"Lähetään kohta"

No voitasko sitten lähtee kohta?? Oikeesti kohta? Eikä silleen lähetään kohta mut oota et mä meikkaan, laitan hiukset, syön ja käyn vessassa kohta!? Onko se niin paljon vaadittua!? Jos oikeesti meinaat tehä noi kaikki edellämainitut asiat ni voitko vaan suoraan sanoa että teet ne ja lähetään sitten!? Koska tuo ei ole kohta. Tuo on ehkä mahdollisesti tunnin päästä. Ja se ei ole kohta! Kohta tarkoittaa sitä että lähdetään ehkä vartin sisään menemään. Aarrggrrhhhhh että inhoon tollasia kohta ihmisiä!! Voisit vaan sanoo että teet noi ensin, ni minäkin tietäsin varautua ja sillon se ei vituttas läheskään näin paljon!! Kun sinä sanot kohta ni minä ootan suurinpiirtein ulkovaatteet tai ainaki kengät jalas ovella että koska mennään. Tulee aika pitkä odotus siinä ovella... Ja fiilikset laskee ku lehemän häntä. Ootko huomannu tällasta??

Eye of the Tiger

Oliko sitten ehkä häröin viikonloppu ikinä!?! Luultavasti joo!! En oo varmaan nauranu noin paljoo niinku nääiiiiiin pitkään aikaan! Tattis Kati (and Mr. Hickels!! Se on aina vaan yhtä hauska juttu!! :D) Yeah you're the best. Ja turha väittää ettei Katillakin ollu hauskaa!! Se en ollu minä joka suurinpiirtein makasin tuol kaupunginhotellin eessä maassa, kun ei voinu lopettaa nauramista :D Etusormen ja keskisormen ristiinlaittaminen kun voi tarkottaa niin monta asiaa. Se tarkottaa Deanilla jotain, Amerikassa jotain muuta ja vaikka hitto Japanissakin ihan toista!! Niin kerta! Ja Kevin Slater ja Johnny De Vito on varmasti ainakin sormet ristissä toistensa kanssa. Ketä ne sitten ikinä onkaan...

Ja kyllä Denzel Washington on Harrison Fordin veli. Ja samalla vastaus ehkä miljoonaan muuhunkin kysymykseen Master of Movies-pelissä. Ainakin meidän mielestä. Cultin työntekijät sai tosiaan nauttia meidän hehkeästä seurasta sunnuntai-iltana. Ei oltu ehkä ihan hiljasimmasta päästä... Ei, me ei oltu edes kännissä. S&D humalassa luultavasti vaan. Ja sehän on se paras humala, ainakin mun mielestä. Vaikka sitä luultavasti ei mun lisäksi tajua kuin ehkä kaks muuta ihmistä. Jos edes nekään... Niin että bug me during Supernatural and I'll shoot you with rocksalt! Juu-u sen kyl teen!

Eye of the Tiger on muuten ehkä paras biisi ikinä. Varsinkin jos siihen on lisätty ihan killer moovsit auton katolla!! Omalla jalalla ilmakitaran soittaminen on muuten yllättävän hankalaa. Se oli niin luksuuria, että!! Katottiin se videon loppupätkä ehkä muutamaan kertaan. Toinen mikä on ihan huippu biisi, ni on Ghostfecersien tunnari. Sen kun sais soittoääneksi ni olisinko aika taivaassa!? "Stay in the kitchen when the kitchen gets hot" Juuripa näin. Ja siihenkin täytyy lisätä ne hienot käsiliikkeet. Ilman niitä se ei ole mittään. Kukahan noi sanat on kirjottanu tohon biisiin? Opittiin muuten poikarakkaudestakin jottain uutta. Ette muuten varmaan tiennykkään että "Gay love can pierce through the veil of death". Ja tää on fakta!! En keksiny sitä itte!! Juu ja nyt soi päässä viikonlopun kolmas tunnaribiisi. Eli Bon Jovin Wanted death or alive. Kati tykkää kans kovasti :D Mutta Bon Jovi rocks on occasion, sanoit mitä sanoit Muffinman!!

