Tervetuloa Lentavan Lehemaan.
P.S. "K" laita se hiiren osoitin tuohon Lentavan Leheman päälle ja klikkaa sitä hiirellä niin pääset sinne missä sun kuuluiskin olla :D
Thursday, November 19, 2009
Tuesday, November 17, 2009
Osu ja Uppos
Oltiin tänään äänittämäsä Musatalola opiston bändien keikkaa. Tehtiin stereomikitysharkkoja ja keikka tuli aika tilauksesta. Dialogia ja liikettä ko oltiin jo testattu ni pitihän sitä musiikkiakin vähän kokeilla, että miltäs se sitten kuulostaa. Onko se oikia oikia vai vasen vai ihan jottain muuta..
Sielä yks bändi soitti Irinan biisin "Miksi hänkin on täällä".. ja no allekirjoittaneella meinas jäähä äänittämiset tekemättä ko se kolahti niin kovaa viime aikaset tapahtumat huomioon ottaen..
Ei ois pitänyt tulla tänne.
Mikset varoittanut mua,
Että hänkin on kutsun saanut?
Kiero huumorintaju.
Jotain TV-ohjelmaa oisin jäänyt katsomaan,
Tai valinnut ees jotain muuta päälle pantavaa.
Voinko puhua suoraan?
Vai kuuluuko mun teeskennellä?
Sanoa, että on hauskaa,
Vaikka kaikki menee päin persettä?
Ja jos ihan totta puhutaan,
En jaksais puhuu ollenkaan.
Mua etukäteen jo kaduttaa.
Miksi hänkin on täällä?
Negatiiviset tunteet on kai pakko piilottaa,
Epävarmuutta ei saa näyttää, se voi vahingoittaa.
Musiikki soi niin kovaa, että pakko ois huutaa.
Kaikki, mitä tämän jälkeen sattuu, hävettää aamulla.
Jatkan tuhanteen.
Mä vannon vastuuni nimeen
Ja sotken sen merkityksineen.
Miksei voi puhuu suoraan,
Vaan on kiltisti teeskenneltävä?
Sanon, että on hauskaa,
Vaikka kaikki menee päin persettä.
Jos ihan totta puhutaan,
En jaksais puhuu ollenkaan.
Mua aivan liikaa suututtaa.
Miksi hänkin on täällä?
Thursday, November 12, 2009
Valokuvatorstai
148. Haaste
Tällä viikolla haasteiltiin kiinalaisella sananlaskulla "Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta."
Kukahan täällä on kuningas?
Tällä viikolla haasteiltiin kiinalaisella sananlaskulla "Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta."
Kukahan täällä on kuningas?Tuesday, November 10, 2009
A Message
I'm as interested about your made up problem as you were about my real ones.
I'm sorry to say this but it's the truth.
You could have atleast asked.
I'm sorry to say this but it's the truth.
You could have atleast asked.
Monday, November 09, 2009
Everybody Hurts
Do you know the feeling when it seems that if you'd disappear right this second no one would notice? No one would even care.. Everyone would go about their business as usual and that one disappearance wouldn't have the slightest effect in their life. Well if you know that feeling, then you know how I'm feeling right now. Have been for a while. It makes you feel very small and insignificant.
I actually did vanish for a while, just to see what would happen. Guess what? Nothing happened. Nobody even noticed. How sad is that? Or which one is sadder, that no one noticed or that I think I have to find out who really care by leaving them.
I don't wanna sound whiny and selfish, I know other people have their lives and everything doesn't revolve around me. But it would sometimes be nice to know that you're not alone. And yeah I know I have family and friends who care, but it would still be nice sometimes to come first. Really come first, like there's no one more important than you. I guess the sad thing is that last time that happened, it didn't lasted as long as it took to notice that someone next to me was prettier, funnier, thinner, wiser or something else that I wasn't. I guess we all just wanna matter to someone really.
I just wish that for once I wouldn't have to be the one who stands tall and is the rock when everyone else falls... And what makes it even sadder is that I don't think I could fall anymore really. Don't know how to do that anymore.
To sum it up. There's dialogue from a movie that is sort of about the same thing. Whether it's the same thing or not, I can relate to it. They are talkin about guys mostly but I think the point comes a cross anyway.
I actually did vanish for a while, just to see what would happen. Guess what? Nothing happened. Nobody even noticed. How sad is that? Or which one is sadder, that no one noticed or that I think I have to find out who really care by leaving them.
I don't wanna sound whiny and selfish, I know other people have their lives and everything doesn't revolve around me. But it would sometimes be nice to know that you're not alone. And yeah I know I have family and friends who care, but it would still be nice sometimes to come first. Really come first, like there's no one more important than you. I guess the sad thing is that last time that happened, it didn't lasted as long as it took to notice that someone next to me was prettier, funnier, thinner, wiser or something else that I wasn't. I guess we all just wanna matter to someone really.
I just wish that for once I wouldn't have to be the one who stands tall and is the rock when everyone else falls... And what makes it even sadder is that I don't think I could fall anymore really. Don't know how to do that anymore.
To sum it up. There's dialogue from a movie that is sort of about the same thing. Whether it's the same thing or not, I can relate to it. They are talkin about guys mostly but I think the point comes a cross anyway.
-- I mean girls that look like you don’t understand. You know I always think like if I lost ten pounds or wore different clothes or got new boobs, that it would make a difference but I know the truth.
- Sorry but it’s bullshit! You’re the smartest person that I know. When I see you helping those homeless guys that no one can even look at. You make everyone around you happy. You have so much to offer. And say you don’t because of how you look is just total bullshit.
- I didn’t say I don’t have lot to offer. I said that people will never know because they don’t see me. How many proms did you miss because no one asked you? How many times have your friends left you sitting alone at a club while they went danced with guys? Or how many times has a customer completely ignored you to get a better look at me? So until that happens, until you’re told time and time again that you’re place in life is in the background don’t tell me it’s bullshit. Because you don’t know. --
Saturday, November 07, 2009
Tuesday, November 03, 2009
Tervetuloa takaisin
Johan sitä ollaan tässä odoteltu. Aika pitkään se odotutti itteään mutta sitten kun se tulee niin se tulee kunnolla ja kovaa. Se niin kovin tuttu ja usein tavattu ahdistus. Se olo kun huutaa päänsä sisällä niin kovaa kun vaan voi, että olo helpottuisi. Mutta ei se ikinä helpotu.
Se olo kun jokaikinen ääni säröilee korvissa ja tekee mieli vaan karjua täyttä kurkkua että pitäkää turpa kiinni ja jättäkää mut rauhaan. Kun ihan tavallinen puhekin tuntuu aiheuttavan äärettömän suuren turhautumisen tunteen ja haluaa mennä sanomaan puhujille mahollisimman rumasti että olokaa jo hiljaa. Mahdollisimman rumasti siksi että se edes vähän vähentäisi omaa sisäistä pahaa oloa. Mutta ei se niin mene. Ennemminkin se vaan lisää ahdistusta koska näkee muiden ihmisten käyttäytyvän normaalisti ja toivoo itsekin pystyvänsä tekemään niin.
Tuntuu kuin kaikki sisukalut olisi kurtattu yhteen mahdollisimman pieneen myttyyn ja kaikki niistä jäljelle jäänyt tila olisi täytetty vain sillä yhdellä tunteella. Huutavalla, tuskaisella ahdistuksella. Joka paikkaa särkee ja jokaikisen liikkeen tekemiseen tarvitaan mieletön määrä voimaa kun tuntuu vaan ettei oikeasti jaksa.
Haluaa olla yksin. Aivan yksin. Täysin yksin tuntemattomana. Jossakin missä kukaan ei huomaa. Jossakin missä kukaan ei kuule. Jossakin missä ei kuule eikä näe ketään eikä mitään. Ei tarvitse esittää. Ei tarvitse hymyillä. Saa vaan maata ja olla siinä vaikka loppuikänsä jos se hyvältä tuntuu. Mutta sekään ei tunnu hyvältä. Ei pitemmän päälle. Mikään ei tunnu hyvältä. Ihan sama mitä tekee tai missä on niin aina tuntuu se pala kurkussa kuin ei vois hengittää.
Sitä toivoo olevansa rikas, tai edes vähän rikkaampi, että voisi vaan hypätä johonkin kulkuneuvoon ja matkata määränpäähän jota ei itsekään vielä tiedä ja kadota sinne. Olisi edes mökki keskellä ei mitään minne voisi paeta. Vaikka vain päiväksi. Yhdeksi ainoaksi päiväksi jolloin ei tarvitsisi ottaa mitään eikä ketään huomioon. Saisi olla omillaan eikä tarvitsisi puhua kellekkään. Ei tarvitsisi selittää. Kukaan ei kyselisi. Olisi hiljaista.
Olisi yksin omillaan. Vaikka vain hetken. Hiljaa.
Se olo kun jokaikinen ääni säröilee korvissa ja tekee mieli vaan karjua täyttä kurkkua että pitäkää turpa kiinni ja jättäkää mut rauhaan. Kun ihan tavallinen puhekin tuntuu aiheuttavan äärettömän suuren turhautumisen tunteen ja haluaa mennä sanomaan puhujille mahollisimman rumasti että olokaa jo hiljaa. Mahdollisimman rumasti siksi että se edes vähän vähentäisi omaa sisäistä pahaa oloa. Mutta ei se niin mene. Ennemminkin se vaan lisää ahdistusta koska näkee muiden ihmisten käyttäytyvän normaalisti ja toivoo itsekin pystyvänsä tekemään niin.
Tuntuu kuin kaikki sisukalut olisi kurtattu yhteen mahdollisimman pieneen myttyyn ja kaikki niistä jäljelle jäänyt tila olisi täytetty vain sillä yhdellä tunteella. Huutavalla, tuskaisella ahdistuksella. Joka paikkaa särkee ja jokaikisen liikkeen tekemiseen tarvitaan mieletön määrä voimaa kun tuntuu vaan ettei oikeasti jaksa.
Haluaa olla yksin. Aivan yksin. Täysin yksin tuntemattomana. Jossakin missä kukaan ei huomaa. Jossakin missä kukaan ei kuule. Jossakin missä ei kuule eikä näe ketään eikä mitään. Ei tarvitse esittää. Ei tarvitse hymyillä. Saa vaan maata ja olla siinä vaikka loppuikänsä jos se hyvältä tuntuu. Mutta sekään ei tunnu hyvältä. Ei pitemmän päälle. Mikään ei tunnu hyvältä. Ihan sama mitä tekee tai missä on niin aina tuntuu se pala kurkussa kuin ei vois hengittää.
Sitä toivoo olevansa rikas, tai edes vähän rikkaampi, että voisi vaan hypätä johonkin kulkuneuvoon ja matkata määränpäähän jota ei itsekään vielä tiedä ja kadota sinne. Olisi edes mökki keskellä ei mitään minne voisi paeta. Vaikka vain päiväksi. Yhdeksi ainoaksi päiväksi jolloin ei tarvitsisi ottaa mitään eikä ketään huomioon. Saisi olla omillaan eikä tarvitsisi puhua kellekkään. Ei tarvitsisi selittää. Kukaan ei kyselisi. Olisi hiljaista.
Olisi yksin omillaan. Vaikka vain hetken. Hiljaa.
Monday, November 02, 2009
Saturday, October 24, 2009
Yöllisille Vieraille
Hei Sinä varmasti oikein viehättävä ihminen, voisitko mitenkään lakata soittelemasta kotitalomme hieman kovaäänistä summeria aamuöisin viiden aikaan?
Tiedän, että olet varmasti mahtava ihminen ja sinulla on ihan mieletön wc- tai jokin muu akuutti hätä (kuten aivojen hukkaaminen lumihankeen) soitella kaikkien naapuriesi summereita tuohon aikaan. Mutta ensi kerralla kun tämä hätä pääsee yllättämään niin voisitko mitenkään hypätä minun summerini yli? Arvostaisin tätä tekoa todella paljon ja tiedän että sinäkin toisten ihmisten yörauhaa kunnioittavana loistotyyppinä olisit tyytyväinen itseesi näin tehdessäsi.
Tiedän kuuluvani jonkinmoiseen vähemmistöön, kun sanon haluavani nukkua aamuöisin rauhassa ilman väliherätyksiä (onhan sentään nyt lauantai) mutta valitettavasti olen sellainen tylsä tyyppi joka tykkää yöunistaan ja jopa tarvitsee niitä.
Ai niin, jos sitten jostain kumman syystä pääset sisälle jonkun kauniin kanssaihmisen avulla, voisitko mitenkään olla kävelemättä ja mölyämättä kuin norsulauma? Tätäkin muiden ihmisten huomioon ottamista varmasti arvostettaisiin muidenkin naapurien sydämissä.
Terveisin,
Vain ihan vähän vittuuntunut, mutta yöuniaan sitäkin enemmän arvostava naapurisi.
