Vuotta vuotta

Kohta son sitte siinä. Tämä vuosi ja uusi alakaapi. Vaikka ei kyllä tunnu yhtään siltä. Kaikila immeisilä on kauheita pohdintoja mitä tänä vuonna tapahtui ja mitä oppi ja mitä ens vuonna ja kaikkee muuta mahollista. Miepä en taida. Tämä vuos oli harvinaisen paska. Kevät meni enemmän ja vähemmän koomasa. Kesä töisä Hörhövahdin kanssa tapellessa ja syksy.. No syksy ny oli vähän mitä oli... Mahtuhan tuonne muutamia hyviäkin hetkiä, mutta ei nyt ihan parhain vuosi kyllä ollu. Ehkä ens vuonna. Kauhiasta parannusta en kyllä odota. Rikonko nyt jotain vuoden vaihteen perinnettä, jossa pitäisi ajatella vain positiivisia ja miettiä iloisesti mitä kaikkea se uusi vuosi tuokaan tullessaan tai jottain muuta sellasta? No pyydän kovasti anteeksi, jos niin teen. En vain jaksa. Väsyttää liikaa. Ja smirnoffit pitsan ja suklaakakun kera houkuttelevat paljon enemmän. Ehkä huomenna sitten. Tai ens vuoden vaihteessa. Jos olen yhtäkkiä muuttunut optimistiksi. Epäilen vahvasti, mutta sitä odotellessa.

Hauskaa tämän vuoden loppua kuitenkin kaikile immeisile ja vähemmän immeisile! Ja kai sitä pittää toivottaa vielä parempaa uutta vuottakin... Että semmostakin sitten kaikile!

102 €

Osaan vissiin minäkin edelleen ton rahan tuhlauksen, vähän isommassakin mittakaavassa. Jouluna kun paketeista löyty 200€ kahisevaa, kiitos porukoiden ja papan. Suklaarasiat ovat kuulema tänä jouluna vähän kalliimpia kun ei niitä alle 50 euron saa xD Ymmärtää ken haluaa ja tietää... No mutta niin, ei tarvinnut kauaa miettiä mihin ne rahat laittas menemään. Toinen satku menee helmikuussa tulevaan kuvaan. Ja toinen satku sitten näköjään meni vaatteisiin.

Joku muukin näköjään tykkäs mun uusista vaatteista.

Kovasti niitä nimittäin eilen ostelin. Tampesterin vaatekaupat on niiiiin paljon parempia ko Tornion tai Rovaniemen. Tai ainakaan näin helpolla en ole nuin paljoa vaatteita löytäny kerrala ja vielä niin vauhila kun eilen löysin. Parikin vaatekertaa nimittäin hamstrasin. T-paidan, sammarit, yks perus pitkähianen, neljät sukat (jotka on ehkä supersiisteimmät ikinä!) ja kaks sellasta takkihommelia, miksi niitä sitten ikinä haluaakaan kutsua. Ja yllättäen kaikki niistä löyty miesten puolelta, jopa sukat ;)

"Mmmm ihanaa, uusi pehmeä paita jonka päällä maata ja karvoittaa!"

Katja olikin sitten yllättävän hyvä homoshoppailija, vaikka vähän aluksi epäilinkin asiaa. Eipä me niillä naistenpuolila kauheesti vietetty aikaa. Ei mikkään ihime kun katto sitä tarjontaa. Ihan järkyttävää! Nuista uusista vaatteista tykkään kuitenkin kovasti! Ja äiti voi olla rauhasa, ei ne näytä siltä että olisivat miesten vaatteita, luppaan sen! Että eipä se haitannukkaan et joululahjavaatteet sai palauttaa lahjan antajille, oli ne sen verta ei minua. Että tulevaisuutta aatellen, ei mulle pitsejä, timantteja tai poolokauluksia.

Huutoa ja tappelua

Ohan se kiva kun kaikki ihmiset tulee aina niin hyvin toimeen. Varsinkin sillon kun kello on melkeen kaks yöllä, toinen on kännisä ja toinen väsynyt ja helvetin vihanen! Samasta asiasta pitää aina tapella! Huutaa toisilleen naama punasena eikä kuunnella pätkääkään mitä se toinen huutaa takasin. Samaa jankataan vaan uudestaan ja uudestaan, eikä mihinkään lopputulokseen päädytä. Siitä mitään muuta tule kun itkukuoro, johon osallistuu riidan molemmat osapuolet ja pari ulkopuolistakin.