"Mom please, come take me home!! She's lost her shoe!!"

Jokainen laittaa kiinni "siivet" selkäänsä..

Kliseistä tiedän mutta... yks kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Toi ei sit ole ihan valmis...vieläkään. Filminauha puuttuu ja viimeistelyt kans. Ja ehkä se sit viel senkin jälkeen jatkuu joskus myöhemmin. Kovasti ainaki on ideoita mielessä. Mut niitä ennen toteutetaan se jalkaleima :D

Valokuvatorstai

107. haaste

Tämän viikon inspiksenä oli Keltainen kuu -blogin Elviksen ottama valokuva, jonka nimi on Silta nykyaikaan.

Silta se on. Ei ehkä nykyaikaan,
enemmänkin omaan salaiseen maailmaan.

Say cheese(cake) :D

Pitäsköhän munkin ehkä perustaa joku leivontablogi? Alkaa oleen näitä pulla sun muu herkkukuvia nimittäin sen verran. Tässä taas eilisen illan leivontasession tulos. Cheesecake. Melkeen yhtä hyvää kun sillon junassa Orlandosta Miamiin. Ehkä ens kerrala siitä tulee vielä parempaa :D Tän lisäksi valmistu mariannevalkosuklaakaurakeksejä. Ne keksit ei oo ikinä ollu kauheen houkuttulevan näkösiä ulkoisesti, niin niistä tuskin tulee ikinä kuvia mihinkään...

Kuvauspäivä

Hmmm... mitäs sitä tänään kuvattaisiin?

Shopping gone bad

Puunhalaajat Ry:n vuosikokous

The sun is shining, the weather is sweet
Make you want to move your dancing feet
To the rescue, here I am

It's a windy city but...

... You're never alone...

Ilmavia kääretorttuja ja orgasmisen hyviä suklaamuffinseja

P.s Vierailevana kuvaajana "You're so gay" :D
Luleån ainut homobaari kiittää osallistumisesta.

Uusia kokemuksia

Juuh oon saanu nauttia jostain tosi ihanasta ja hienosta asiasta tässä viimiset pari päivää. Vessakaraokeasta nimittäin. Se on uusinta uutta ja todella häikäisevä keksintö. Mun naapuri tykkää soittaa musiikkia tosi isolla. Siis tosi isolla. Niin isolla, että mulla pomppii tavarat tääl kämpäs, kun sen bassot jumputtaa niin kovalla. Nooh nyt se on viel lisänny siihen uuden ihanan elementin. Se nimittäin laulaa mukana, ainakin aina välillä. Eilen oli se yks John Wayne-biisi joka soi viime kesänä Radio Rockilla aika ahkeraan. Tänään oli sit vuorossa Nightwishin joku biisi, jonka nimee ne myöskään muista.

Huomasin sit eilen hampaita pestessäni, että tää ihana musiikiksikin joskus kutsuttu möly kuuluu paljon paremmin ja selvemmin meän vessassa. Aina vaan paranee!! Ja kun tää törppö ei ees osaa laulaa. Ja mitä sit vaik osaiskin, mutta kun musiikki on paskaa. Jos mie haluan kuulla paskaa musiikkia niin voin kyllä soittaa sitä itekkin. Silloin nimittäin pystyn ite kontrolloimaan sitä kauan se kestää ja kuinka kovalla soitan sitä ja mitä se paska musiikki on. Tälleen kun son naapurin valitsemaa musiikkia, se ei innosta ollenkaan. Varsinkaan jos se soittaa sitä esimerkiksi kahden aikaan yöllä.

Lähettäsin vaan tälle idiootille terveisiä, että onko saatana pakko!?!? Sun musat on niin isolla, että ne peittää mulla itellä soivat musat tai leffat. Ja voin sanoo, että mun musat/leffat on helvetin paljon parempia kuin sun. Joten voisitko tehdä asialle jottain, kiitos? Ainakin olla laulamatta ite mukana? Minäkin osaan sen mukana laulamisen jalon taidon ja voin kyllä harrastaa sitä itekki, jos tekee joskus mieli. Mut sun hoilantaas mie en haluis kuunnella!!!