P.S. Vaikka olet todellakin kovin kaunis- ja heleä-ääninen ihmisolento, kannattaa jättää väliin ne idols-tasoiset "whooowhoooos" jotka kovin kovaa ja koskettavasti vedit peilin edessä. Tiedoksi vain, että ne välittyvät varsin hyvin muihin asuntoihin sieltä pikkuhuoneesta jossa jo tuolla aiemmin mainittua hätää nyt helpotat.
Tiedän, että olet varmasti mahtava ihminen ja sinulla on ihan mieletön wc- tai jokin muu akuutti hätä (kuten aivojen hukkaaminen lumihankeen) soitella kaikkien naapuriesi summereita tuohon aikaan. Mutta ensi kerralla kun tämä hätä pääsee yllättämään niin voisitko mitenkään hypätä minun summerini yli? Arvostaisin tätä tekoa todella paljon ja tiedän että sinäkin toisten ihmisten yörauhaa kunnioittavana loistotyyppinä olisit tyytyväinen itseesi näin tehdessäsi.
Tiedän kuuluvani jonkinmoiseen vähemmistöön, kun sanon haluavani nukkua aamuöisin rauhassa ilman väliherätyksiä (onhan sentään nyt lauantai) mutta valitettavasti olen sellainen tylsä tyyppi joka tykkää yöunistaan ja jopa tarvitsee niitä.
Ai niin, jos sitten jostain kumman syystä pääset sisälle jonkun kauniin kanssaihmisen avulla, voisitko mitenkään olla kävelemättä ja mölyämättä kuin norsulauma? Tätäkin muiden ihmisten huomioon ottamista varmasti arvostettaisiin muidenkin naapurien sydämissä.
Terveisin,
Vain ihan vähän vittuuntunut, mutta yöuniaan sitäkin enemmän arvostava naapurisi.
P.S. Vaikka olet todellakin kovin kaunis- ja heleä-ääninen ihmisolento, kannattaa jättää väliin ne idols-tasoiset "whooowhoooos" jotka kovin kovaa ja koskettavasti vedit peilin edessä. Tiedoksi vain, että ne välittyvät varsin hyvin muihin asuntoihin sieltä pikkuhuoneesta jossa jo tuolla aiemmin mainittua hätää nyt helpotat.
Friday, October 23, 2009
Valokuvatorstai
145. Haaste
Tällä kertaa haasteena oli Tie Ulos.
Tie ulos ahdistuksesta. Matkalla kesään täynnä mahdollisuuksia.
Tällä kertaa haasteena oli Tie Ulos.
Tie ulos ahdistuksesta. Matkalla kesään täynnä mahdollisuuksia.
Wednesday, October 21, 2009
Sinne män
Kati usutti osallistumaan National Geographicin valokuvauskilpailuun ja tällaset otokset lähti menemään sinne kategorioissa Ihminen, Paikka ja Luonto.
Sunday, October 18, 2009
"Pii tu tis!!"
Hahhaahaaa...
Jos mut haluaa saada nauramaan itteni kipiäksi, ni voin tämän päivän perusteella antaa muutaman vinkin.
1. Muistelut mitä älyttömämmistä vaatekerroista mitä on ikinä käyttänyt.
2. Erilaisten ääliöitten "haistattelutapojen" kerääminen (huom. otsikko). Read between the lines on uusin. Talk to the hand ja vikisevä sormen ylösrullaaminen ovat jo ansainneet klassikkostatuksen.
3. Huonojen leffojen kattomista parodioina. Twilight ja Sky High. Se joka noi leffat voi kattoa TOSISSAAN nauramatta kertaakaan, ansaitsee palkinnon.
4. Katin ja turvavyön välisen taistelun seuraaminen.
5. Säälittävien iskureplojen ja muitten huvittavien leffareplojen toistaminen uudelleen ja uudelleen. ("This table is really greasy now... Because I put my face on it.")
6. Heat of the Moment. Stay in the Kitchen When the Kitchen Gets Hot. Eye of the Tiger. Silent Night. Ja muutama muu hyvä biisi.
7. Tekstin Toista Maata & Kovaa Tekoa lukeminen Katin kans.
8. Kirjotuspöydän uloskantaminen on tietyissä tapauksissa myös hyvin hysteeristä. (tämä tapahtui kyllä jo eilen mutta naurattaa edelleen)
Jos mut haluaa saada nauramaan itteni kipiäksi, ni voin tämän päivän perusteella antaa muutaman vinkin.
1. Muistelut mitä älyttömämmistä vaatekerroista mitä on ikinä käyttänyt.
2. Erilaisten ääliöitten "haistattelutapojen" kerääminen (huom. otsikko). Read between the lines on uusin. Talk to the hand ja vikisevä sormen ylösrullaaminen ovat jo ansainneet klassikkostatuksen.
3. Huonojen leffojen kattomista parodioina. Twilight ja Sky High. Se joka noi leffat voi kattoa TOSISSAAN nauramatta kertaakaan, ansaitsee palkinnon.
4. Katin ja turvavyön välisen taistelun seuraaminen.
5. Säälittävien iskureplojen ja muitten huvittavien leffareplojen toistaminen uudelleen ja uudelleen. ("This table is really greasy now... Because I put my face on it.")
6. Heat of the Moment. Stay in the Kitchen When the Kitchen Gets Hot. Eye of the Tiger. Silent Night. Ja muutama muu hyvä biisi.
7. Tekstin Toista Maata & Kovaa Tekoa lukeminen Katin kans.
8. Kirjotuspöydän uloskantaminen on tietyissä tapauksissa myös hyvin hysteeristä. (tämä tapahtui kyllä jo eilen mutta naurattaa edelleen)
Friday, October 16, 2009
Tänään..
...Aioin oikeesti mennä kouluun (vaikka ei enää oikeen jaksanu kiinnostaakkaan) mut nukahin... aamula viideltä... tälle yölle siis ekan kerran. Joten jätin suosiolla väliin. Tai no en suosiolla, vaan en heränny ajoissa että sinne olis enää kannattanu mennä. Mikä parasta (tai siis kai pahinta..) etten ees saanu nukuttua pitkään. Joten luvassa taas jonkinsortin väsynyt hourailupäivä. Aivan kuten eilinenkin.. Ja sitä edellinen päivä... Ja sitä edellinen..
Tuesday, October 13, 2009
The Beginning
"Plaah, I had all this thing planned ready in my head. But now there's nothing but frustration because of her and because of my own stupidity. Every fucking time I fall for the same thing. I say something that is even remotly bothering me, there comes the sign for a new message. I think she's asking what is it. No way, that's never happening. She sais one comment, maybe. Like I say I hate winter, she says she hates summer. That's it. I decide not to say anything more until she asks why I hate winter. She never asks. I never say anything. Next message comes. It's about something else entirely. The fact that I hate winter is forgotten."
And that how it starts. My book, I mean. And trust me, you haven't seen anything yet.
And that how it starts. My book, I mean. And trust me, you haven't seen anything yet.
Monday, October 12, 2009
Byrokratiaa
Voi että tykkään täytellä kaikenmoisia lomakkeita Kelalle. Son aina yhtä hauskaa ja viihdyttävää puuhaa, aikaavievästä puhumattakaan!! Miljoonaan eri kohtaan laittaa rastia ruutuun ja selittää uudestaan ja uudestaan samat asiat. Miksi ihimeessä nää asiat pitää kysyä näin saakelin monimutkasesti etten tajua ees kysymyksiä, saati että osaisin niihin sitten vastata jottain!?
En ees viittis sanoa mittään koulun "kirjanpidosta" suoritetuista kursseista!! Kaikki on ihan väärisä paikoisa ja näkkyy ihan väärile tyypeile tai sitten ei näy just niile oikeile tyypeile jotka tarttis sen tiedon. Yritäppä siinä selittää sitten miksi niitä opintopisteitä ei ole kertynyt tarpeeksi.. Turhauttavaa..
Tähän mennesä lukee jo sähköpostiosoite ja puhelinnumero lomakkeissa plus on ehkä kymmenen sivua liitteitä jo kasassa.. Eikä täsä ees taida olla vielä kaikki. Huomenna käypi tie opon luo keskustelemaan miten tämä lappu nyt sitten oikein täytetään ja mitä kaikkea siihen tarvii mukaan. Tyhmintä taas koko hommasa on se että opolta tarvii neuvoja ja tietoja tähän lappuun ja sitten se viedään opintotoimistoon joka toimittaa sen kemiin josta se toimitetaan luultavasti takaisin sinne opon pöydälle. Juu näin se homma toimii!
En ees viittis sanoa mittään koulun "kirjanpidosta" suoritetuista kursseista!! Kaikki on ihan väärisä paikoisa ja näkkyy ihan väärile tyypeile tai sitten ei näy just niile oikeile tyypeile jotka tarttis sen tiedon. Yritäppä siinä selittää sitten miksi niitä opintopisteitä ei ole kertynyt tarpeeksi.. Turhauttavaa..
Tähän mennesä lukee jo sähköpostiosoite ja puhelinnumero lomakkeissa plus on ehkä kymmenen sivua liitteitä jo kasassa.. Eikä täsä ees taida olla vielä kaikki. Huomenna käypi tie opon luo keskustelemaan miten tämä lappu nyt sitten oikein täytetään ja mitä kaikkea siihen tarvii mukaan. Tyhmintä taas koko hommasa on se että opolta tarvii neuvoja ja tietoja tähän lappuun ja sitten se viedään opintotoimistoon joka toimittaa sen kemiin josta se toimitetaan luultavasti takaisin sinne opon pöydälle. Juu näin se homma toimii!
Saturday, October 10, 2009
Kaksi
Tämän viikon saldo
Kaksi...
... turhaa reissua koululle.
... leipomuspäivää. Muffinsia ja piirakkaa.
... erilaista kirjettä. Toinen mukava, toinen vähemmän mukava.
... ärsytystä eri ihmisiin.
... haastattelua unettomuudesta. Toinen pitempi. Toinen vähän lyhyempi.
... leffaa jota ei ois pitäny ehkä kattoa.
... uusintaa Korvastakiskojasta ja sen noloista henkseleistä.
... aamua kun sai nukkua pitkään.
... erittäin hyvää päivää.
Kaksi...
... turhaa reissua koululle.
... leipomuspäivää. Muffinsia ja piirakkaa.
... erilaista kirjettä. Toinen mukava, toinen vähemmän mukava.
... ärsytystä eri ihmisiin.
... haastattelua unettomuudesta. Toinen pitempi. Toinen vähän lyhyempi.
... leffaa jota ei ois pitäny ehkä kattoa.
... uusintaa Korvastakiskojasta ja sen noloista henkseleistä.
... aamua kun sai nukkua pitkään.
... erittäin hyvää päivää.
Thursday, October 08, 2009
Valokuvatorstai
143. Haaste
Tällä kertaa Maaretta haasteili sanalla Virta.
Paljon tarvittaan virtaa, että saadaan radiolähetys ja kaikki nämä mömpelit käyntiin.
Juontajankin oma virtalähde näköjään löytyy myös kuvasta.
Tällä kertaa Maaretta haasteili sanalla Virta.
Paljon tarvittaan virtaa, että saadaan radiolähetys ja kaikki nämä mömpelit käyntiin.Juontajankin oma virtalähde näköjään löytyy myös kuvasta.
Wednesday, October 07, 2009
Toista Maata & Kovaa Tekoa
Tällaisen pölläsin galleriasta
Mikä hänen nimensä on? - Percy.. eiku Bugsy.. niin siis KangarooBoy.. joskus se oli Fartsa.. rakkaala lapsela on monta nimmee, se "oikia" on kai Kati
Mikä hänen nimensä on? - Percy.. eiku Bugsy.. niin siis KangarooBoy.. joskus se oli Fartsa.. rakkaala lapsela on monta nimmee, se "oikia" on kai Kati
Minkä ikäinen hän on? - 21
Oletteko riidelleet kertaakaan? - varmaan joskus muksuna enemmänkin. ainaki sillon kun se ja kaisa kyttäs jossain ovenraosa ja halus tunkia mukaan leikkeihin sun muihin.
Tietääkö hän kaiken sinusta? - aika paljon muttei kaikkea kuitenkaan.
Entä voitko kertoa hänelle asioita joita et voi muille kertoa? - no ainaki saarista ja lautoista ja räjähyksistä ja suihkubondingeista ja sen sellasista :D ja kyllähän sitä on vakavastakin joskus keskusteltu ;)
Tietääkö hän ihastuksesi? - eipä se taida ko ei sellasta ole
Kuka on hänen paras kaveri? - en usko että sillä on vaan sitä yhtä parasta kaveria. vaan
tarpeeksi sellasia hyviä, niinko ne yhet jotka haluaa sen muuttavan tampereele/turkuun/helsinkiin/tornioon :D
Mikä on hänen kengännumeronsa? - ööh.. kysyin tätä kun viimeks nähtiin mutta keskustelu ajautu jotenki sukkahousuihin ja unohin kokonaan sen varsinaisen vastauksen. sanosin että 40..
Onko hän pitkä? - amatsooniksi olen kuullut häntä kutsuttavan :D pitempi ko minä mut se nyt ei kauheesti vaadi..