Miks pitää huutaa? Huutaa asioita joita ei tarkota? Huutaa vaan siksi, että toinenkin huutaa ja yrittää huutaa kovempaa? Miksi ei vain vois olla hiljaa ja sanoa, että minä lähden nyt, puhutaan tästä sillon kun ei olla suuttuneita tai kännisä yms? Eikö tähän ikkään mennesä ois pitäny jo oppia ettei änkyräkännisä olevien kanssa voi käydä järkevää keskustelua? Varsinkaan kun siihen känniin lisää helevetinmoisen itsepäisyyden. Mitään muuta siitä ei voi tulla kun itkua ja huutoa. Aivan loistava päätös illalle.

Aivan mahtavaa kuunnella sivusta kun kummatkin huutaa. Ja sitten kun yrittää itse mennä sanomaan, että oikeesti kattokaa kelloa ja vähän aatelkaa tätä järkevästi, ni ei saa muutako huutoa ja syytöksiä omaan niskaan. Että aivan loistava fiilis itellekkin siitä. Ei siis kannata mennä mitään sanomaan. Mutta kun ei vierestäkään voi vaan kuunnella, kun tietää että se tilanne ei lopu hyvin.

Valokuvatorstai

113. Haaste ja samalla vuoden 2008 viimeinen oli sana Lämpö.

Joulupöytään tunnelmaa

Haudalla muistetaan lämmöllä joukostamme poistuneita.

Parin vuoden takainen joulu oli vähän eri tavalla lämmin.

Mustetta iholle

Tänään tuli taas vähän lisää mustetta iholle. Ei niin paljon ko aattelin, mutta tykkään silti. Selän kuva tuli vihdoin ja viimein valmiiksi. Johan sitä on elokuun puolesta välistä tehty ja pari kertaa sessio pitäny peruakkin. Mutta nyt son paranemista vaile valamis :D

Eikä se siihen loppunukkaan toi homma. Tai no selän kuva tällä hetkellä joo, mutta muuten... Helmikuussa otetaan projetktiksi seuraava kuva. Jalkapöytään tulee ja son sen verran "pieni" kuva, että pitäs ihan yhelä istunnola saaja valmiiksi. Niin ainaskin toivon. Oooo ihanaa!! Tuossa alhaala olevassa kuvassa näkkyy jo vähän millanen siitä tulee. Tota pittääpi muokata ja toinen tähdistä jääpi kai pois, mutta hieno siitä kuiteskin tullee! Son varma se! :D

Tuskimpa se jää tuohonkaan tämä musteilu. Kovasti olis uutta ideaa jo mietinnäsä. Pohkeisiin ois kuvat ideoitu, pitää vaan miettiä ajankohtaa koska ne ottais ja kaikkee muutaskin... Ni ja tänään tatuoija ite kysy, että haluunko sen kuvan tohon rintaan minkä se siihen suunnitteli muutama sessio sitten. Kyllä kiitos haluisin, mutta en ole ihan varma sitten kuitenkaan. Kovasti olen sitä pohtinu, eikä siihen periaatteesa mittään esteitä oliskaan. Ihan varma en kuitenkaan vielä ole. Häätyy miettiä vissiin vähän kovemmin ja enemmänkin. Ehkä ens kesäle taas uus projekti ;D Kauhian TV-kurssin päätökseksi ja ennen ko vaihtoonlähtee... Hmmm... There's an idea... :P

Meritähdellä ei ole aivoja.

Unohin ihan kokonaan että olihan mulla vielä yks juttu tuohon "hih-postaukseen". Oli siellä nostalgiaseinälä nimittäin muutakin ko noita juttuja mitä jo esittelinkin. Esimerkiksi muutama "kiertosähköpostikirje". Nuita kiertokirjehärpäkkeitä kun saapi aina ja jatkuvasti ja harvoin ne on mitenkään hyviä. No kaks hyvää tollasta viestiä olen ikinä saanut. Toinen on valitettavasti kadonnut johonkin kaukaisuutee, josta se mahdollisesti palaa takaisin hamassa tulevaisuudessa.

Tää toinen kuitenkin on tallella. Se sai kunniapaikan aina mun vessan hiritysseinässä. Se kuulu sinne vessan seinään ihan samala tavala ko Mikko-Poika kuulu kaappiin ja se yks leffajuliste kuulu vessan oveen. Sitä sitten eräs nimeltä mainitsematon naishenkilö luki ääneen enemmän tai vähemmän kännisillä vessareissuillaan. Ja nauro yksinään sielä. Ja no mie nauroin olkkarin puolela ko se nauro sielä vessasa. Naapurit on varmaan niin tykänneet meistä. Varsinkin sen ovimattovaihtelun jälkeen. Sille mie nauran kyllä edelleenkin. Son vaan niin paras :D

Mutta siis se viesti.. Tämä ei ole vain hauska vaan siinä on myös hyvin hyödyllistä tietoa.

- Jos huutaisit yhtä mittaa kahdeksan vuotta, seitsemän kuukautta ja kuusi päivää, tuottaisit tarpeeksi äänienergiaa lämmittääksesi yhden kupin kahvia. (Tuskimpa moinen on sen arvoista..)