Heja Sverige!!

Me käytiin tänään luokkaretkellä Ruattin-maalla. Heja Sverige vaan kaikile. Käytiin tutustumassa johonki ihime matkailumestaan, svt:hen ja sellaseen leffasysteemiin. Elikkäs Luleåån suunnattiin aamusta. Ei ehkä ihan paras aamu. Kaks marakattia istu takana ja oli hieman liian aikaista sellaselle kuhinalle. Eikä jatko ollu kovin paljon parempi. Meinas nimittäin taju lähtee heti ekassa vierailupaikassa. Kiitos Suskin suklaan ja Sannin huolenpion ei tarvinnu kuitenkaan pökräillä kesken infotilaisuuden. Ei muuten ollu se kolmaskaan vierailupaikka ihan paras terveyden kannalta. Vierailtiin Filmpol Nordenis, se tukee leffojen järjestämistä ympäri Ruotsia ja muuta sellasta. Siel alueel oli sit sellanen verstas misä ne rakentaa leffalavasteita ja kuvaa leffoja. No tää paikkahan on tietty täynnä rakennuspölyy ja muuta. Meinasimpa siinä saaha sitten astmakohtauksen. Ei ollu kovin kiva hengitellä niitä paskoja sieltä.

Hah, katottiin tuol viimises vierailupaikas pari leffantapastakin. Yks lyhytelokuva ja sit yks animaatio. Se animaatio oli aika loistava. Ja siitä varmasti jäi yks legendaarinen lause meän luokkaan ainaki vähäks aikaa. "Goda bullar." Hyvät pullat. Juu, det var det. Kyl toi aika monet naurut sai aikaseksi :D Vähän niinko se juttu siit kun meän luokan pojat varmaan eksyy siihen Luleån ainoaan homobaariin. Tai no tota ei varmaan kukaan muu ymmärrä kun kaks ihmistä. Mut niillä kahella ihmiselle on kahta hauskempaa kahestaan tota naureskellessa xD Oma kiva on aina parasta kivaa...

Oli se tietyllä tavalla aika tuottavakin tuo reissu. Sain nimittäin kaks uutta hianoa paitaa. Miesten paitaa tietenkin, äiti on taas lapsestaan ylpee. Vaik eipä sitä kukaan tajuu että non miesten paitoja. Ehkä. Ei varmaan ainakaan aikasemmin ois tajunnu jos en ois tälleen sitä mainostanu, hih :D Nooh halvalla paidat sain. Kympillä kaks. Jeij!

Ni ja päätin mun uuden tatuoinninkin tänään. Bongattiin kaks tatskaliikettä ja oltiin aika valmiita meneen ottaan uudet leimat vaikka samantien. On nimittäin niin hienot ideat meillä kuviksi. Pelkkää tekstiä tulee tähän uuteen (kai...) ja hieman pienempää kuvaa muutenki kuin tää nykynen kuva. Aika paljonki pienempää. Jalkapöytään tai nilkkaan, mikä nyt parhaimmalta näyttää, tulee teksti "I lost my shoe". Mie nyt repeen tolle jutulle aina kun sen kuulen tai näen tai sitä ajattelen, mut ilmeisesti se muitakin naurattaa aika paljon. Niitäkin joilla ei mittään hajua ole mistä toi homman on peräsin. Kati tietää ja ymmärtää. Jopa niin paljon, että se meinas pölliä mun idean. Teeppä se niin tulee kuule tupen rapinat, perkele! Mun loistoideaa et kuule pölli, niin kerta!!

Valokuvatorstai

106. haaste

Tällä kertaa inspiksenä on kirjan nimi: Suomalainen nuorallatanssi.

Eihän tämä ihan nuorallatanssia ole, mutta kyllä se aikamoista tasapainoa ja taitoa vaati, että nuitten aitojen päällä pysyttiin. Ei ollu oikeen muuta vaihtoehtoa. Mitäs sulkivat rannan portit kertomatta meille siitä mittään. Käytettiin vähän mielikuvitusta (ja kolmea aitaa hyväksi) ja kyllähän me sieltä pois päästiin. :D Eikä herätetty huomiotakaan kuin ihan vähäsen. Venetsialaiset on vissiin tottunu siihen, että suomalaiset turistit poistuu rannalta vähän erikoisin keinoin, hih.