Hänen lempivärinsä? - vihriä sanoisin ainaki. ei ehkä tykkää pastelleista väreistä, mut en mene kyllä vannommaan.
Millainen hänen musiikkimakunsa on? - Mokoma, Ismo Alanko, Gunnarit, Nick Cave, The Ark, Led Zeppelin, White Stripes ja sitten joitain metallibändejä joitten nimiä en nyt muista.. siinä on ainaki jottain suosikeista. lista on aika pitkä, mutta amismusat voi unohtaa kokonaan. Varsinki satiais-biisit ja sellaset missä lauletaan loskan inhoamisesta sekä humpat, iskelmät ja radionovamusiikit!
Milloin viimeksi näit häntä? - toissa viikon maanantaina ko syötiin äitin synttärikakkua aamukuuelta. (kyllä perheemme on kovin normaali)
Parasta hänessä? - no se että son olemasa ja että se jaksaa kuunnella mun idiootteja juttuja. son huippua matkaseuraa ja muutenkin loistava tyyppi jonka kanssa viettää aikaa. son vahva vaikka ite kyllä väittäs vastaan täsä. se tietää mitä haluaa ja on sellanen ko haluaa vaikka sanottas mitä. yleensä vielä nauraa niille sanojille. se saa mut yleensä aina nauramaan. leffa- ja musakeskustelut on erittäin mielenkiintosia ja monivivahteisia ja yleensä päätyvät johonkin ihan muuhun hyvin häröön aiheeseen. Keskustelut saarista, lautoista, höyhenistä ja räjähdyksistä on aina hyvin viihdyttäviä.
Mitä hän vihaa? - amisautonrassareita, idiootteja, rasisteja, homovihaajia (nääkin on rasisteja mutta tää on pakko mainita erikseen ko siitä oli vasta puhetta), miellyttäjiä ja ruikuttajia. sitä ettei anneta tehä niinko haluaa ja halveksutaan ihmisten päätöksiä.
Mitä hän rakastaa? - hyvää, ajattelevaa musiikkia. haastavia leffoja. luontoa. yöllisiä kävelyjä pimeissä metsissä ja soilla. (metalli)musiikin soittamista kovalla. täydellisiä latvakiehkuroita. kauniita partoja. lukemista. syvällisiä ja vähemmän syvällisiä keskusteluja. master of moviesia ja minun rökittämistä siinä. kasveja. nukkumista. suklaakakun syömistä. matkustelua. puhtautta.
Oletko nukkunut hänen vieressään koskaan? - no aina ko son ollu täälä kyläsä ja kai joskus muksunakin.
Syökö hän mitä tahansa? - ei syö lihaa. muutenkin on aika nirso ruokien suhteen. on hyvin vaikeaa käydä hänelle kaupassa, voin kertoa kokemuksesta. addiktoituu tiettyihin ruokiin ja sitten kyllästyy niihin kun syö niitä liikaa.
Mikä on hänen lempiharrastuksensa? - sanoisin että ne yölliset mettäkävelyt missä kuulokkeista kuuluu "rajua" (:D) musaa hyvin hyvin kovalla. hyvintehtyjen leffojen kattominen ja niistä keskustelu, tämä pätee myös musiikkiin ja kirjoihin. tykkää myös istutella asioita omassa rauhassa ilman että kukkaan tulee puuttumaan mihin mitäkin istuttaa (omien sanojensa mukaan)
Osaako hän laulaa? - empä oikeestaan tiiä. en oo tainnu ikinä kuulla.. kovasti se mokoman keikalla laulo (tai ainaki suu liikku) mutta eipä siinä kauheesti kuule miltä se kuulostaa :D
Mitä lehtiä hän tilaa? - ei taida tilata mittään
Mikä saa hänet raivostumaan? - juntit, homovihaajat (rasistit), samoista asioista vuosikausia valittajat jotka ei kuitenkaan muuta mitään niille, tekopyhät marttyyrit, itsesäälissä rypeminen.
Omistaako hän puhelinta? - kaksikin mutta yleensä ei muista ladata niitä tai ne on jossain hukasa ni ihan turha soitella sille ko ei se vastaa kuitenkaan :D ellei siis sovi puhelintreffeja etukäteen.
Juoko hän alkoholia? - harvemmin, mutta sillonko juopi ni son rommikolaa tai olutta tai mansikkamargaritoja. on tiettävästi harrastanut erästä itsekehittämäänsä juomapeliä Korvastakiskojan kanssa. Tämän olisin halunnut nähdä!
Jos sinulle itsellesi tulisi kauhea rahapula, auttaisiko hän sinua? - varmaan se haluais auttaa, mutta luulen että meän rahatilanteet on melko samanlaisia. eli ei ois kauheesti mistä auttaa. kuten hän itse totesi joku aika sitten "I'm Kela's bitch ja se ei ole ikinä kovin kivaa".. tai rikastuttavaa
Voisitko kuvitella että hän löisi jotakuta? - emmie usko että se löis. se tuntis heti pahaksi olonsa sen jälkeen.
Jos sinä joutuisit sairaalaan, olisiko hän ensimmäisien joukossa katsomassa sinua? - varmaankin
Uskaltaako hän itkeä jos sinä olet näkemässä? - ehkä
Oletko ikinä ollut hänen kans samalla luokalla? - en ole, ellei lasketa niitä vierailuja kun se kävi vierailemasa meän luokalla ko olin ala-asteella.
Onko hän sinulle tärkeä? - Todellakin!!
Sweet Dreams Are Made of This
Karavaaneja hiekkateillä keskellä metsää, piiloutumisia vastarannan vihollisilta surkeisiin telttoihin, vesiä joiden läpi ei pääse vaikka kuinka hyppii, ilmassa kutistuvia ja vedessä sinkuvia kirjoja ja kansioita, myöhässä tulleita laulavia syntymäpäiväkortteja, shekkejä joiden lunastaminen on tehty todella vaikeaksi, ANTM:n Australian version alkuperäinen juontaja, porukoiden keittiö.
Sikaloita Thaimaassa suomalaiseen tyyliin, tiedemiehiä jotka suunnittelee järjettömyyksiä ja on ylpeitä niistä, navetan ympäri "lentelyä" kavereiden kanssa, katolta hyppääviä koiria jotka tuntuu enemmänkin lampailta ja on märkiä vaikkei ole edes satanut, ihmisiä polvia myöten mutaan uponneena sikoläteissä keskellä juhlia, koiravahtimisia, korkeasta nurmikosta hyökkäileviä tappajakissoja, esteratoja etupihalla, pihalta poispääsy-yrityksiä joita vaikeuttaa liian tiheä ja omituinen aitarakennelma.
Ei välttämättä ihan tuossa järjestyksessä mutta samassa unessa oli kaikki kuitenkin. Mitähän unikirjat tuostakin sanoisivat.
Tuloksena hirviä nälkä ja halu leipoa muffinseja. Onko ne tuossa lumimyrskyssä tarpomisen arvosia. En tiiä vielä, mutta toivottavasti.
Sikaloita Thaimaassa suomalaiseen tyyliin, tiedemiehiä jotka suunnittelee järjettömyyksiä ja on ylpeitä niistä, navetan ympäri "lentelyä" kavereiden kanssa, katolta hyppääviä koiria jotka tuntuu enemmänkin lampailta ja on märkiä vaikkei ole edes satanut, ihmisiä polvia myöten mutaan uponneena sikoläteissä keskellä juhlia, koiravahtimisia, korkeasta nurmikosta hyökkäileviä tappajakissoja, esteratoja etupihalla, pihalta poispääsy-yrityksiä joita vaikeuttaa liian tiheä ja omituinen aitarakennelma.
Ei välttämättä ihan tuossa järjestyksessä mutta samassa unessa oli kaikki kuitenkin. Mitähän unikirjat tuostakin sanoisivat.
Tuloksena hirviä nälkä ja halu leipoa muffinseja. Onko ne tuossa lumimyrskyssä tarpomisen arvosia. En tiiä vielä, mutta toivottavasti.
Tuesday, October 06, 2009
Life.
Joo-o ohan se rankkaa taas tämä opiskelijan elämä!! Koulua ko meinaa olla niin palijon että hyvä jos sielä kerkiää pyörähtää ko pittää jo poies lähtiä.
Niin no olihan meilä ne kaks pitkää päivää viime viikolla ja kämppis kerkes jo sanoakki että alako meiläkin koulu vihdoin. Niiden kuva/leikkauspuolella kun vietetään melko pitkää päivää koulula. No ei se tainnu sitten alkaakkaan. Viime viikola tosiaan oli vapaata keskiviikkoon asti. Mitä nyt muutama "suunnittelu-palaveri" pietettiin meän radiodokkarista mut enemmän sielä taidettiin puhua paskaa ko asiaa.
Eilen oli ihan kunnon vapaapäivä. Ja nyt näyttää vähän siltä että meän maanantait on aina vapaita, ainaki tähän mennesä ne on ollu. Tänään käytiin jopa kaks mutkaa koululla, kumpikin enemmän ja vähemmän turhia. Paikalle raahautu puoli luokkaa eli meän tappauksesa kolme ihimistä. Aamula kerrottiin meän dokkari-idea opettajale ja istuskeltiin (epä)mukavasti vähän aikaa. Ruuan jälkeen piti tulla vieraileva "luennoitsija" joka ei sitten vaan ilmestyny paikale eli turhaan mentiin sillonkin koululle. Noh saatiimpa äänityskamppeet kuiteskin haettua.
Tänään piti ekat haastikset tehä siihen meän radiodokkariin. Oishan se hyvä tehä, jos ois oikiat plugit kuulokkeisa. Tascamila ko ei oikeen mittään tee, jos niitä kuulokkeita ei ole. Vähän vaikia äänentasoja tarkkailla ja silleesti. Nooh, huomena jos hakasis sen plugin koululta ja kokkeilis niitä haastiksia sitten. Eli hurjan pitkä päivä on tiedosa huomenakin. Torstaina kuunnellaan ne mun tekemät haastikset ja seuraava äänittäjä ottaa kamppeet haltuunsa. Katotaan mitä perjantai tuo sitten tullessaan. Luultavasti hyvin vähän tekemistä ainakin.
Kuten tuli jo todettua ni maanantai on taas vappaata ellei ite haluta koulule mennä materiaalia lokkaamaan ja kuuntelemaan. Pakkohan ei siis ole jos ei taho. Ens viikko on aikaa tämä dokkari leikata. Dokkarin pituushan on se about 5 minsaa vähän riippuen siitä millasta tarinaa ihmiset kertovat. Veikkaisin siis ettei siihen ehkä koko viikkoa mene. Voi olla että syysloma alkaa jo vähän aikasemmin ko oikeesti.
Luulin että Ramkisa oli heleppoa ko oli se kaks kertaa viikosa koulua pari tuntia kerrala. Näyttää vähän samalta meiningiltä tämäkin ainaki tällä hetkelä. Viime vuos asuttiin koulula, tänä vuonna hyvä jos sielä käydään kääntymäsä. Onneks on kuitenkin mielenkiintosempaa hommaa täälä ko Ramkisa! Että vois vaikka niitä omia dokkari-ideoita alkaa vähän tarkemmin paperile laittamaan tässä joutessansa..
Niin no olihan meilä ne kaks pitkää päivää viime viikolla ja kämppis kerkes jo sanoakki että alako meiläkin koulu vihdoin. Niiden kuva/leikkauspuolella kun vietetään melko pitkää päivää koulula. No ei se tainnu sitten alkaakkaan. Viime viikola tosiaan oli vapaata keskiviikkoon asti. Mitä nyt muutama "suunnittelu-palaveri" pietettiin meän radiodokkarista mut enemmän sielä taidettiin puhua paskaa ko asiaa.
Eilen oli ihan kunnon vapaapäivä. Ja nyt näyttää vähän siltä että meän maanantait on aina vapaita, ainaki tähän mennesä ne on ollu. Tänään käytiin jopa kaks mutkaa koululla, kumpikin enemmän ja vähemmän turhia. Paikalle raahautu puoli luokkaa eli meän tappauksesa kolme ihimistä. Aamula kerrottiin meän dokkari-idea opettajale ja istuskeltiin (epä)mukavasti vähän aikaa. Ruuan jälkeen piti tulla vieraileva "luennoitsija" joka ei sitten vaan ilmestyny paikale eli turhaan mentiin sillonkin koululle. Noh saatiimpa äänityskamppeet kuiteskin haettua.
Tänään piti ekat haastikset tehä siihen meän radiodokkariin. Oishan se hyvä tehä, jos ois oikiat plugit kuulokkeisa. Tascamila ko ei oikeen mittään tee, jos niitä kuulokkeita ei ole. Vähän vaikia äänentasoja tarkkailla ja silleesti. Nooh, huomena jos hakasis sen plugin koululta ja kokkeilis niitä haastiksia sitten. Eli hurjan pitkä päivä on tiedosa huomenakin. Torstaina kuunnellaan ne mun tekemät haastikset ja seuraava äänittäjä ottaa kamppeet haltuunsa. Katotaan mitä perjantai tuo sitten tullessaan. Luultavasti hyvin vähän tekemistä ainakin.