- Jos piereskelisit tauotta kuusi vuotta ja yhdeksän kuukautta tuottaisit tarvittavan määrän kaasua saadaksesi aikaan pienen atomipommin energian. (No, tämä alkaa kuulostaa jo paremmalta!)

- Ihmissydän pumppaa sellaisella paineella, että jos se pumppaisi veren ruumiin ulkopuolelle, verivana ulottuisi yli yhdeksän metrin päähän. (Ohhoh!)

- Sian orgasm kestää kolmekymmentä minuuttia (Seuraavassa elämässäni haluan olla sika!!)

- Torakka pystyy elämään yhdeksän päivää ilman päätä, ennen kuin se kuolee nälkään. (Äy-ä-ä-äyääh! Puistattavaa... mutta en oo siltikään päässyt vielä sen sika-asian yli...)

- Kun hakkaat päätäsi seinään, käytät 150 kaloria tunnissa. (Älä kokeile kotona. Ehkä töissä..?)

- Rukoilijasirkkauros ei pysty pariutumaan kunnolla, mikäli sen pää on kiinni vartalossa. Naaras tekee aloitteen seksiin repimällä uroksen pään irti. (Kuuultaaa, olen kotona! Mitä helv..!?)

-Täi pystyy hyppämään 350 kertaa ruumiinsa pituuden verran. Ihmisellä sama tarkoittaisi sitä, että pystyisi hyppäämään jalkapallokentän pituisen matkan. (Kolmekymmentä minuuttia... Onnellinen sika... Voitko kuvitella?!)

-Kissakalalla on yli 27 000 makunystyrää. (Mikä VOI maistua niin hyvältä kala-altaan pohjalla?!)

- Jotkin leijonat parittelevat yli 50 kertaa päivässä. (Haluan silti olla seuraavassa elämässäni sika. Mitä määrästä, laatu ennen kaikkea!)

- Perhoset maistavat jaloillaan. Tämän halusinkin aina tietää...)

- Ihmisen voimakkain lihan on kieli. ( Hmmmmmmm...)

- Oikeakätiset ihmiset elävät keskimäärin yhdeksän vuotta pitempään kuin vasenkätiset. (Jos olet molempikätinen, puolittuuko ero?)

- Norsut ovat ainoita eläimiä, jotka eivät osaa hypätä. (No sehän on oikeastaan pelkästään hyvä juttu...)

- Kissan virtsa hohtaa mustassa valossa. (Kenelle on maksettu tämän asian selvittämisestä?!)

- Strutsin silmä on suurempi kuin sen aivot. (Tunnen joitakin tällaisia ihmisiä.)

- Meritähdellä ei ole aivoja (Kas, tunnen joitakin tällaisiakin ihmisiä!)

- Jääkarhut ovat vasenkätisiä. (Ja jos ne vaihtaisivat kätisyyttään, ne eläisivät pitempään.)

- Ihmiset ja delfiinit ovat ainoita eläinlajeja, jotka harrastavat seksiä saadakseen siitä mielihyvää. (Entäs sika???)

Nonniin. Jos hymyilit yllä olevat luettuasi edes kerran, on sinun vuorosi levittää tyhmyyttä. (Tai viisautta, riippuu miltä kantilta sitä katsoo..)

Tässä muuten ko mietin ni hokasin että se julistekkin on tainnut kavota jonnekkin. Ainakaan se ei oo sinne vessan oveen löytäny tietänsä enää. Pitää ehkä sit joulun jälkeen tehä jonkun sortin suursiivous ja ettiä ainaskin se juliste (ja ehkä muutama muukin kadoksissa ollut kampe). Luulen, että tartten enemmän naurua elämääni ja se juliste vois auttaa. Vieläkö se "lukija" muuten muistaa mistä julisteesta on kyse?? ;D

Hih....

Mie otin semmosen pikkusen urakan täs männä viikola ja purkasin mun kollaasi-seinän. Eihän se esilä ole ollu enää ollenkaan Tornion kämpässä, mut sitä ennen aina ja kaikkialla xD Joka kämpässä son seinäle eksyny. Ja joka kämpästä pois muuttaessa oon huomannu, että son taas paisunu ja paisunu. On niitä muistoja sitten vissiin ihan kiitettävästi kertyny.

No nyt kuitenkin päätin että saapi lähtiä käveleen. Tottakai ne kaikki härpäkkeet ja tilpehöörit sieltä säästin (tai ainakin melkeen kaikki) ja pakko kai non vieläki johonki säilöä. On ehkä pakko laittaa tähän säilöön mukkaan myös suomi-sekopäät-suomi-sanakirja, oli nimittäin niin häröjä lappusia osa nuista. Ei mittään hajua mitä tai ketä ne on, mistä niistä puhutaan. Kyllä niillä kuitenki muutaman huippunaurunkin sai aikaseksi. Ja muisti asoita mitä on unohtanu (tai halunnu unohtaa ;D) ...