Halutaan ostaa uusi persoonallisuus, kiitos.

Kertokaa mulle hyvät ihmiset miksi pitää olla tämmönen saatanan mamis, josta kukaan ei tykkää ja jota ei kukaan jaksa!? Mukaanlukien minä itte!! Oikeesti, miksi pitää vetää ressiä niin joka saakelin asiasta niin kauheesti että se on kohta ihan mahottomissa mittasuhteissa!? Miksi ei voi olla niin rento ja totally relaxed niinko kaikki muutkin? Miksi pitää pelätä sitä että ihmiset nauraa?

Kertokaa, miksi mulla on nyt niin paha olo, ettei pysty ees sanoin kuvaamaan sitä tunnetta? Ja minkä takia? Sen takia, että ehkä pitää "nolata" ittensä tunnilla. Sen takia, että ei saa istua yksin nurkassa niin kuin haluais kun toivoo että jätettäs rauhaan. Miksi kaikkien pitäs olla se sosiaalisin ja ulospäinsuuntautunein? Miksi pitäs olla jotain, mitä tietää ettei pysty olemaan? Miksi on pakko mennä jos ei oikeesti kykene? Jos oikeesti tulee niin fyysisesti kuin henkisestikin paha olo jostain asiasta, niin saako sen jättää väliin? Miksi pitää inhota itteensä näin valtavasti? Miksi pitäähaluta niin paljon olla ihan joku muu ihan jossain muualla?

Saanko mie vaan kadota jonnekkin pimeään ihan yksin? Jonnekkin kauas, missä ei oo mitään tällasta ikinä... Jonnekkin missä mun ei aina tarvis vihata ja inhota itteäni.

Missä se on?

Missä se viipyy? Miksi se ei ole jo siellä? Jos se ei ole vielä siellä niin koska se sitten on? Tuleeko se huomenna vai pitääkö sitä muka viikko oottaa? Vai vielä pitempään? Perhanan ihmiset, jos olette meidät saaneet näin hyvin addiktoituneiksi niin voisitte olla ystävällisiä ja laittaa uutta materiaalia vähän vikkelään! Eihän tässä kovin kauaa jaksa oottaa! Eikä niilä vanhoila härpäkkeillä kovin pitkään elä, perkele!! Pitää ehkä jopa keksiä uus harrastus kun tästä ei meinaa tulla mittään! Niin kerta! Koetteletta meän kärsivällisyyttä nyt oikeen kunnola! Ei ole oikein tommonen ollenkaan!

Hiireltä kuulostava uutisankkuri ja muita kuulumisia

Olin sitten eilen uutisankkurina. Joo ei oo mun hommaa. Ite en oo kuullu jälkeenpäin niitä mun toimittamia uutisia, mutta ainakin ensimmäisissä olin lukenu hieman pikavauhtia ne uutiset ja kuulostanu ihan hiireltä kaiken lisäksi. Todella ihanaa palautetta. Mut ei jottain huonoa ettei hyvääkin. Olin nimittäin opettajan mielestä siinä vaiheessa ankkureina toimineista paras kirjottaan sähkeitä. Onnistu nopeesti ja helposti. Ja mikä parasta oma-aloitteisesti ja itsenäisesti. Nii, ehkä mun pitää vaihtaa sittenkin tuota suuntautumista tuonne lehtijournalismiin kun se kirjotus kerran tuntuu toimivan. Katikin sitä kovasti kun kiitteli ja kehu. Mutta entä jos ei kiinosta? Onko pakko jos ei taho?

