Kaaoskin voi olla kaunista

Ai niin joo, melkeen unohin

Ostin viikko sitten itselleni joululahjan. Ihan kunnon digijärkkärin (JEEEEE!). Nikon D40. Tykkään kovasti! Ainut huono puoli siinä on, että kun son niin iso ni sei mahu enää mun laukkuun, vaan sillä pitää olla ihan oma laukkunsa. Tämä tarkoittaa sitä, etten voi raahata sitä mukanani joka paikkaan niinko ennen tein vanhan kamerani kanssa. Tai siis voisinhan mie raahata sitä mukanani, mutta son ihan vain hieman epäkätevämpää kuin pienemmän kameran kanssa, jos ymmärrättä. Tästä johtuen en pysty ottaan kuvia vaikka kauppareissulla tai ihan millä reissulla vaan kun se kamera ei oo matkassa. Eilenkin sain ihan mahtavia kuvausideoita ja näin kaikkee hienoo minkä olisin halunnut kuvata. Mutta kuten jo aikaisemmin mainitsin, se pirun kamera ei ollut mukana! Damn!!

Ja ihan turhahan son palata sinne kuvauspaikalle takaisin kun ei se enää ole yhtä hienon näköinen kuin just sillä hetkellä kun sen ekan kerran näin! Uudestaan Damn! Ei vissiin muu auta kun alkaa tosiaan raahaamaan sitä kameraa mukana vaikka se nyt olis kuinka epäkätevää. Tai sitten pitää vaan hankkia isompi laukku, minne mahtuu enemmän tavaraa. Mutta sehän ei kyllä taida käydä päinsä, kun en voi hylätä Bobia! Se ei tule kysymykseenkään! Vielä isompi ja turhautuneempi DAMN! Juu tässä vaiheessa kaikki lukijat aattelee, että juu juu ohan sullakin ongelmat! x) No tekee hyvää välillä huolehtia pienemmistä asioista. Sit jaksaa paremmin miettiä niitä isompia ongelmia. Ehkä.

Niin sitten asiasta viidenteen. Sain mun hyllyt valmiiksi. toinen oottaa vaan vielä kuivumista ja sitten vaan paikalleen. Jeij! :D Eikä pitäny hakee kuin kerran maalia lisää. Tai no ois pitäny hakee toisenkin kerran mutta fuskasin vähän eikä sitten tarvinnukkaan. Se ehkä näkyy ulkonäössä vähän, mutta ei niitten täydellisiä tarvi ollakkaan. Tuola aikasemmin oon jo postannu kuvan siitä lopputuloksesta. Eli sieltä voi käydä kattoon jos kiinnostaa. Ei oo pakko jos ei taho. Sitä ruskiaa maalia jäi sitten vähän enemmänkin jälele niin nyt mie maalaan viel nuo valokuvakehykset sillä. Kaikki sopii sitten oikein hyvin yhteen :D

Ja vielä yks juttu. Enää 4 päivää koulua ja sitten LOMAAAAAAA!!! Siihen neljään päivään sisältyy valokuvausta ja kai kuvie käsittelyäkin. Onhan meillä menosa 'Valokuvauksen perusteet' kurssi. Ja maanantaina on sitten viel venäjän viimeset tunnit eli tentti. Auts!! Pitäs vissiin lukee siihenkin. Joskus. Huomenna sitten. En tänään vielä jaksa. Ainakaan nytten. Sunnuntait on muutenkin niin kauheita päiviä (inhoan niitä oikeesti nääääiiiiiiiiiiiin paljon!!) eikä ole mittään tekemistä. Edes telkkarista ei tule mittään kateltavaa. Sunnuntaina on siis hyvä lukea siihen tenttiin. Ei sen ehkä pitäs kovin vaikia olla. Ainakaan jos son yhtään meän testien tapainen ja non ollu aika helppoja. Mut sen näkee sitten maanantaina.

Pikkupaprika.com

Okei, harjoitin hieman galtsukyyläystä ja löysin sellasen mielenkiintosen linkin jonkun tyypin päiväkirjasta. Oli ihan pakko itekkin kokeilla! :D Homman nimi on kai se (jos oikeen ymmärsin) että kirjottaa oman, tai kenen nimen nyt haluaa kirjottaa, sellaseen ruutuun ja sitten se "Ihmisgeneraattori" kirjoittaa sinulle pienen tarinan tästä kyseisestä nimestä. Did that make any sense!? öööö, Hope so... Eniveis, mulle se kirjoitti tällasen tarinan. Aika paikkansa pitävä, vai mitä!? x)

Katariina Aakkonen putkahti maailmaan eräänä viimaisena yönä. Sateen lakattua näki että hänestä tuli ihminen. Perhe oli iso ja he näkivät nälkää. Koulussa hän kiusasi kaikkia, siellä häneen ihastuttiin.

Jo opiskeluaikoina häntä alkoi vihastuttamaan näppylät, niinpä harrastukseksi tuli nousuhumala.

Katariina kehittyi toisellakymmenellä varsin näppyläiseksi. Päähänsä hän sai punaiset hiukset, sekä vaaleat silmät.
Iloisuudesta huolimatta hän oli suuresti riehakas. Lempiruokaansa ranskalaisia ja lihapullia hän sai työskennellen naisasianajajana.

Katariina ei tupakoi mutta käyttää nuuskaa ollessaan raveissa. Alkoholia hän juo sukulaisten kanssa.

Hän sai itselleen puolison jonka kanssa suurinpiirtein meni naimisiin.

Sen pituinen se.

Niin sen sivuston osote oli muuten tämä, jos joku muukin haluaa kokeilla onneansa :D
http://www.pikkupaprika.com/soppa/index.php?s=ihmigene-index

So True

One day, we wake up and we realize the world sucks. We suck for being in it and we run away. Anything but to face ourselves as we are. Anything to avoid asking why we hate ourselves so much.

All I wanted was to be invisible.

But being invisible isn't worth it in the end, because when you're invisible, other people may not see you, but you can't help seeing other people.

Tuo ja Tuon viime aikaiset tekemiset

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.





Ei ihan yllä mut jos vähän viel singuttas. Ei se auttas kyllä sittenkään kun joku pässi on kääntänyt ruokakuppinsa väärinpäin!
Mr. Whiskers. Herra Tossavainen. Pässi. Perkele. Rakkaalla lapsella on monta monta nimeä.




Normilakkiaiset. Boolia (vihiriää sellasta of course!) ja Nintendo




One ready. One to go.




Kouluhommia.