Nuita kuvia, kortteja ja muita lappusia tuossa kattellessani päätin, että kyllä niistä muutama ainakin vielä ansaitsee uudelleen esittelyn. Voisin vaikka sanoo, että Marjo, Mari, Tiina ja Paula... teille on luvassa ihan hyvät naurut. Unohtamatta Katjaa, Katia ja Kaisaa tietenkään. Ne luultavasti haluu nirhata mut tän jälkeen. Mutta... What else is new? Saavat huomata (jälleen kerran) että mun ja kameran lähettyville ei ole hyvä olla.. ;)

So here it comes... Ensiksi niitä häröjä lappusia. Jotenki kummasti niistä melkein kaikki on Katin kirjottamia.. Kertookohan se jottain??

Tästä löytyy hienon, mutta valitettavasti niin lyhyen Bortsa-Fartsa-Brotherhoodin alku. Bortsa selviytyi, mutta Fartsa on hävinnyt jonnekkin. *sniif* Mihin se on mennyt, sitä ei kukaan tiedä. Toinen hyvä kysymys on, että ketä hittoja on Antti ja Ville?? Lapun kirjoittajalla ja lukijalla ei nimittäin ole näistä tyypeistä mitään havaintoa tai muistikuvaa.

Ah taidetta, minä puhkomassa saksilla erään nimeltämainitsemattoman kaljun herran päätä. Ja Paulan kehoitus mennä vaikka museoon. Oi niitä aikoja. Ni ja jos tosta horoskooppikortin tekstistä mitään selvää saa, ni sieltä löytyy vastaus niin moneen kysymykseen. Kiitoksia Katja tästä ihanasta kortista. Oh you know me so well xD

Sitä samaa ja vähän uuttakin kai. Kati on taas minulle jonkun oman kuvan antanut. Mikä se oli, se jääköön lukijoille arvoitukseksi.

Joku on kerenny käymään Californiassa asti. Mutta onneksi sielläkin ikävöitiin South Beachille (kortin toisella puolella lukee niin...) Sinne minäkin ikävöin, kovasti. Tossa on muuten kokonaisuudessaan toi "puukotuskuva" ja jäi vähän ihmetyttämään miksi Sampo on piirtänyt siihen minulle sydämen?? Ihimeellisiä Rovala-aikoja ne... Sieltä on peräisin tuo varmasti maailman mahtavin joulukortti Juholta. Muistaakseni nuita kortteja (kirjoitettuja ja tyhjiä) löyty ihan viimisiin kevään päiviin asti mitä ihmeellisimmistä paikoista. Kesäkumeilla taisi olla parempi menekki ;)

Sitten niitä valokuvia. Ensiksi ah niin ihanat teinivuodet.. Tai muutama otos niistä.

Oij oij, ensimmäistä kertaa "ulkomailla" ilman vanhempia. Soli kyllä aika jännä reissu. Hyvä, että oli mahtava matkakumppani mukana. Taidettiin me saada muutakin seuraa sinne Tukholman kaduille. Siitäkin löytyy kuva, mutta julkisesti en sitä halua levittää :D Ja ohan siinä meän toisestakin reissusta kuva, vaikka sitä ei periaatteesa ihan yhdessä tehtykkään. Samoila Hartwall Areenan kulmilla kuitenkin satuttiin pyöriin ;) Ja lopuksi vielä, kyllä mekin olemme joskus juoneet mökillä/vappuna. Kyllä minäkin olen ollut kännissä.

Hih, ohan ne aika söpöjä. Ja ohan siitä aika kauan. Kuka tunnistaa ittensä kustakin kuvasta? Emminä ainakkaan!!

Hui kauhia kun jollakin on ihan liikaa hiuksia ja aivan liian vaaleet hiukset! Olenko todellakin ollut joskus noin blondi? Ja Kati onko sinulla oikeasti rintsikoiden rinkka pään ympärille vedettynä? Mahtavaa. Ja vielä tiukat farkut. Aina vaan paranee. Haven't seen those on you for a while..