Kuten tuli jo todettua ni maanantai on taas vappaata ellei ite haluta koulule mennä materiaalia lokkaamaan ja kuuntelemaan. Pakkohan ei siis ole jos ei taho. Ens viikko on aikaa tämä dokkari leikata. Dokkarin pituushan on se about 5 minsaa vähän riippuen siitä millasta tarinaa ihmiset kertovat. Veikkaisin siis ettei siihen ehkä koko viikkoa mene. Voi olla että syysloma alkaa jo vähän aikasemmin ko oikeesti.
Luulin että Ramkisa oli heleppoa ko oli se kaks kertaa viikosa koulua pari tuntia kerrala. Näyttää vähän samalta meiningiltä tämäkin ainaki tällä hetkelä. Viime vuos asuttiin koulula, tänä vuonna hyvä jos sielä käydään kääntymäsä. Onneks on kuitenkin mielenkiintosempaa hommaa täälä ko Ramkisa! Että vois vaikka niitä omia dokkari-ideoita alkaa vähän tarkemmin paperile laittamaan tässä joutessansa..
Friday, October 02, 2009
Happy Days
Wow, tän on varmaan pakko olla joku uus ennätys!! Kaks superhyvää päivää putkeen!! Yeah ei oo kyllä tapahtunu tällasta niiiiiiin pitkään aikaan!!
Pää vaan vilisee ideoita ja ajatuksia radiodokkareille. Vielä ko niitä pääsis toteuttaan. Tai no oikeestaan pääseehän niitä, ko laitteet löytyy koululta. Yle jopa "ostaa" niitä dokkareita sit omiin ohjelmapaikkoihinsa. Olis niin siistiä päästä tekeen johonkin ens keväänä YleX:lle tulevista paikoista ohjelmaa. Ne oli vielä niin siistejä ohjelmapaikkojakin. Tatuointien tarinoita ja nostalgisia muisteloita lapsuuden idoleista. Kauheesti tuli heti tyyppejä mieleen joiden tarinoita haluais kuulla!
Olin kai jossain hurmoksessa ko päätin vielä esitellä yhen oman ideankin samantien siinä koko työryhmän edesä. Joo ei oo päässy sellastakaan tapahtuun aikasemmin! Eikä sitä ees ammuttu suoraan alas! Ruvettiin työstään sitä ideaa ja jonku verran edettiinkin hommasa. Olis aika mahtavaa jos se vielä toteutuskin. Ei se varmaan missään radiosa kuuluis mutta kokemuksena ja aiheena olis tosi mielenkiintonen.
So this is how you feel when you're happy?
Pää vaan vilisee ideoita ja ajatuksia radiodokkareille. Vielä ko niitä pääsis toteuttaan. Tai no oikeestaan pääseehän niitä, ko laitteet löytyy koululta. Yle jopa "ostaa" niitä dokkareita sit omiin ohjelmapaikkoihinsa. Olis niin siistiä päästä tekeen johonkin ens keväänä YleX:lle tulevista paikoista ohjelmaa. Ne oli vielä niin siistejä ohjelmapaikkojakin. Tatuointien tarinoita ja nostalgisia muisteloita lapsuuden idoleista. Kauheesti tuli heti tyyppejä mieleen joiden tarinoita haluais kuulla!
Olin kai jossain hurmoksessa ko päätin vielä esitellä yhen oman ideankin samantien siinä koko työryhmän edesä. Joo ei oo päässy sellastakaan tapahtuun aikasemmin! Eikä sitä ees ammuttu suoraan alas! Ruvettiin työstään sitä ideaa ja jonku verran edettiinkin hommasa. Olis aika mahtavaa jos se vielä toteutuskin. Ei se varmaan missään radiosa kuuluis mutta kokemuksena ja aiheena olis tosi mielenkiintonen.
So this is how you feel when you're happy?
Thursday, October 01, 2009
Jinxes..?
Okkei tää nyt varmana noituu koko loppuviikon ja varmaan osan ens viikkoakin mutta pakko son silti sanoa. Näin kun ei pääse tapahtumaan kovin usein. Ei ainakaan mun elämässä, ei nykyään. Tänään oli nimittäin aika hyvä päivä! Tai oikeastaan otetaan tuo "aika" poies tuolta välistä ja laitetaan sen tilalle mieluummin "erittäin". Nyt alkaa kuulostamaan jo paremmalta.
Ensimmäisen kerran tälle viikolle oli motivaatiota olla koulussa vaikka siellä istuttiin yheksästä melkeen viiteen. Ja se on aika paljon. Sanoisinko, että ainaki semmoset 5 tuntia enemmän ko me normaalisti ollaan tällä ääni-ryhmällä vietetty sielä aikaa. Meilä oli Yleltä yks radiodokumenttiryhmän pääjehuja (sen ryhmän perustaja, jos nyt oikein ymmärsin..) pitämässä workshoppia aiheesta ja oli kyllä tosi mielenkiintonen päivä.
Kuunneltiin erilaisia dokkareita ja keskusteltiin niistä ja niiden herättämistä mielikuvista. Saatiin vähän faktatietojakin, mutta silleen sopivassa suhteessa että jakso kiinnostaa (ja kirjottaa muistiinpanoja). Omia ideoitakin synty ja sai jonkinlaista pohjaa sille, jos niitä joskus oikeesti itekkin tekis. Ja pah kiroan yhen ihmisen joka poltti yhen toisen kirjottaman kirjeen! Koska just sellaseen ohjelmapaikkaan haettais dokkareita mihin sitä kirjettä vois käyttää. Solis niin siistiä tehä, perkele!!
Oli myös vaihteeksi mukavaa tajuta jotain koulussa ja tuntea olevansa oikeassa paikassa. Tajuta, ettei nyt ihan pihalla olekkaan täsä hommasa. Huomata että väsymyksestä huolimatta seuraa opetusta, koska on oikeasti kiinnostunut ja haluaa tietää lisää.
Tänään sain kuulla myös kovin yllättäviä mutta tosi ihania uutisia. Mitä kuulin niin en voi täsä kertoa, mutta eiköhän se selviä kuitenkin jossain vaiheesa. Sen vaan halusin sanoa, että oon niiiiin ilonen eräiden puolesta ja lähettää virtuaalihaleja sinnepäin maailmaa ja toivottaa kovasti paljon onnea!! Can't wait to see you guys soon!!
Niin saimpas vielä kaks haastateltavaakin hommattua meän seuraavaan äänikurssitehtävään, joka nyt sattuu olemaan radiodokkari! Ah helpotus, olempahan jotenkin edes ollut sen kanssa aktiivinen. Alkuviikosta tarinoidaan, loppuviikosta leikataan. Näillä näkymin ainakin.
En tiiä johtuuko tuosta energiajuomasta vai muuten vaan päivän tunnelmasta, että ei ole väsyttänyt niin paljon ko tavallisesti viime aikoina. Koulussakin tosiaan jakso istua kiltisti paikoillaan, vaikka sinne piti raahautua jo tuntia aikasemmin ko normaalisti. Huomennakin ajattelin niim tehä. Katotaan onnistuuko yhtä virkeesti ja kauan sielä jaksaa/saa istua. Kaks hommaa ko huomenna nimittäin ois päällekkäin. Noh tuonne workshoppiin meen ysiltä kuitenkin. Katotaan sitten kympiltä miltä ne oman luokan hommat näyttää vai näyttääkö miltään.
Nyt nukkumaan (ainakin yrittämään) ja toivomaan ettei tämä hehkutus nyt ihan kokonaan pilannut loppuviikkoa..
Ensimmäisen kerran tälle viikolle oli motivaatiota olla koulussa vaikka siellä istuttiin yheksästä melkeen viiteen. Ja se on aika paljon. Sanoisinko, että ainaki semmoset 5 tuntia enemmän ko me normaalisti ollaan tällä ääni-ryhmällä vietetty sielä aikaa. Meilä oli Yleltä yks radiodokumenttiryhmän pääjehuja (sen ryhmän perustaja, jos nyt oikein ymmärsin..) pitämässä workshoppia aiheesta ja oli kyllä tosi mielenkiintonen päivä.
Kuunneltiin erilaisia dokkareita ja keskusteltiin niistä ja niiden herättämistä mielikuvista. Saatiin vähän faktatietojakin, mutta silleen sopivassa suhteessa että jakso kiinnostaa (ja kirjottaa muistiinpanoja). Omia ideoitakin synty ja sai jonkinlaista pohjaa sille, jos niitä joskus oikeesti itekkin tekis. Ja pah kiroan yhen ihmisen joka poltti yhen toisen kirjottaman kirjeen! Koska just sellaseen ohjelmapaikkaan haettais dokkareita mihin sitä kirjettä vois käyttää. Solis niin siistiä tehä, perkele!!
Oli myös vaihteeksi mukavaa tajuta jotain koulussa ja tuntea olevansa oikeassa paikassa. Tajuta, ettei nyt ihan pihalla olekkaan täsä hommasa. Huomata että väsymyksestä huolimatta seuraa opetusta, koska on oikeasti kiinnostunut ja haluaa tietää lisää.
Tänään sain kuulla myös kovin yllättäviä mutta tosi ihania uutisia. Mitä kuulin niin en voi täsä kertoa, mutta eiköhän se selviä kuitenkin jossain vaiheesa. Sen vaan halusin sanoa, että oon niiiiin ilonen eräiden puolesta ja lähettää virtuaalihaleja sinnepäin maailmaa ja toivottaa kovasti paljon onnea!! Can't wait to see you guys soon!!
Niin saimpas vielä kaks haastateltavaakin hommattua meän seuraavaan äänikurssitehtävään, joka nyt sattuu olemaan radiodokkari! Ah helpotus, olempahan jotenkin edes ollut sen kanssa aktiivinen. Alkuviikosta tarinoidaan, loppuviikosta leikataan. Näillä näkymin ainakin.
En tiiä johtuuko tuosta energiajuomasta vai muuten vaan päivän tunnelmasta, että ei ole väsyttänyt niin paljon ko tavallisesti viime aikoina. Koulussakin tosiaan jakso istua kiltisti paikoillaan, vaikka sinne piti raahautua jo tuntia aikasemmin ko normaalisti. Huomennakin ajattelin niim tehä. Katotaan onnistuuko yhtä virkeesti ja kauan sielä jaksaa/saa istua. Kaks hommaa ko huomenna nimittäin ois päällekkäin. Noh tuonne workshoppiin meen ysiltä kuitenkin. Katotaan sitten kympiltä miltä ne oman luokan hommat näyttää vai näyttääkö miltään.
Nyt nukkumaan (ainakin yrittämään) ja toivomaan ettei tämä hehkutus nyt ihan kokonaan pilannut loppuviikkoa..
Valokuvatorstai
142. Haaste
Tämän viikon haastetta ehdotti Marm. Haasteena oli siis sana Kosto.
Nämä ei nyt varmaan aukene ihan kaikile, mutta asianomaset tietää kyllä mistä on kyse :D
Tämän viikon haastetta ehdotti Marm. Haasteena oli siis sana Kosto.
Nämä ei nyt varmaan aukene ihan kaikile, mutta asianomaset tietää kyllä mistä on kyse :D
Wednesday, September 23, 2009
Valokuvatorstai
140. Haaste
Tämän viikon haasteena oli sitaatti Richard Fordin kirjasta Itsenäisyyspäivä (suom. Sirkka Alanko) Tammi 1996. Kohtauksessa romaanin päähenkilö Frank Bascombe ohjeistaa poikaansa seuraavasti:
---" Aika monet asiat, joita pidämmen tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arvioisi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja." ---
En oikeastaan edes tiedä miten kuva haasteeseen liittyy. Se vaan tuli ensimmäisenä mieleen haasteen luettuani. Tuli kyseisellä kuvausreissulla pohdittua syntyjä syviä niin varmaan siitäkin johtuu juuri tämän kuvan valinta.
Tämän viikon haasteena oli sitaatti Richard Fordin kirjasta Itsenäisyyspäivä (suom. Sirkka Alanko) Tammi 1996. Kohtauksessa romaanin päähenkilö Frank Bascombe ohjeistaa poikaansa seuraavasti:
---" Aika monet asiat, joita pidämmen tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arvioisi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja." ---
En oikeastaan edes tiedä miten kuva haasteeseen liittyy. Se vaan tuli ensimmäisenä mieleen haasteen luettuani. Tuli kyseisellä kuvausreissulla pohdittua syntyjä syviä niin varmaan siitäkin johtuu juuri tämän kuvan valinta.
Tuesday, September 22, 2009
I lost my shoe
Voisiko joku ratkaista tämän mysteerin minulle?
Miksi kenkien pittää kaikkien hajota just samaan aikaan?
Miksei myöskään tehä enää kenkiä jotka kestää vähän pitempään ko kaks viikkoa?!
Olis vaan ihan kiva tietää..
Nämä kuvassakin näkyvät yksilöt esimerkiksi aloittivat hajoamisprosessin muutaman ensimmäisen viikon jälkeen. Yhä niillä pystyy kävelemään jos ei välitä siitä että kaikki maailman kivet luultavasti tulevat pohjan reijistä kenkiin sisäle.