Tää viikko oli muutenki aika helppo viikko tuolla radiolla. Maanantaina oli eka deadline, juttu oli valmis ennen sitä ja tuli kehujakin jopa siitä. Tiistain deadlinekaan ei ylittyny. Olin jopa pari tuntia ennen valmis. Juttu nyt ei mitenkään mahtis ollu, mut eipä tuosta Liikepäivästä kauheesti mielenkiintosta juttua voi saadakkaan. Toisin kun tuosta aikasemmasta. Tein Kuuman perunan nimittäin Vuoden turhakkeesta. Se on aika hauska idea, varsin ajankohtainen. Ja sit kun sain siihen vielä huiput haastattelut kahelta "tuntemattomalta naapurilta" ni johan keveni tunnelma kovasti :D Sen vois ehkä liittää siihen mun työnäytesalkkuun kun se nyt vaikuttas ainaki yheltä mun parhaimmista jutuista. Katellaan sitä sitten kurssin loppupuolella.

Toisenlaisiakin töitä on muuten luvassa. Ei oo viel tietoo millon tarkalleen mut suunnitelmia on. Katin luokka nimittäin kuvaa kalenterin. Alastoman sellaisen. Ja heti tähän perään ennen ko kaikkien likanen mielikuvitus alkaa jylläämään, ni ei mitään sellasta ällöö alastonkalenterii. Sellasen taiteellisen hässäkän, missä ei paljasteta mitään mitä ei ole tarvis paljastaa. Jos joku on kattonu sellasen leffan kuin Calendar Girls ni siihen tyyliin olis tarkotus se kuvata. Niin ja tosiaan mun työhomma tässä on siis kuvata se kalenteri. Jos joskus pääsemme yhteisymmärrykseen mitä kuvaamme ja missä ja milloin. Tällä hetkellä täällä päässä ollaan aika pihalla. Tuosta toisesta päästä ei mittään hajua, kun eivät tunnu sielläkään kaikki asianomaiset olevan ihan sisällä. Nooh ei täsä vissiin mikää kiire kuitenkaan ole, meinaavat vissiin haluta valmiiksi sen homman vasta jouluun 2009. Eli aikaa siis on. Kuhan päästäs ees alkuun ni se olis kiva. Eniveis äiti ja iskä on varmaan meistä tosi ylpeitä tän jälkeen. Tai ainaki meidän ammatillisesta suuntautumisestamme :D Lisää keskusteltavaa yhteiseen sukujouluun xD

Ai niin, pitää viel ainaki yks hieno juttu kertoa. Kävimpä taas reissun tuolla Roissa. Kaisalla oli ysäripäivät (kuvia aikasemmasa postauksesa), mut ei se ihan ainut syy ollu mennä sinne. Oli nimittäin Jarin vastaanottoaika taas. Luulin että se olis ollu jo viiminen tätä kuvaa varten. No eipä vaan ollu. Marraskuun lopussa jatketaan. Annetaan tän nyt jo valmiin kuvan ensin parantua kunnola. Kamera sentäs saatiin valmiiksi. Enää puuttus se filminauha ja sit viimeistelyt. Eli ehkä se tän vuoden puolella valmistuu. Hope so. Onhan sitä tässä tehty jo aika kauan. Mut tosi hienolta se näyttää. Aina vaan hienommalta, mitä pitemmälle se valmistuu. Oon muuten aika satavarma että mie nukahin siihen tatuointipöydäle viimeksi. Ei tunti voi kestää niin vähän aikaa kuin se tuntu kestävän. Ja siinä vaiheessa olin tooosi väsyny. Ennen seittemää melkeen joka päivä koululle ja kymmenen tunnin päivien jälkeen ei yhtään ihime jos väsyttää. Toivottavasti en sit kuorsannu tai teheny mittään muuta noloa :P

Kuvaa kuvasta mie yritän tänne saaha kans laitettua. Kuhan jostain löydän tyypin joka ottais sen kuvan. Oman selän kuvaus on nimittäin aika hankalaa. Ehkä Kati sit viimeistään syyslomalla ottais sen kuvan jos son tulossa tänne. Laitan senkin töihin :D Kaisa sai leikkii ensihoitajaa ja rasvata sitä viikonloppuna ni Kati voi sit kuvata sen. Hähähähäääää!!

Valokuvatorstai

105. haaste

Tällä kertaa Valokuvatorstain haaste oli kuvamuodossa. Alkuperäinen kuva löytyy täältä.