Katja, hei what the hell are you wearing? Ja Kaisa, olikos sitä vaikka vielä vai ei? Tosta kuvasta kun on vaikee sanoa ;) Ja anteeksi edelleen nauran tuota sinun ilmettä. Voisitko tehdä sen vielä uudestaan? Ja Marjo kans ton sun ilmeen? Son aika mahtava kans :D Tosi tomerana ollaan. Voin kuvitella Kaisan sanomaan täsä, että pelaatteko vielä Nintendoa ni mie saan taas fanittaa teitä ihan kympilä :D

Ah those were the days... Nyt ei sitten vissiin auta kun jatkaa matkaa ja alkaa keräämään vähän lisää noloja kuvia ja lappusia. Voi sitten taas joskus tehdä uuden tällasen :P

LomaLomaLoma

Ja olen varma että tartten kohta uuden loman selvitäkseni tästä lomasta. Kyllä olen niin äkkiä lähösä Tampereele kunhan vaan pääsen. Sitten kun ei oo töitä. Ja on nähäny kaikki jokka pitikin nähä.

Niin jos jolleki jäi epäselväksi, kyllä olen "oikeessa kotonakotona" Rovaniemelä. Ja Torniokin kiinnostaa nyt todella paljon enemmän.

Kauampa sitä kestikin

Niin kauan kun hurjat kaks päivää. Sitä hyvää oloa nimittäin. Oli hauskaa, siis oikeesti hauskaa. Ei ahistanu ollenkaan (tai ainakaan läheskään niin paljon ko edelliset kolme viikkoa) ja sai jottain aikaseksikin. Ni ja halutti oikeesti tehäkki jottain, muutako nukkua. Ja kaiken lisäksi nukkuminenkin onnistu sillon kun halutti nukkua. Jiihaa. No eipä onnistu ennää.

Tai se nukkuminen varmaan onnistus ja son just nyt ainoo asia mitä haluttas tehä. Seminaarityön tekeminen naputtaa koko ajan takaraivosa, mut mitään sen eteen ei saa tehtyä. Eilen kirjotin johdannon ja tänään deletoin sen kokonaan. Että se siitä. En ees halua tehä tosta aiheesta sitä. Voisko joku keksiä mulle helpon ja mielenkiintosen seminaarityön aiheen?? Sellasen mistä löytys kirjallisuuttakin helposti ja vielä sellasta kirjallisuutta, että tajuais jotain mitä lukee. Voi vittu, jos vaan jättäis suosiolla sen koko homman!?

Ni ja mie taidan täsä kohta mennä hajottaan ton alakerran naapurin stereot. Mie tykkään musiikista joo, mutta en sun. Joten voisitko saakeli soittaa sitä vähän hiljasemmalla!! Päätä särkee jo valamiiksi ni toi sun ulvontas ei auta asiaa nyt kyllä yhtään. Ois ehkä jo aika tehä siitä se valitus. Olivat nimittäin aiheuttaneet tulvankin tonne alempaan kerrokseen kun olivat sammuttaneet olemattomia tulipaloja. Tai ainaki mie oletan että se on toi tyyppi kun sillä oli taas viikonloppuna yhet jos toisetkin bileet. Luulis että noista nyt jottain sanktioita sais..??

Ja mitähän vielä... mistähän keksisin vielä ruikuttaa vai joko tässä oli tarpeeksi.. Nooh tämmönen pikkuhomma vielä että pakatakin pitäs. Tulee taas ehkä miljoona ja viis laukkua täyteen tavaraa ja sit ne pitäs jotenkin saada Rovaniemellekki. Tulee tosi hauskaa. Joululahjatkin pitäs ahtaa jonnekkin. Tai no ei tällä menolla tartte, kun en oo mittään ostanu. Joo kaikki saa tänä vuonna lahjaksi muffinseja ja suklaakeksejä, sopiiko? En jaksa kehittää muuta. Toivottavasti ei haittaa.

Joo no tässähän ne taitas olla tän päivän valitukset. Jatkan sitten huomenna heti aamusta kun käyn mukamas keskustelemassa Joken kanssa mun mukamas seminaarityön aiheesta ja sen edistymisestä. Eli valitusta varmaan piisaa sittenkin.

Kiitos hei ja tervetuloa uudestaan.

So weird

Mie haluisin Rovaniemele. Siis oikeesti, tekis mieli pakata kamppeet ja lähtiä jo lomale. Koulu ei jaksas kiinnostaa pätkän vertaa! Tää on varmaan eka kerta pitkään piiiiitkään aikaan että haluttas sinne. Ja tiedän, että kun pääsen sinne ni menee ehkä vartti ja oon jo valmis lähteen poies. Ihan ihime olo. Oon jo pari päivää suurinpiirtein pakannu kamppeet ja sit taas purkanu ne kun tiiän ettei vielä vois lähtee kuitenkaan.

Oiskohan se niin paha jos jättäis vähän lisää kursseja roikkumaan..?

Nyt vaan tarttis vaan päästä pois täältä. Ei täälä enää mittään edes ole, siis mulle. Niin kiitos vaan sulle pässi kun lähit jo lomale, perkele, ja jätit mut tänne yksinään homehtuun!!

Saisko joskus tehä oikeesti silleen kun haluttaa?

Valokuvatorstai

112. Haaste oli tekstikatkelma Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).

"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."