Itse en siitä välitä, tai ainakin yritän olla välittämättä. Ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kenkä-nirsouteni takia. Uusia, omaan makuuni sopivia kenkiä ei meinaa millään löytää. Tai jos löytää niin kokoja ei varmasti ole. Vanhoilla resuilla siis mennään.
Ja kyllähän se harmittais nämäkin heittää poies kun on niihin niin kovasti tykästyny. Edelliset tennarit on kaapin kätköissä vieläkin, vaikka ei niilläkään kauheasti enää kävellä. Niissä taitaa olla pohjat paikoillaan, mutta muuten ne onkin sen näköiset etten kovin hienoihin tilaisuuksiin yrittäisi ne jalassa.
Miksi kenkien pittää kaikkien hajota just samaan aikaan?
Miksei myöskään tehä enää kenkiä jotka kestää vähän pitempään ko kaks viikkoa?!
Olis vaan ihan kiva tietää..
Nämä kuvassakin näkyvät yksilöt esimerkiksi aloittivat hajoamisprosessin muutaman ensimmäisen viikon jälkeen. Yhä niillä pystyy kävelemään jos ei välitä siitä että kaikki maailman kivet luultavasti tulevat pohjan reijistä kenkiin sisäle.Itse en siitä välitä, tai ainakin yritän olla välittämättä. Ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kenkä-nirsouteni takia. Uusia, omaan makuuni sopivia kenkiä ei meinaa millään löytää. Tai jos löytää niin kokoja ei varmasti ole. Vanhoilla resuilla siis mennään.
Ja kyllähän se harmittais nämäkin heittää poies kun on niihin niin kovasti tykästyny. Edelliset tennarit on kaapin kätköissä vieläkin, vaikka ei niilläkään kauheasti enää kävellä. Niissä taitaa olla pohjat paikoillaan, mutta muuten ne onkin sen näköiset etten kovin hienoihin tilaisuuksiin yrittäisi ne jalassa.
Thursday, September 17, 2009
Kakkiaiset
Mie kävin about kuukaus sitten näöntarkastuksesa. Aikakin ehkä oli kun viime kerrasta on kolme vuotta. Se tärkeempi syy miksi vihdoin sinne optikolle raahauduin oli ne mielettömät pääkivut jotka on vaivannu jo pitkään. Pari kertaa viikosa saatto olla sellanen jysäri että oksat poies! Aattelin että josko menis sen näöntarkastaan ni ei tarttis jatkuvasti olla apteekkia tyhjentämäsä särkylääkkeistä. Ei oo kivaa hommaa, varsinkin kun oon niin lääkevastanen.
No olihan siinä näössä tapahtunu muutoksia, hajataittoa taas tullu lissää. Ja pakko soli siis laittaa uudet lasit tilaukseen. Vanhoila kun ei jokku linssien poikki menevät akselit tulleet oikeele kohile tai jottain muuta hepreaa mitä se optikko kovasti yritti selventää vielä älyttömämmilä kuvioila kun meän tän viikon stereofonian opettaja. Piirrokset jossa menee kovasti viivoja päällekkäin ristiinrastiin on vissiin nykyään muodisa.
Tännään sit innossani hain postista uudet lasit ja mallasin ne päähän. Huonola tuloksela... Alku on kai aina hankalaa ja kyllähän näillä oli hankala nähä oikeen mittään. Sellasta ihimeen rauhatonta kuvaa näkyy koko ajan silmäkulmasta eikä muutenkaan oikeen tuntunu hyvältä. En tiä johtuko se laseista vai tästä iänikusesta väsymyksestä mut tunne ei ollu kiva kuitenkaan. Pari tuntia laseja testattua silmiin sattu jo siihen malliin että olin valmis palaamaan vanhoihin laseihin takasin. Seuraavaks alkanu päänsärky ei auttanu asiaa yhtään. Kovasti toivon että tää on vaan tällasta alkuhankaluutta ja vaatii ehkä hieman totuttelua. Jos ei oo niin on kyllä perseestä tämä hankinta. Aika paljon kun tuli laseille hintaa. Ihan sama vaikka halvimmat kehykset hankkis ni linssit pitää tehä jossain jeerassa kun hajataittoa on niin paljon ettei normilinssit kelepaa.
Parempaa näkökykyä ja oloa siis ootellesa...
No olihan siinä näössä tapahtunu muutoksia, hajataittoa taas tullu lissää. Ja pakko soli siis laittaa uudet lasit tilaukseen. Vanhoila kun ei jokku linssien poikki menevät akselit tulleet oikeele kohile tai jottain muuta hepreaa mitä se optikko kovasti yritti selventää vielä älyttömämmilä kuvioila kun meän tän viikon stereofonian opettaja. Piirrokset jossa menee kovasti viivoja päällekkäin ristiinrastiin on vissiin nykyään muodisa.
Tännään sit innossani hain postista uudet lasit ja mallasin ne päähän. Huonola tuloksela... Alku on kai aina hankalaa ja kyllähän näillä oli hankala nähä oikeen mittään. Sellasta ihimeen rauhatonta kuvaa näkyy koko ajan silmäkulmasta eikä muutenkaan oikeen tuntunu hyvältä. En tiä johtuko se laseista vai tästä iänikusesta väsymyksestä mut tunne ei ollu kiva kuitenkaan. Pari tuntia laseja testattua silmiin sattu jo siihen malliin että olin valmis palaamaan vanhoihin laseihin takasin. Seuraavaks alkanu päänsärky ei auttanu asiaa yhtään. Kovasti toivon että tää on vaan tällasta alkuhankaluutta ja vaatii ehkä hieman totuttelua. Jos ei oo niin on kyllä perseestä tämä hankinta. Aika paljon kun tuli laseille hintaa. Ihan sama vaikka halvimmat kehykset hankkis ni linssit pitää tehä jossain jeerassa kun hajataittoa on niin paljon ettei normilinssit kelepaa.
Parempaa näkökykyä ja oloa siis ootellesa...
Wednesday, September 16, 2009
Osto ja Myynti
Myydään ainainen hyvin rasittava väsymys. Voidaan myös lahjoittaa hyvään kotiin pienellä vastapalveluksella.
Väsymys voidaan myös vaihtaa normaaleihin nukkumistapoihin jos sellaisia on tarjolla sopivaan hintaan.
Ostetaan ruokahalu. Myös hyvät ja helpot reseptit otetaan vastaan.
Väsymys voidaan myös vaihtaa normaaleihin nukkumistapoihin jos sellaisia on tarjolla sopivaan hintaan.
Ostetaan ruokahalu. Myös hyvät ja helpot reseptit otetaan vastaan.
Sunday, September 13, 2009
Stereofoniaa
Meillä on nyt kolme ekaa viikkoa opiskelua takana. Tälle vuojelle piti valita suuntaavat eli porukka on hajaantunu aikalailla kun vertaa viime vuoden kursseihin. Varsinkin telkkarilla pakerrettiin ryhmissä tosi paljon. Tää suuntautumisen valitteminen oli itelle ainaki meleko vaikia paikka. Helppo oli samantien lokata listasta pari vaihtoehtoa poies mihin ei ainakaan ole menossa. Ei musta ei tule toimittajaa, ei ohjaajaa, ei tuottajaa. Sitten jäi se kuva ja ääni.. Kumpaan mennä. Loppujen lopuksi meni aika arvalla se valinta. Laitoin ne äänen kolme kurssia menemään ja aattelin että katotaan sitten syksyllä mikä on meininki.
No tätä se nyt sitten on. Eka viikko meni miten meni eli siis ei ollut koulua ollenkaan. Ihan kiva kun sai jatkaa lomailua. Olis vaan ollut kiva tietää siitä vähän aikasemmin etukäteen. Hyvä kuitenkin että lomaa oli kun kotona kävi niin miten kävi ja oli parempi olla siellä kuin koulussa.
Toinen viikko sitten äänitettiin kuunnelmaa pienryhmisä ja kaikki ryhmän jäsenet leikkas sen sitte itekseen. Sisältö ei sinällään ollu niin tärkiää. Pointtina oli enemmänkin, että kaikki pääsee tutuiksi laitteiden kans ja osaa edes perustekniikat niissä. Olin aika ylpiä ittestäni ko sain leikattua ihan omillani oman version kuunnelmaan. Kattelin eka päivänä jonku aikaa ko pojat teki hommia. Seuraavana päivänä ite astuin puikkoihin. Pakko myöntää, että aika hyvin se meni. Ja ihan hyvä niinkin kun silloin leikkauspäivänä paikalla oli peräti minä ja opettaja. Rastibileet oli vähän väsyttäny porukkaa näköjään..
Koululta tuolloin lähtiessä oli kyllä tosi hyvä fiilis ja tuntu että ehkä tästä jotain tuleekin sittenkin. Kiinnostusta ainakin riitti ja tykkään editoinnista. Se kiinnostus tais näkyä aika hyvin jo viime keväänä Väylällä. Ja se fiilis, että hei mä osasin jotain ihan ite! Wau, sellasta ole ollu pitkään aikaan!!
Tää innostus kyllä laski ko lehemän häntä tällä kolmannela viikola. Koko ajan tuntu että asiaa tulee lisää ja lisää mut mikään ei oikein taho tarttua. Koko ajan pitäis olla kysymässä että voitko selittää tuon uudestaan. Taas. Okei ollaan aika teoriapainotteisilla tunneilla oltu eli eroaa itsenäisestä työskentelystä hurjasti. Mutta silti. Kai nyt jotakin pitäis tajuta. Kurssimateriaalin sisällysluetteloa selaillessa tuli alussa sellanen olo, että joo kyllähän tää tästä, nää on näitä samoja juttuja mitä käytiin ekan vuoden äänitekniikan perusteisa. Ja paskat. Menee taas yli hilseen ja korkeelta. Moneen kertaan miettiny että tulipa ikävä sitä eka vuoden opettajaa, joka osas selittää nää hommat niin että oikeesti ymmärsi. Ja vielä ekalla kerralla!!
Innostusta tähän aiheeseen ja materiaaliin on laskenu aikalailla myös se seura. Ei jumavittu millasta sakkia! Ollaan oltu musatalolla, jossa meillä on eri opettaja ko yleensä, ja meän 6 hengen ryhmän lisäksi siellä on sellanen amis-sakki, tulevia muusikoita tai jotain nähtävästi. Mä muistan mun yläaste-ajat ja mulla ei tosiaankaan ollu ikävä niitä yhtään. Jos joku muukin muistaa noi ajat, ni tiedoksi vaan että sellasta meillä on tuolla. Välilä tekee mieli huutaa suoraa kurkkua että pitäkää jo se saatanan pää kiinni, ei kellään kiinnosta nuo jutut pätkän vertaa! Yhesä vaiheesa kun testattiin eri mikityksiä ja piti kuunnella HILJAA, niin yks jätkä päläpätti koko sen ajan. Yritäppä siinä kuunnella että millä on kapeampi ääniala A-B:llä vai X-Y:llä vai oliko se sittenkin kenties ORTF:llä. Joo ei onnistu.
Vielä ens viikko pitäis jaksaa niitä idiootteja ja voin kyllä nyt jo sanoa että tulee piiiiitkä viikko. Ei ihan hyvin ala tämä, kun jo näin aikasten haluais vaan heittää hanskat tiskiin ja antaa vaan olla. Mihin katosi se innostus jota toisella viikolla olin kukkuroillaan? Tällä viikolla sitä ei ole näkynyt, ei missään. Turhauttavammaksi tämän tilanteen tekee myös se ettei oikein ole ketään kelle tätä sanoa täällä, ketään keltä kysyä mitä itse oli mieltä kurssista. Onhan tuossa ryhmässä viisi muutakin, mutta eipä siihen oikeastaan olisi voinut tulla enempää ihimisiä joiden kanssa näin vähän olisi ollut tekemisissä..
Tuntuu vaan, että menee paskasta tilanteesta vielä paskempaan. Enemmän ja enemmän alkaa tuntua siltä että tänne tulo oli ehkä isoin erehdys ikinä...
No tätä se nyt sitten on. Eka viikko meni miten meni eli siis ei ollut koulua ollenkaan. Ihan kiva kun sai jatkaa lomailua. Olis vaan ollut kiva tietää siitä vähän aikasemmin etukäteen. Hyvä kuitenkin että lomaa oli kun kotona kävi niin miten kävi ja oli parempi olla siellä kuin koulussa.
Toinen viikko sitten äänitettiin kuunnelmaa pienryhmisä ja kaikki ryhmän jäsenet leikkas sen sitte itekseen. Sisältö ei sinällään ollu niin tärkiää. Pointtina oli enemmänkin, että kaikki pääsee tutuiksi laitteiden kans ja osaa edes perustekniikat niissä. Olin aika ylpiä ittestäni ko sain leikattua ihan omillani oman version kuunnelmaan. Kattelin eka päivänä jonku aikaa ko pojat teki hommia. Seuraavana päivänä ite astuin puikkoihin. Pakko myöntää, että aika hyvin se meni. Ja ihan hyvä niinkin kun silloin leikkauspäivänä paikalla oli peräti minä ja opettaja. Rastibileet oli vähän väsyttäny porukkaa näköjään..