Mun vastaus haasteeseen on tässä.

En oo pitkään aikaan nähny sateenkaarta niin kirkkaana ja selkeenä kuin se tuona päivänä näkyi. Valitettavasti pilvet kerkes kuvausvaiheesa jo siirtymään eteen hieman. Mutta oli se silti tosi hieno piristys muuten niin ankeeseen päivään ja ahistavaan fiilikseen. Taas piti kamera jalustan kera raahata parvekkeelle, että sai tuon ikuistettua. Jälleen kerran on jotakin hyötyä siitä että asuu viidennessä kerroksessa ja siitä että kaikki muut talot on vähintään kaks kerrosta matalampia :)

Back to the 90's

Kaisa vietti 90-lukupäivää Lyskalla viime viikolla. Mie olin Rollossa silloin ja tottakai mun oli pakko käydä ikuistamassa tämä tapahtuma. Tässä hieman satoa tuolta perjantain bileistä :D

Tosi gansta ja muka kuumeessa oleva (=kännissä) grungeduude

With Teacher Pain

My Precious

Kari "The Napakymppi" Salmelainen

Girls just wanna have fun... or dance Macarena

I want it that way

Wannabe(s)

In da hoods

Oikeet käsimerkit? Luultavasti ei.

Wazzup, duude!?

Valokuvatorstai

104. haaste. Kiltti

Kukka? :)
(Kuka vois vastustaa...?)

Jaiks jatkuu..

Ensimmäinen jaiks on sitten selvitetty. Eka suora juonto on ohi ja hengissä ollaan. Läpi päästiin ihan kunnialla, mitä nyt semmosia pieniä tekniikkavirheitä ja änkytyksiä tuli. Ni ja sanoinhan mie sen vitunkin suorassa lähetyksessä. Mut ei sitä vissiin kukkaan kuullu kun meän musat oli siinä vaiheesa jo päällä. Hyvät naurut saatiin ainaki studiosa jos ei muuta. Ihan niinko silloin kun soitettiin Land of Confusionin Genesis, vai miten päin se nyt menikään. Mun ilme oli kuulema tosa vaiheesa ollu aika legendaarinen. Onneks meillä ei ole sitä webbikameraa tuolla studiosa. Joutuis ehkä häpeämään hieman enemmänkin nuita möhlinkejä.

Huomenna voi olla että tulee möhlittyä sitten vähän lisää. On nimittäin suoran haastattelun tekeminen edessä. Kemiin mennään Suomalaiseen kirjakauppaan kyselemään syksyn uutuuksista. Jaiks tosiaankin. En tykkää haastatteluista, enkä varsinkaan suorista sellaisista. Varsinkaan kun ei oikein tiedä millanen tyyppi on mikin toisella puolella. Että hyytyykö se, vai hyydynkö minä ihan totaalisesti? Tuleeko sitä juttua vai ei? On se aika noloa jos toi suora haastis kutistuukin johonkin kahteen minsaan vaikka sen pitäis olla yli puolet pitempi. Eli paniikki lisääntyy.

Ton suoran haastiksen jälkeen pitäis olla tekemässä heti seuraavaa haastista, joka kylläkään ei tule suorana ulos. Eli sit ei haittaa, jos vähän mokaileekin... Vaikka ei sekään tietenkään mitenkään kovin ammattimaiselta näytä/kuulosta. Mut tollasia haastatteluja nyt on tultu tehtyä jo aika monta, että ne menee melkeen rutiinilla. Eli ei niin paljon paniikkia siitä. Onneksi. Sit vaan pitäs saada se editoitua. Ens viikko pitäs olla aika helppo muutenkin. Ei ole yhtään suoraa juttua. Tiistaina tulee yks toimitettu juttu ulos, keskiviikkona taisin lukee uutisia ja oiskohan sitten torstaina lähetyksen kuuntelu edessä. Eli todella paljon vähemmän jaiks.

Niih, olispa jo torstai-ilta... Helpottais mun elämää ja stressitasoja aika huomattavasti.