En tiiä liittyykö tää mun kuva mitenkään tohon tekstiin. Mut jumitin tohon "Pikimusta kuilu avautuu" kohtaan ja siitä tuli tämä kuva mieleen. Ehkä tän hetkisellä olotilallakin on hieman tekemistä kuvan valinnan kanssa.

Klo 00.57 ja Pakko päästä pois!

Taas on se tunne, se tunne minkä mä luulin jo kadonneen joku aika sitten. Se tunne kun on pakko päästä pois. Pakko lähtee. Pakko vaan alkaa käveleen eikä ikinä pysähtyy. Tai jos pysähtyy ni pysähtyy sitten jossain tosi kaukana. Jossain missä ei tunne tällä tavalla.

Seinät kaatuu päälle ja katto romahtaa, enkä mä tiedä mitä mun pitäs tehdä. Tuntuu vaan niin pirun pahalta oman pään sisällä, eikä tiedä miten sen sais loppumaan. On vaan niin helvetin väsynyt eikä saa mistään otetta. Haluis nukkua, mutta kun ei vaan pysty. Kun se uni ei tule millään, vaikka kuinka yrittää.

Mä haluun mennä kotiin, mut mä en enää tiedä missä se koti on.

Mä en haluu enää valittaa ja olla surullinen, mut mä en osaa enää olla mitään muuta. Mä en jaksa. Mulla ei oo energiaa mihinkään. Ei ees jaksa enää itkeä.

Mun on vaan pakko päästä pois. Pois täältä. Pois Torniosta. Pois mun oman pään sisältä. Pois kaikesta.

Aina vaan paranee..

Joo olen sitten oikeesti onnistunut sotkemaan nukkumisrytmini niin hyvin kun vaan voi. Nyt nukutaan päivälä kun ei pysy silmät millään auki kun ei nukuta yölä. Energiajuomia on ihan turha juua kun ne ei auta minkään vertaa. Sekottaa vaan päätä enemmän ja enemmän. Sillon ei nukuta päivälä eikä yölä. Alkaa ehkä olemaan jo joululoman aika. Sillon sais nukkua sillon ku huvittaa. Tällä menola meinaa tuo koulutyökin vähän kärsiä. Ihan niinko se ei ois kärsiny jo aikasemminkin... Mutta kun kiinnostava aihekkaan ei enää takaa sitä että pysys hereilä. Joku jo sanoikin, että nää talvet ei vissiin oo ihan sopivia mulle. Sillon mennään kyllä niin pohjamudisa kun vaan voi. Saiskohan jostain semmosen lääkärin todistuksen, joka pakottas mut muuttamaan jonnekki kauas??

Että yks joululoma olis tilauksessa. Vaikka nyt heti. Ja sen jälkeen vaikka pari lisää. Ehkä tuonne toukokuun loppuun asti jos ois mahollista. Ehkä maaliskuuhun asti on kun pitää vähän miettiä tuota Meänväylä-kurssin lykkäystä. Pää ei kestä.

Haku päällä

Löytyisköhän jostain sellanen pilleri, jonka avulla vois löytää kadonneet yöunensa? Tai ihan mitkä unet tahansa, vaikka iltapäiväunetkin? Ne kaikki on nimittäin kadonneet. Hävinneet jonnekki kaukaisuuteen eivätkä näytä olevan tulossa takaisin lähiaikoina. Kaks viikkoa tässä on jo menty tällä hyvin vähällä nukkumisella. Ja alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että nyt jo riittäis. Illalla ei meinaa unta saada, vaikka väsyttäis kuinka helkkaristi. Silmät ei jaksa pysyä auki, mutta siltikään ei nukahda. Ja sitten jos nukahtaa, niin se uni ei varmasti kestä kahta tuntia kauempaa. Sen jälkeen sitten taas valvotaan pari tuntia ja ehkä nukutaan vähän aikaa. Menee melkeen samaan kastiin tää venkoilu kun viime joululoma. Kolme viikkoa aina sellasilla muutaman tunnin unilla. Ei ihime, että oli pakko jollekkin lääkityksele alkaa sillon.

Niin ja tässä kun nuita lääkkeitä etitään ni ei kukaan sattuis tietämään sellasta pilleriä jolla sais itkun loppumaan. Siis eihän itkussa mitään huonoa ole, mutta kun se meinaa tulla joka asiasta. Niin huonosta kuin hyvästäkin. Ja sitten kun se alkaa niin se ei lopu, ei sitten millään. Eikä se kato aikaa eikä paikkaa koska se alkaa. On meinaa ollu muutama lähellä piti tilanne koulussakin. Ja sehän olis tosi kiva siellä selittää, mistä on kyse, kun ei ittekkään tiiä missä mennään. Tuolla nukkumisen vähyydellä voi varmaan olla jotain tekemistä asian kanssa mutta muuten ei mitään hajua. Tää itkeminen kun ei tartte mitään syytä. Yhtäkkiä vaan alkaa itkettään eikä edes tiiä miksi. Son vähän noloa ja ahistavaa.