Koululta tuolloin lähtiessä oli kyllä tosi hyvä fiilis ja tuntu että ehkä tästä jotain tuleekin sittenkin. Kiinnostusta ainakin riitti ja tykkään editoinnista. Se kiinnostus tais näkyä aika hyvin jo viime keväänä Väylällä. Ja se fiilis, että hei mä osasin jotain ihan ite! Wau, sellasta ole ollu pitkään aikaan!!
Tää innostus kyllä laski ko lehemän häntä tällä kolmannela viikola. Koko ajan tuntu että asiaa tulee lisää ja lisää mut mikään ei oikein taho tarttua. Koko ajan pitäis olla kysymässä että voitko selittää tuon uudestaan. Taas. Okei ollaan aika teoriapainotteisilla tunneilla oltu eli eroaa itsenäisestä työskentelystä hurjasti. Mutta silti. Kai nyt jotakin pitäis tajuta. Kurssimateriaalin sisällysluetteloa selaillessa tuli alussa sellanen olo, että joo kyllähän tää tästä, nää on näitä samoja juttuja mitä käytiin ekan vuoden äänitekniikan perusteisa. Ja paskat. Menee taas yli hilseen ja korkeelta. Moneen kertaan miettiny että tulipa ikävä sitä eka vuoden opettajaa, joka osas selittää nää hommat niin että oikeesti ymmärsi. Ja vielä ekalla kerralla!!
Innostusta tähän aiheeseen ja materiaaliin on laskenu aikalailla myös se seura. Ei jumavittu millasta sakkia! Ollaan oltu musatalolla, jossa meillä on eri opettaja ko yleensä, ja meän 6 hengen ryhmän lisäksi siellä on sellanen amis-sakki, tulevia muusikoita tai jotain nähtävästi. Mä muistan mun yläaste-ajat ja mulla ei tosiaankaan ollu ikävä niitä yhtään. Jos joku muukin muistaa noi ajat, ni tiedoksi vaan että sellasta meillä on tuolla. Välilä tekee mieli huutaa suoraa kurkkua että pitäkää jo se saatanan pää kiinni, ei kellään kiinnosta nuo jutut pätkän vertaa! Yhesä vaiheesa kun testattiin eri mikityksiä ja piti kuunnella HILJAA, niin yks jätkä päläpätti koko sen ajan. Yritäppä siinä kuunnella että millä on kapeampi ääniala A-B:llä vai X-Y:llä vai oliko se sittenkin kenties ORTF:llä. Joo ei onnistu.
Vielä ens viikko pitäis jaksaa niitä idiootteja ja voin kyllä nyt jo sanoa että tulee piiiiitkä viikko. Ei ihan hyvin ala tämä, kun jo näin aikasten haluais vaan heittää hanskat tiskiin ja antaa vaan olla. Mihin katosi se innostus jota toisella viikolla olin kukkuroillaan? Tällä viikolla sitä ei ole näkynyt, ei missään. Turhauttavammaksi tämän tilanteen tekee myös se ettei oikein ole ketään kelle tätä sanoa täällä, ketään keltä kysyä mitä itse oli mieltä kurssista. Onhan tuossa ryhmässä viisi muutakin, mutta eipä siihen oikeastaan olisi voinut tulla enempää ihimisiä joiden kanssa näin vähän olisi ollut tekemisissä..
Tuntuu vaan, että menee paskasta tilanteesta vielä paskempaan. Enemmän ja enemmän alkaa tuntua siltä että tänne tulo oli ehkä isoin erehdys ikinä...
Monday, September 07, 2009
Väsyttävää
Puoltoista viikkoa on menny. Stressi jatkuu edelleen. Tilanne ei vaan näytä muuttuvan millään eikä mihinkään suuntaan. Asennekkin luultavasti on ihan väärä eräillä. Tekisi mieli vaan ravistella ja huutaa päin naamaa, jos se tekis jonkinlaisen vaikutuksen. Mutta luultavasti se ei sais muuta vastakaikua kun itkua ja marttyyriutta. Ei ees oikein jaksa yrittää ymmärtää.
Yrittää vaan pitää päänsä koossa jotenkin.
Yrittää vaan pitää päänsä koossa jotenkin.
Tuesday, August 25, 2009
Rankkaa
Ohan se. Ko pittää kävellä kouluun ja istua sielä noin vartti ja sitten lähtiä kotia. Niin ja takasin ei tartte mennä ko vasta ens maanantaina. Meleko vaativaa on tää koulunkäynti nykyään. Ei kyllä tiiä miten sitä tämmöstä menoa jaksaa jos se pitempäänkin jatkuu.
Ni ja vielä parempia uutisia. Sitten ko se koulu joskus taas alkaa ni se alkaa joka päivä kymmeneltä. Siis vasta kymmeneltä!! Melekosta luksuuria tuommonen homma!! Opettaja ei kuulema pääse mitenkään aikasemmin paikale. Valitettavasti. Juu ei se kuule minua haittaa. Soppii oikein hyvin että aletaan hommiin vasta tuohon aikaan.
Niin ja jotta homma paranis vielä ihan pikkasen ni tiedossa ei ole ollenkaan tenttejä. Ainakaan viime vuoden porukka ei tehny niitä ollenkaan. Arvosanat määräyty omien tekemisten ja projektien mukkaan. Sopii mulle kyllä tämäkin. Viime vuosina tullu sen verta laiskaksi tuon lukemisen kanssa.
Että loma senkun jatkuu vaan. Ihan hyviä uutisia näin synttäripäivänä. Siihen ko lisätään vieläne pari ylimäärästä opintopistettä jotka juuri sain hoidettua tililleni ja se juustokakku jonka kämppis poikakavereineen "leipo" pakastealtaasta ni johan se fiilis kohoaa kummasti. Haha, joku tais käskiäkkiä syömään montaa eri kakkua. No tehään sitten niin ko tää on jo toinen synttärikakku täsä viikon sissään.
Pakko muuten vielä mainita tuo yks kortti mikä tänään tuli postisa ko horoskoopit on puhuttanu viime aikoina muutenkin. Oli se nimittäin aika paikkansa pitävä noita-kuvaus. Mut kenen mielipuuhaa ei olis piikittely, naljailu ja jäkätys? Silleen hyvässä mielessä siis.
Ni ja vielä parempia uutisia. Sitten ko se koulu joskus taas alkaa ni se alkaa joka päivä kymmeneltä. Siis vasta kymmeneltä!! Melekosta luksuuria tuommonen homma!! Opettaja ei kuulema pääse mitenkään aikasemmin paikale. Valitettavasti. Juu ei se kuule minua haittaa. Soppii oikein hyvin että aletaan hommiin vasta tuohon aikaan.
Niin ja jotta homma paranis vielä ihan pikkasen ni tiedossa ei ole ollenkaan tenttejä. Ainakaan viime vuoden porukka ei tehny niitä ollenkaan. Arvosanat määräyty omien tekemisten ja projektien mukkaan. Sopii mulle kyllä tämäkin. Viime vuosina tullu sen verta laiskaksi tuon lukemisen kanssa.
Että loma senkun jatkuu vaan. Ihan hyviä uutisia näin synttäripäivänä. Siihen ko lisätään vieläne pari ylimäärästä opintopistettä jotka juuri sain hoidettua tililleni ja se juustokakku jonka kämppis poikakavereineen "leipo" pakastealtaasta ni johan se fiilis kohoaa kummasti. Haha, joku tais käskiäkkiä syömään montaa eri kakkua. No tehään sitten niin ko tää on jo toinen synttärikakku täsä viikon sissään.
Pakko muuten vielä mainita tuo yks kortti mikä tänään tuli postisa ko horoskoopit on puhuttanu viime aikoina muutenkin. Oli se nimittäin aika paikkansa pitävä noita-kuvaus. Mut kenen mielipuuhaa ei olis piikittely, naljailu ja jäkätys? Silleen hyvässä mielessä siis.
Thursday, August 20, 2009
So True??
Kaverin kautta löysin tällasen horoskooppiselevityksen. Kaverin oma teksti piti paikkansa melekolailla ja iski kiinnostus, että mitäs se oma sitten sanois. En nyt voi väittää, että kauheesti horoskooppeihin uskon, mut kyl niissä aina välillä vähän perää on. Niin tässäkin. Pari kohtaa löysin, mitkä sopii itteeni ihan täysin. Toiset sitten ehkä vähän vähemmän. Se vaan jäi kummastuttamaan, että näinkö negatiivinen ja no sanotaan nyt rehellisesti vittumainen ihminen minä horoskooppini mukaan olen...?
ESITTELY
Neitsyt on maan merkki, muuttuva ja Merkuriuksen hallitsema Jupiterin ollessa maanpaossa ja Venuksen alenemassa. Luonnossa tämä tähtimerkki liittyy sadonkorjuuseen ja elonkorjuuseen.
Ihmisessä se liitetään yleishyödyn ja käytännöllisyyden tajuun. Se edustaa käsityölaistä, alaista, etsijää.
Hänen metallinsa on elohopea, kivensä kvartsi, jaspis ja krysoliitti. Hänen värinsä on tummanvihreä ja päivänsä keskiviikko.
TEMPERAMENTTI
Neitsyt-ihminen kuuluu hermostuneisiin ihmisiin.
TERVEYS
Tämä merkki liittyy sisäelimiin. Neitsyt-ihmisen vaivoja ovat suolitulehdukset tai suolten hidastoimisuus, ummetus, umpilisäkkeen tai vatsakalvon tulehdus ja suolistomyrkytykset. Neitsyt-ihminen on aina huolissaan omasta terveydentilastaan.
LUONNE
Neitsyt on itsetutkiskelun merkki. Se merkitsee oman itsensä tietoista tarkastelua ja analysointia. Neisyet ovat eritteleviä ihmisiä, jotka toimivat kokoojina kuten tähkänpoimijat kerätessään hajallaan viljapellolla olevia tähkiä sadonkorjuun jälkeen.
Hän on henkilö, joka kerää, rakentaa, lajittelee, analysoi ja ryhmittelee asioita. Hän on järjestelmällinen ja pikkutarkka. Koko hänen ajatustoimintansa muistuttaa näistä hänen luonteensa tärkeistä ominaisuuksista. Häntä leimaa tarkkuus, säntillisyys ja asioiden jälkipuinti.
Hän työskentelee keskittyneesti suppealla alalla. Vakavin särö tässä asennoitumisessa on se, että hänestä voi pieniin yksityiskohtiin paneutuessaan tulla paikallaan polkeva, nurkkakuntainen ja harhaileva. Hän on kieltämättä älykäs ja ahkera, mutta hän on myös kitsas ja säästeliäs.
Hänen mielenlaatunsa ja asenteensa estävät häntä näkemästä ongelmaa kokonaisuutena. Hän on avuton sen suuruuden edessä ja hänen täytyy pienentää se omaan mittakaavaansa. Hän paloittelee ja yksinkertaistaa sen.
SEURALLINEN KÄYTTÄYTYMINEN
Hän on luonnostaan pidättyvä eikä juuri mihinkään sitoutunut. Hänen kriittinen ja analysoiva luonteensa vieroittaa hänet muista ihmisistä ja heidän sympatioistaan. Hän ystävystyy ympärillään olevien ihmisten kanssa aina hyötymistarkoituksessa. Hän on kykenemätön osoittamaan tunteitaan, eikä hänen kiintymyksellään ole mitään tekemistä todellisten tunteiden kanssa.
Hänen kitsastelunsa ärsyttää muista ihmisiä. Hänen keskusteluistaan, jotka rajoittuvat aina hänen omiin ammattillisiin ongelmiinsa tai terveydentilaansa, puuttuu kaikki lämpö. Joskus hän muuttuu vilkkaammaksi, kun hänen lempiaiheistaan puhutaan, ja hän saattaa tulla hiukan ystävällisemmäksikin.
On kyllä mahdollista arvostaa hänen jokseenkin kirjallisia tietojaan ja sukulaisiaan kohtaan osoittamaansa kiintymystä, mutta hän ei ylimalkaan ole kovin puoleensa vetävä ainoana toverina. Hän on aivan liian nurkkakuntainen, kärsimätön ja arvosteleva, mikä vähentää hänen älyllisiä ansioitaan.
TUNNE-ELÄMÄ
Kuten kaikessa muussakin tulevat Neitsyt-ihmisen rakkausasioissakin esille hyötynäkökohdat.
Hänen mielestään rakkaudenjulistukset ja hellät sanat ovat täysin hyödyttömiä ja sen vuoksi ne pikku puuhat, joita hän saattaa tehdä kotonaan, ovat hänen tapansa osoittaa rakkautta.
