitten millään! Niin paljon viihdyttävämpää. Me löydetään aina välillä joitain noit leffoja mitkä voidaan kattoo uudestaankin. Katilla ja Kaisalla on kans tällaset omansa. No me katottiin yks niistä. Sky High. Ne on puhunu tosta leffasta ja sen reploista jo pari vuotta (Side by side.. by side.) Juu nyt miekin tiiän mitä meinaatte kun lauotte nuita, mut ei se silti tehnyt tuota katsomiskokemusta yhtään helpommaksi!! Tuota leffaa vois kuvata lyhyesti kahdella tavalla, kummatkin kahdella sanalla. On Katin ja Kaisan tapa. Ja sit mun tapa. Eli... Steven Strait. Tai sitten: Pelkkää tuskaa!! Oikeasti toi leffa meni jo niin huonon puolelle, että se ei ees ollu enää hauskaa. Sori tytöt, mut niin se vaan oli! Ens kerrala minäkin haluan vaikuttaa leffaan mikä katotaan!!

Joudun varmaan tänään valvoon taas aamuun asti ja kattomaan Samia ja Deania (montako suklaapalloa mahtuu kerralla suuhun, että voi vielä puhua.. Fascinating...) usiammankin jakson putkeen, että saan kuvan Steven Straitista teiniangstaamasa "superpahiksena" pois mun mielestä. Ja se oikeesti on syöpynyt mun päähän aika pirun hyvin. Kuka hitto oli keksiny ne punaset raidat sen hiuksiin? Tai sitten se keltasena hohtava poika jolla oli liian lyhyet housut. Ja kuka haluaa muuttua marsuksi? Vai oliko se hamsteri.. Tai sit märäksi läntiksi maassa? Oh my goodness, ootta oikeesti vieneet multa yöunet totaalisesti! Damn you (Salazar)!!!!

Mut hei, oli mulla oikeesti hauskaa. Mister Hickels (tai miten se nyt ikinä kirjotetaankaan) oli ehkä illan kohokohta. Pyöräily ja nauraminen sekä portaiden kiikkuminen ja nauraminen on ehkä maailman vaikeimmat yhdistelmät!! Teän naapurit varmaan tykkäs kovasti siitä meän hirityksestä siellä rappukäytävässä. Oikeesti mie nauroin sille melkeen koko kotimatkankin. Katto vissiin vastaantulijat taas että tuo on seonnu ihan kokonaan. Nauraa vaan yksinään pimiäsä pyöräillesä. Sori Kati, se vaan nyt oli ehkä yks hauskimmista äänistä minkä voi kuulla selän takaa pyöräillesä. Ja ne Kaisan nerokkaat ajatukset. En muista tarkalleen enää mitä ne oli, mut kuten sanoit: "I love the way her mind works. So uniquely." Se uloke niihin jäätelökuppeihin. The best idea ever, don't you think!? Hakisin ehkä patenttia siihen jo valmiiksi, ettei kukaan muu kerkeä viedä sitä ensin :D

Mutta nyt.. Hieman Samia ja Deania ja suklaapalloja. Laadukas tapa viettää sunnuntai-yötä. Ehkä paras tapa xD

... Nauramisiin....