Niin että jos löytys jostain nappeja tällasiin vaivoihin, niin allekirjoittanut olis todella iloinen avusta.

Paniikkitilanne

Saimpas eilen meleko kauhian puhelinsoiton. Porukoiden piti tulla tänään käymään täälä, mut iskä ilmottikin ettei ne voi tulla kun auto on paskana. Kaisa oli ajanu mettään ja oli sillä soittohetkelä hetkelä menosa ambulanssila sairaalaan. Tuliko ehkä maailman suurin hätä ikinä!! Ei tommosia soittoja halua saada!! Kauhia huoli ja hätä, että mitä on tapahtunu ja miten se voi, varsinkin kun siinä tilanteesa ei porukatkaan tienny kauheesti mikä on tilanne.

Sit parin tunnin päästä onneks sain toisen soiton. Kaisa joutu jäämään sairaalaan tarkkailuun, mutta ei sillä pitäis olla kuitenkaan mitään suurempaa hätää. Mitä nyt muutamia naarmuja ja ruhjeita sun muita, mut ei sen vakavempaa. Onneksi!! Sai tosiaankin huokasta helpotuksesta eikä tarvinnu enää panikoida niin paljoa!! Ja pysty ehkä nukkumaankin yölä jotenkin.

Kaisa tänä aamuna sit vielä soitti ja kerto ite että kaikki on hyvin :)

Iskä oli käyny kattoon sen törmäyspaikan ja oli kuulemma ollu aika kauhiaa kateltavaa. Koivuja irti juurineen ja se pylväs mihin Kaisa oli törmänny... No soli aika entinen pylväs. Mut onneks oli ollu se pylväs vähän hiastamasa vauhtia, koska muuten se olis ollu joessa. Ja no ei tartte kauheesti miettiä mitä siinä ois voinu tapahtua. En ees halua kuvitella sellasta mahollisuutta, vaikka unissa se aika vahvasti kummitteli viime yönä.

Tärkeintä on kuitenki että Kaisa on kunnosa! En tiedä mitä sitä olis tehny jos me oltais meän Alien menetetty!! :/

"She fucked a clown!?"

Olin taas viikonlopun Rovaniemellä. Oli hyvä syykin mennä sinne (kyllä tarvin todella hyvän syyn mennä sinne!) Oli nimittäin tatuointiaika varattuna. Ootin pari kuukautta sitä että jatkettas kuvaa ja tehtäs luultavasti se loppuun astikin vielä. Mutta näimpäs ei sitten päässyt käymään. Tatuoija olikin kipiänä joten aika siirtyi eteenpäin. Taas. No kolmen viikon päähän sain uuden ajan kun tänään soitin. Että jos vaikka sitten. Ja uus kuva on suunnitteilla. Kaveri lupas sitä jopa suunnitella ja piirustella mulle :) No mutta enivei, tämä oli vaan yks kökkö juttu hyvin hermoja raastavassa viikonlopussa...

Meilä oli pihakirppis. Yksi äidin loistavista ideoista, joihin se tykkää laittaa meidät osallistumaan. Tai siis se olettaa, että me osallistutaan. Ilman kysymistä tietenkin. Tulee vaan ilmotus hieman ennen "tapahtuman" alkua, että sinä teet sitten sitä tai tätä. Ei kysymysmerkkiä perässä, enemmänkin huutomerkki. Oletetaan, että me halutaan ottaa osaa kaikkeen mahdolliseen eikä edes aatella sitä mahdollisuutta, että meillä sattuis olemaan omakin elämä ja omia suunnitelmia. Ei tietenkään. Mehän elämme vain miellyttääksemme vanhempiamme ja teemme aina niin kuin he käskevät. Ja sitten kun ei tehdä niin kuin he käskevät, tai niin kuin he olettavat meidän ilomielin tekevän, niin sitten ollaan niin marttyyriä että. Ja mikä naurettavinta oli, että tätini osallistui tähän höykytykseen mukaan. Se oli ihan ihmeissään, siis oikeasti ihmeissään, että mulla saattais olla jotain omaa menoa juuri myyjäisten aikaan!!