Useimmissa tapauksissa hän on uskollinen, mutta kitsas, pikkumainen ja epäluuloinen. Niinpä hänen kumppaninsa maksaa kalliin hinnan hänen uskollisuudestaan. Hänen liioiteltu häveliäisyytensä tekee hänestä kylmän ja tukahduttaa kaikki ne miellyttävät piirteet, joita ihmiset yrittävät hänessä tuntea.
Hän voi tehdä hyvinkin onnelliseksi puolison, joka on hänen itsensä kaltainen, enemmän järki- kuin tunneihminen. Kaikissa muissa tapauksissa avioliitto Neitsyt-ihmisen kanssa on aina pannukakku, jos tunteellisuudella on osuutta asiaan.
AMMATIT
Älyllisenä ihmisenä ja lahjakkaana tutkijana Neitsyt on tiedemiestyyppiä tai työtoveri, jota arvostetaan hänen järjestelmällisyyden ja täsmällisyydentajunsa vuoksi. Hän soveltuu hyvin kaikkiin ammateihin, jotka ovat sopusoinnussa hänen luontaisten ominaisuuksiensa kanssa.
Hän käyttää kykyään olla tarkka ja yksityiskohtainen kultaseppänä, hammasteknikkona, korutaiteilijana tai hienomekaanikkona kaikilla teollisuusaloilla, joilla valmistetaan lisätarvikkeita tai osia. Hänellä on myös matemaattista lahjakkuutta ja häntä kiinnostavat kirjanpito, tilastolaskenta sekä monistuskoneala.
Tiedemiehenä häntä kiinnostavat kemia ja biokemia ja hän pitää patologiasta sekä urologiasta. Hän on myös farmaseutti tai apteekkari. Hän on niin ikään kasvitieteilijä ja dieetikko. Lääkärinä häntä kiinnostavat homeopatia ja sisäelintutkimus.
Kaupallisesti häntä viehättää elintarviketeollisuus, ja lopuksi hänen mielenkiintonsa sairauksiin saa hänet usein valitsemaan elämänuran, jolla hän pääsee kosketuksiin sairaaloiden kanssa, esim. sairaanhoitajan ammatin. Työssään Neitsyt-ihmiset ovat parhaiten edukseen.
TUNNETTUJA IHMISIÄ
Urho Kekkonen, F.E. Sillanpää, Stephen King, H G Wells, Leonard Bernstein, Michael Jackson, Sophia Loren, D. H. Lawrence, Queen Elizabeth, Sean Connery, Ingrid Bergman, Oliver Stone, Dorothy Parker, Bruno Bettleheim, Geraldine Ferraro, Julio Iglesias, Ludwig XVI, Paul Bourget.
ESITTELY
Neitsyt on maan merkki, muuttuva ja Merkuriuksen hallitsema Jupiterin ollessa maanpaossa ja Venuksen alenemassa. Luonnossa tämä tähtimerkki liittyy sadonkorjuuseen ja elonkorjuuseen.
Ihmisessä se liitetään yleishyödyn ja käytännöllisyyden tajuun. Se edustaa käsityölaistä, alaista, etsijää.
Hänen metallinsa on elohopea, kivensä kvartsi, jaspis ja krysoliitti. Hänen värinsä on tummanvihreä ja päivänsä keskiviikko.
TEMPERAMENTTI
Neitsyt-ihminen kuuluu hermostuneisiin ihmisiin.
TERVEYS
Tämä merkki liittyy sisäelimiin. Neitsyt-ihmisen vaivoja ovat suolitulehdukset tai suolten hidastoimisuus, ummetus, umpilisäkkeen tai vatsakalvon tulehdus ja suolistomyrkytykset. Neitsyt-ihminen on aina huolissaan omasta terveydentilastaan.
LUONNE
Neitsyt on itsetutkiskelun merkki. Se merkitsee oman itsensä tietoista tarkastelua ja analysointia. Neisyet ovat eritteleviä ihmisiä, jotka toimivat kokoojina kuten tähkänpoimijat kerätessään hajallaan viljapellolla olevia tähkiä sadonkorjuun jälkeen.
Hän on henkilö, joka kerää, rakentaa, lajittelee, analysoi ja ryhmittelee asioita. Hän on järjestelmällinen ja pikkutarkka. Koko hänen ajatustoimintansa muistuttaa näistä hänen luonteensa tärkeistä ominaisuuksista. Häntä leimaa tarkkuus, säntillisyys ja asioiden jälkipuinti.
Hän työskentelee keskittyneesti suppealla alalla. Vakavin särö tässä asennoitumisessa on se, että hänestä voi pieniin yksityiskohtiin paneutuessaan tulla paikallaan polkeva, nurkkakuntainen ja harhaileva. Hän on kieltämättä älykäs ja ahkera, mutta hän on myös kitsas ja säästeliäs.
Hänen mielenlaatunsa ja asenteensa estävät häntä näkemästä ongelmaa kokonaisuutena. Hän on avuton sen suuruuden edessä ja hänen täytyy pienentää se omaan mittakaavaansa. Hän paloittelee ja yksinkertaistaa sen.
SEURALLINEN KÄYTTÄYTYMINEN
Hän on luonnostaan pidättyvä eikä juuri mihinkään sitoutunut. Hänen kriittinen ja analysoiva luonteensa vieroittaa hänet muista ihmisistä ja heidän sympatioistaan. Hän ystävystyy ympärillään olevien ihmisten kanssa aina hyötymistarkoituksessa. Hän on kykenemätön osoittamaan tunteitaan, eikä hänen kiintymyksellään ole mitään tekemistä todellisten tunteiden kanssa.
Hänen kitsastelunsa ärsyttää muista ihmisiä. Hänen keskusteluistaan, jotka rajoittuvat aina hänen omiin ammattillisiin ongelmiinsa tai terveydentilaansa, puuttuu kaikki lämpö. Joskus hän muuttuu vilkkaammaksi, kun hänen lempiaiheistaan puhutaan, ja hän saattaa tulla hiukan ystävällisemmäksikin.
On kyllä mahdollista arvostaa hänen jokseenkin kirjallisia tietojaan ja sukulaisiaan kohtaan osoittamaansa kiintymystä, mutta hän ei ylimalkaan ole kovin puoleensa vetävä ainoana toverina. Hän on aivan liian nurkkakuntainen, kärsimätön ja arvosteleva, mikä vähentää hänen älyllisiä ansioitaan.
TUNNE-ELÄMÄ
Kuten kaikessa muussakin tulevat Neitsyt-ihmisen rakkausasioissakin esille hyötynäkökohdat.
Hänen mielestään rakkaudenjulistukset ja hellät sanat ovat täysin hyödyttömiä ja sen vuoksi ne pikku puuhat, joita hän saattaa tehdä kotonaan, ovat hänen tapansa osoittaa rakkautta.
Useimmissa tapauksissa hän on uskollinen, mutta kitsas, pikkumainen ja epäluuloinen. Niinpä hänen kumppaninsa maksaa kalliin hinnan hänen uskollisuudestaan. Hänen liioiteltu häveliäisyytensä tekee hänestä kylmän ja tukahduttaa kaikki ne miellyttävät piirteet, joita ihmiset yrittävät hänessä tuntea.
Hän voi tehdä hyvinkin onnelliseksi puolison, joka on hänen itsensä kaltainen, enemmän järki- kuin tunneihminen. Kaikissa muissa tapauksissa avioliitto Neitsyt-ihmisen kanssa on aina pannukakku, jos tunteellisuudella on osuutta asiaan.
AMMATIT
Älyllisenä ihmisenä ja lahjakkaana tutkijana Neitsyt on tiedemiestyyppiä tai työtoveri, jota arvostetaan hänen järjestelmällisyyden ja täsmällisyydentajunsa vuoksi. Hän soveltuu hyvin kaikkiin ammateihin, jotka ovat sopusoinnussa hänen luontaisten ominaisuuksiensa kanssa.
Hän käyttää kykyään olla tarkka ja yksityiskohtainen kultaseppänä, hammasteknikkona, korutaiteilijana tai hienomekaanikkona kaikilla teollisuusaloilla, joilla valmistetaan lisätarvikkeita tai osia. Hänellä on myös matemaattista lahjakkuutta ja häntä kiinnostavat kirjanpito, tilastolaskenta sekä monistuskoneala.
Tiedemiehenä häntä kiinnostavat kemia ja biokemia ja hän pitää patologiasta sekä urologiasta. Hän on myös farmaseutti tai apteekkari. Hän on niin ikään kasvitieteilijä ja dieetikko. Lääkärinä häntä kiinnostavat homeopatia ja sisäelintutkimus.
Kaupallisesti häntä viehättää elintarviketeollisuus, ja lopuksi hänen mielenkiintonsa sairauksiin saa hänet usein valitsemaan elämänuran, jolla hän pääsee kosketuksiin sairaaloiden kanssa, esim. sairaanhoitajan ammatin. Työssään Neitsyt-ihmiset ovat parhaiten edukseen.
TUNNETTUJA IHMISIÄ
Urho Kekkonen, F.E. Sillanpää, Stephen King, H G Wells, Leonard Bernstein, Michael Jackson, Sophia Loren, D. H. Lawrence, Queen Elizabeth, Sean Connery, Ingrid Bergman, Oliver Stone, Dorothy Parker, Bruno Bettleheim, Geraldine Ferraro, Julio Iglesias, Ludwig XVI, Paul Bourget.
Tuesday, August 18, 2009
!¤%()&/)#¤%&(=")!
Aaarrrrrggghhhhh!!!!!Voiko olla turhauttavampaa!!!! Oikeesti hilaa se ahteris ylös sieltä sohvanpohjalta ja tee asialle saakeli jottain!!! Vituttaa kattoa tuollasta matelua!! Jos se ei onnistu, niin siihen on kyllä ratkasu, mistä on lääkäritkin puhunu!!! Sen kun meet ja teet, vittuako se haittaa mitä naapurit siitä aattelee!!! Oon niiiiiiiin saakelin kyllästynyt olemaan aikusen ihimisen lapsenvahtina!!! Joo elämä on rankkaa, tiietään. Tee asiale jottain, että se olis vähemmän rankkaa!! Ei se miksikään muutu tuollalailla vaan sängyn pohojala rytemälä!!! Ihan niin kun kaikki ei ois yrittäny piristää ja tehä vaikka millasia sirkustemppuja, että saisit vähän elämästä kiinni!!! Mutta kun se ei auta jos me vaan yritetään, kun sun pittää itekkin haluta sitä muutosta!!! Ja tehäkki sen etteen jottain!!!!
Mä olen kyllästynyt heräämään joka aamu siihen samaan pelkoon, että löydän jotain sellaista mitä kukaan ei oikeasti ikinä halua nähdä!!!
Mä olen kyllästynyt heräämään joka aamu siihen samaan pelkoon, että löydän jotain sellaista mitä kukaan ei oikeasti ikinä halua nähdä!!!
RWM
Huhhuijakkaa. Johan sitä tullee markkinoita nyt korvista ja nenästä ja joka saakelin tuutista. Meinaa alakaa jo tympiin. Tänään tais olla kuitenki viiminen päivä nuita toimitushommia. Onhan tuola radiola tullukki ravattua joka päivä sitten torstain. Ja yöt läppeensä on välilä saanu editoida että on matskut valamiina lähetyksiin.Mutta kaikkia kivvaa sitä sai kuitenkin puuhailla. Ja ohan se melekonen kokemuksenakin tommonen tapahtuma. Uusi tuttavuuksiakin sitä löyty.. Esimerkiksi Nuuskamuikkusen kaveri. Oli varmaan ilime taas mitä mahtavin kun tämä tyyppi vaan parkkeeras pyöränsä just siihen viereen nurtsile, misä istuksin ja ideoin seuraavaa haastattelua, ja rupes kyseleen vaikka ja mitä. Vasta kun Hannu, mun live-kaveri siltä päivältä tuli hakemaan sitä haastattelupisteeseen, ni selevis mullekki kuka tää tyyppi on.
Järjestäjät olivat "palakanneet" sen kirjottamaan markkinalaulun ja sen se sitten avaistapahtumasa laulaa luikautti, kitaran ja huuliharpun säestykselä. Samasa avajaistapahtumasa vejettiin huuliharpula Finlandia ja pijettiin ehkä maailman pisin ja tylsin puhe. Tekipä tiukkaa seisoa sielä lavan reunala nauhottamasa tätä tapahtummaa. Onneks ei omat puhinat, kovin selevästä ainakaan, kuulunu sinne nauhale. Mulle kun siis nakitettiin monen mutkan kautta se avajaisten äänitys ja koosteen tekeminen.