Ja se on juuri ärsyttävintä tässä!! Mitään omaa ei saa tehdä, ainakaan silloin kun he ovat päättäneet työllistää meidät johonkin idioottimaiseen hommaan johon emme alun perinkään halunneet ottaa osaa! Mykkäkoululla mentiin siis suuri osa viikonlopusta. Taas. Tai no siis äidin puolelta joo tuli sitä mykkäkoulua. Isä taas alkaa hyssyttelemään ja sanomaan että nyt on äidillä paha mieli, että tehkääpä äidille mieliksi ja menkää seisomaan pihalle lumisateeseen ja pakkaseen kuudeksi tunniksi. Ja mitä se itse tekee? Istuu sisällä lämpimässä katsomassa urheilua. Ja kehtaa vielä myöhemmin sanoa, että kyllä nyt väsyttää kun oli niin rankat myyjäiset. Joo niin oli, niillä jotka siellä pihalla seisoi.

Okei ehkä hieman marttyyriä omaltakin osalta sanoa näin koska en itsekään siellä pihalla seisonut. Mutta voin kuvitella millasta se oli. Eikä kiinnosta. En välitä. En ikinä luvannut osallistua millään tavalla niihin myyjäisiin. En yhtikäs millään. Ja en myöskään siis osallistunut. Tai no leivoin 4 tiikerikakkua mutta se oli siinä. Sen tein vielä ihan mielelläni. Tykkään leipoa. Se on hauskaa. Niin ja mikä oli merkittävintä, minulta kysyttiin että haluatko tehdä ne kakut. Annettiin jopa päättää montako kakkua teen. Eli yksi pieni ero. Kysymysmerkki lauseen perässä. Se auttaa kummasti. Ei oletusta. Ehkä asenteeni niitä myyjäisiäkin kohtaan olisi ollut eri jos joku olisi kysynyt haluanko auttaa jotenkin. Vastaukseni luultavasti olisi ollut sama, mutta asenteeni eri. Enkä luultavasti olisi saanut kuulla olevani kiittämätön kakara.. Että sellainen pieni ero kuitenkin.

Kuulostaa melkoselta teiniangstilta tämä kirjotus, mutta kuulostakoot. Tervetuloa meidän kotiin. Välillä tuntuu, että ne ajattelee meidän vieläkin olevan ihan lapsia emmekä osaa tehdä mitään ilman että äiti tai isä pitää kädestä kiinni. Tai että tulemme kysymään kaikelle heidän lupansa ja siunauksensa. Joo ei ole tapahtunut enää moneen vuoteen niin! Mulla ei houkuta pyytää mihinkään lupaa sellaiselta mieheltä joka ei osaa käydä minkäänlaista fiksua keskustelua aikuisen naisen kanssa, sellaisen miehen kanssa joka ajattelee meidän edelleen olevan 5 vuotiaita joille isä on jumala. Sori niin ei ole ollut pitkään aikaan enää, jos on ikinä ollutkaan, ainakaan minun kohdallani.

No mutta oli siinä viikonlopussa jotain hyvääkin. Ehkä paras kuulohäriöjuttu vähään aikaan... She dropped her glowhan kuulostaa ihan samalta kuin She fucked a clown :D Ainakin me saatiin siitä hyvät naurut. Niin hyvät etten pystyny hengittään normaalisti kymmeneen minuuttiin nauramisen jälkeen kun mun mahaan sattui niin paljon! Kunnon vatsalihastreeni ennen leffailtamässäystä. Tuli ehkä tarpeen, ko miettii sitä määrää mitä me syötiin.. Kaks dino-leffaa putkeen vaatii aika paljon mässyä. Varsinkin kun vhs:ltä tulee toinen niistä ja näkyy niiiiiin hyvin että. Mutta ihan sama, Jurassic Parkia ei katota dvdltä, ennen ko on ihan pakko. Son perinne ja sitä ei rikota :)

Pakko vielä mainita yks asia, vaikkei se viikonloppuun mitenkään liitykkään. Mut jäipi kaihertaan vähäsen yks kommentti minkä sain tänään. Tai kaihertaa on ehkä väärä sana, se kun viittaa enemmänkin negatiiviseen, tämä kommentti kun oli eräällä tavalla positiivinen vaikka se hieman surullisessa keskustelussa tulikin ilmi. Tuntuu vähän pahalta sanoa, että sai siitä piristystä vaikkakin vain pieneksi hetkeksi, kun keskustelun toinen osapuoli ei sitä ehkä sillä tavalla tarkottanutkaan. Hööö.. tätä on vähän vaikia selittää... Itekkään oikeen tiedä mitä tarkottaa... Ja uskooko koko asiaan, vaikka se ehkä ihan totuudenmukasesti oiskin sanottu. Että joku vois olla kateellinen mulle ja vielä sellasesta asiasta!? Ei ihan ekana tulis kyllä mieleen, ei todellakaan!! Mutta ehkä se auttoi... Sen 5 sekuntia jonka ajan uskoi sen olevan totta. Ehkä. Joo jotain tosi häröä oli tämä. Mutta pitipä vaan jonnekki se kirjottaa, se kun jäi mietityttämään...