Mummot istu rivisä tanssilattian vieresä ko ensimmäistä Miss Rillumarein alkukarsintaa suoritettiin. Melekonen valikoima oli siinä tyttöjä joista sitten huutoäänestykselä valittiin viis jatkoon menijää. Meinasimpa revetä sinne mikkiin siinä vaiheesa ko yks mummeli yleisönjoukosta valittiin myös ehokkaaksi. En tiiä oliko se sovittu juttu mutta ainaki se sai hyvät naurut yleisöstä ja olihan se rouva kovin innokkaasti mukana vaikka jatkoon ei päässykkään. Niin ja olihan se ainut, joka tajus ittensä puolesta huutaa siinä huutoäänestyksessä (jos ei yhtenä ehokkaana ollutta pelleä lasketa mukaan)
Lauantain tapahtumat ja markkinameiningit jäi mulla kokonaan näkemättä. Kuulin kyllä senkin edestä. Anskun kanssa vaihettiin paikkaa. Se pääsi ravaamaan ympäri markkina-aluetta ko minä siirryin studioon tekniikkaa hoitelemaan. Siinähän se meni sitten sellaset 8 tuntia ainakin. Liuku ylös, liuku alas, liuku ylös, liuku alas... Sitä sammaa aina pari kertaa tunnisa. Ja joka kerrala yrittää keksiä joku uus tapa millä siirtää yhteys livelähetykseen Iskelmäkodalle. Se ei oo niin helppoa ko vois aatella. Lopussa väsymys sai voiton ja toistoksihan se meni. Alko ehkä pikkasen vaikuttamaan siinä seittemän aikaan illala, se että oli editoinu edellisen päivän juttuja kolmeen asti aamulla. Ja mikä parasta, tai pahinta, niitä ei edes soitettu sinä päivänä. Onneksi sunnuntaina sitten tulivat ulos eetteristä kuitenkin. Jos turhaan olisin ne leikkonut ni olishan siinä voinu muutama ärräpää päästä!
Moneen kertaan sitä jaapattiin viikonlopun aikana että tullaanko sitä sunnuntaina vai ei. Kannattaako se nyt vai ei. Jaksaako ihmiset kuunnella vai ei. No vaikka oisivat jaksaneet ni me ei jaksettu enää. Kaks suoraa sukastiin äkkiä iltapäivästä ja sitten pillit pussiin. Niitä mun leikattuja juttuja sitten laitettiin tulemaan ni vähän saivat markkinameininkiä lissää kuulijatkin. Ja ens viikonloppuna jatketaan. Voi olla kyllä että sen jälkeen ei halua niin tekijät kuin kuulijatkaan ikinä ees nähdä sanaa markkinat..
Sunnuntai meni siis melekeensä markkinoilla kuljaillessa ja hullunpapereja haeskellessa. Viimenen haastis kun vedettiin ja siinä yks pastori kerto myyvänsä sielä hullun papereita, ni olihan se pakko mennä kattomaan että mikä se sellanen homman nimi oikein oli. Kati sitten ystävällisesti minulle sellaiset synttärilahjaksi osti. Nyt on sitten oikein todisteet näyttää, että ei ole ihan kaikki murot kulhosa jos joku kyssyy.
Olihan meilä, tai siis sillä yhellä, yks toinenki syy sielä markkinoila kuljailla. Kummasti yhen kojun luo vei aina askeleet. Ja sitten oltiin ihan gagagagagagaaa.
Loppuiltapäivä ja ilta olikin sitte yhtä pölijäilyä. Rannasa istuttiin ja maisemia ihailtiin.
Tai siis Kati istu. Mie möngin kaikenmaailman puskisa ja hyvä etten jokkeen puonnu ko hienoja kuvia muka piti ottaa.
Kato kukka.. Eikö olekki hieno? Hei eihän mun kynnenalukset ole multaset?
Spykopaattista kuvausta.. vai tekotaiteellista roskaa? Eikun hullunpaperit saaneen aivoituksia..
Loppu hyvin. Kaikki hyvin. Ainaki viikonloppuna. Ilta päätty kivasti irkussa tuopillisella. Enempää ei ois varmaan kestäny juua ko muuten ois sammunu johonkin niistä loosseista ja töykiä kassatyttö ei ois varmaan tykänny siitä yhtään.
Maanantaina piti vielä suunnata, että suunnitellaan tulevaa ja katotaan vähän miten on menny. Siinä parin tunnin aikana kerkes suunnitelmat muuttua sen miljoonannen kerran mutta päästiin kuitenkin yhteisymmärrykseen mitä tehhään. Tänään piti käydä viemäsä viimiset editoinnit studiole ja solis enää työtodistusta (ja opintopisteitä) vaille vajaa tämä duuni. Nyt voi ihan hyvälä omalatunnola pitää loman kaikenmaailman markkinoista!
Monday, August 10, 2009
Väsytys Maximus
Flunssa on perseestä! Todellakin! Ei oo varmaan kellekkään muullekkaan jääny epäselväksi se. Ainakin sellanen flunssa missä nokka on tukosa heti kun aatteleekaan vaakatasoon menemistä. Eli nukkuminen on melko huonola tolala sillon. Viime yönä, tai siis aamuna, siinä vähän ennen seittemää sammahin pariksi tunniksi. Onneks oli csi ny:n kolmos kausi seuraa pitämäsä yön ajan. Olis muuten voinu tulla aika hiukkasen pitkäksi.
Nyttenkin väsyttäs niin perkeleesti. Yritin päivällä pariinkin otteeseen nukkua mut ei se onnistunu edelleenkään. Nokka kun on yhä tukossa. Ja korvat kutiaa ja soi. Kurkku on kipiä. Yskää ei vielä ole mut eiköhän se kerkiä vielä sekin tulla.
Pitikin mennä manaamaan ettei yleensä ikinä ole kipiänä. Tälle vuojele ainaskin kolmas, ellei jo nelijäskin, flunssa menosa. Ja ei oo ollu mitään kevyttä kamaa ne. Ihanaa. Onneks ei oo töitä. Tai no viikonloppuna on ne saatanan festarit joita olen kauhun sekaisin tuntein oottanu viimiset pari kuukautta. Voisin vaikka saaja sen sikainfluenssan ja joutua jonnekki kauas karanteeniin ni ei tarttis mennä sinne. Niistä kun ei tule mittään muuta ko paskaa.
Mutta pakko kai son yrittää sitä nukkumista. Muutama burana naamaan. Ten inch hero vaikka koneella pyörimään jos ei uni heti meinaa tulla. Onneks on kaapin päälä "muutama" uus leffa mitä voipi katella jos tämäkin yö menee samaan malliin ko kaks edellistä.
Nyttenkin väsyttäs niin perkeleesti. Yritin päivällä pariinkin otteeseen nukkua mut ei se onnistunu edelleenkään. Nokka kun on yhä tukossa. Ja korvat kutiaa ja soi. Kurkku on kipiä. Yskää ei vielä ole mut eiköhän se kerkiä vielä sekin tulla.
Pitikin mennä manaamaan ettei yleensä ikinä ole kipiänä. Tälle vuojele ainaskin kolmas, ellei jo nelijäskin, flunssa menosa. Ja ei oo ollu mitään kevyttä kamaa ne. Ihanaa. Onneks ei oo töitä. Tai no viikonloppuna on ne saatanan festarit joita olen kauhun sekaisin tuntein oottanu viimiset pari kuukautta. Voisin vaikka saaja sen sikainfluenssan ja joutua jonnekki kauas karanteeniin ni ei tarttis mennä sinne. Niistä kun ei tule mittään muuta ko paskaa.
Mutta pakko kai son yrittää sitä nukkumista. Muutama burana naamaan. Ten inch hero vaikka koneella pyörimään jos ei uni heti meinaa tulla. Onneks on kaapin päälä "muutama" uus leffa mitä voipi katella jos tämäkin yö menee samaan malliin ko kaks edellistä.
Sunday, August 02, 2009
Punaisen Kukon Klaani
Gagagagagagagagagagaaa
Täydelliset hiukset
Hienot latvakiehkurat
Punapäät kohtaa
Gagagagagagagagagagaaa
Hassunmakuinen lonkku
Smurffilimsa
Kaljasade
Gagagagagagagagagagaaa
Liikennevalot
Hieno paita
Gagagagagagagagagagaaa
Mustelmat
Matkamuistot
Nilkkavauriot
Gagagagagagagagagagaaa
Habatreenit
Niskat poikki
Tunnottomat käet
Gagagagagagagagagagagaa
Hiki
Turhautumisen poistaminen
Yöuinnit
Gagagagagagagagagagagaa
Uus biisi
Luvalliset homostelut
Hetkellinen kameranunohusvitutus
Gagagagagagagagagagagaa
Täydelliset hiukset
Hienot latvakiehkurat
Punapäät kohtaa
Gagagagagagagagagagaaa
Hassunmakuinen lonkku
Smurffilimsa
Kaljasade
Gagagagagagagagagagaaa
Liikennevalot
Hieno paita
Gagagagagagagagagagaaa
Mustelmat
Matkamuistot
Nilkkavauriot
Gagagagagagagagagagaaa
Habatreenit
Niskat poikki
Tunnottomat käet
Gagagagagagagagagagagaa
Hiki
Turhautumisen poistaminen
Yöuinnit
Gagagagagagagagagagagaa
Uus biisi
Luvalliset homostelut
Hetkellinen kameranunohusvitutus
Gagagagagagagagagagagaa
Thursday, July 30, 2009
Kohta Kohta
Minulla on vain kolme sanaa...
Mokoma
Särkänniemi
Kampaaja
Ja...
Hysteerinen junamatka
Sukkaraptori
Herra Homo
Ja...
Lampijärvimikälievesialue
VierasHuone
Keskustelut
Okei no siinä oli kyllä kolme kertaa se kolme sanaa. Mut haitanneeko tuo.. Menoa son kuitenkin :D
Mokoma
Särkänniemi
Kampaaja
Ja...
Hysteerinen junamatka
Sukkaraptori
Herra Homo
Ja...
Lampijärvimikälievesialue
VierasHuone
Keskustelut
Okei no siinä oli kyllä kolme kertaa se kolme sanaa. Mut haitanneeko tuo.. Menoa son kuitenkin :D
Monday, July 27, 2009
Käsittämätöntä
Voiko aikunen ihminen oikeesti olla enää yhtään lapsellisempi!? Miten se oikeesti on mahollista että ihminen joka kutsuu itseään aikuseksi ja vastuuntuntoseksi voi muuttua ihan täydeksi pennuksi hetkessä? Sehän on oikeesti maailmanloppu jos ei maistu grilliruoka tänään ja haluaa ehkä tehdä jotakin muuta ruokaa, mahdollisesti omaa lemppariansa tällä kertaa.
Ei se ei käy tässä kotitaloudessa. Täällä tehdään niin kuin herra sanoo ja syödään juuri sitä mitä herra haluaa. Ja sitten jos ei maistu (grilliruoka voi ehkä alkaa tulla korvista ulos kun sitä on joutunut jo about kuukauden syömään..) niin sitten mökötetään ja leikitään mykkäkoulua niin kuin aikuisilla on tapana. Puhumattakaan siitä tekosyystä "että enhän minä osaa mitään parsoja tehä..." No perkele sama se niille parsoille, kun minäkään en niihin koske!! Ja kuka helkkari pyysi sinua tekemään sitä ruokaa!?
Jos et ole huomannu niin olen asunut omillani jo aika monta vuotta enkä vielä ole kuollut nälkään. Eli siitä aivojaan käyttävä olento voisi päätellä että osaan itsekin tehdä ruokaa. Ja vielä hyvää sellaista. Ja kyllä me ostamme tällä kertaa sitä "vain 17% juustoa" koska minä pääsin kauppareissulle mukaan!!
Ei se ei käy tässä kotitaloudessa. Täällä tehdään niin kuin herra sanoo ja syödään juuri sitä mitä herra haluaa. Ja sitten jos ei maistu (grilliruoka voi ehkä alkaa tulla korvista ulos kun sitä on joutunut jo about kuukauden syömään..) niin sitten mökötetään ja leikitään mykkäkoulua niin kuin aikuisilla on tapana. Puhumattakaan siitä tekosyystä "että enhän minä osaa mitään parsoja tehä..." No perkele sama se niille parsoille, kun minäkään en niihin koske!! Ja kuka helkkari pyysi sinua tekemään sitä ruokaa!?
Jos et ole huomannu niin olen asunut omillani jo aika monta vuotta enkä vielä ole kuollut nälkään. Eli siitä aivojaan käyttävä olento voisi päätellä että osaan itsekin tehdä ruokaa. Ja vielä hyvää sellaista. Ja kyllä me ostamme tällä kertaa sitä "vain 17% juustoa" koska minä pääsin kauppareissulle mukaan!!
Tuesday, July 21, 2009
Sleepless nigths & workless days
The Bridge over troubled water
Lights and Shadows
The New Beginnning 
Mingled
Look closer and you might be surprised
Free as a Bird
Fluffy
Changes
Accident
Just before the plunge
To Stand Out
Sign of Life
Child's work
Blurry Lights
To exist
Life as we don't know it
Fantasy
Distorted Faith
It's like something from a Norman Rockwell painting
Coming through
Hungry for life
Too Green
Waste of life
The Eye is always watching
My Cry Works
Just because of the background
Why should it be so bad to be bad,when it's so hard to be anything at all?
Cracks
Colourful history
The Storm is coming
Totally alone
Coming together
Perfect Feeling
Reminder
Cracks
Colourful history
The Storm is coming 
Totally alone
Coming together
Perfect Feeling
Reminder
Subscribe to:
Posts (Atom)
