London calling, yeah, I was there, too...

...An' you know what they said? well, some of it was true!
London calling at the top of the dial
After all this, won't you give me a smile?

1. Metro. Subway. The Tube. Kutsuitpa sitä miksi tahansa, it's a pain in the ass. Varsinkin viikonloppuisin kun sitä korjataan ja kaikki linjat ei kulje normaalisti. Vielä hauskempaa asiasta tekee sen, että juuri se mikä linja ei kulje ollenkaan on se linja millä pääsee meän hostelliin suoraan. Yhden päivän saimme nauttia siitä ylellisyydestä, että kaikki linjat kulki normaalisti. Sen jälkeen takaisin kaaokseen ja seikkailuun metrosta toiseen, että pääsee perille.

2. Busseista en viitti ees alottaakkaan kertomaan. Ei kiva ollenkaan. Rasittavaa miettiä että mistähän ne meneekään ja millon. Ni ja mihin suuntaan. Nää pässit kun kerta ajaa sekä väärällä puolella autoa että tietä. So inconvenient. Ei me montaa kertaa bussiin kyllä eksyttykkään. Metrot vaan oli jotenkin helpompia. Ja nopeempia. Ei tartte ruuhkassa kököttää kovin kauaa.

3. Stanstedin lentokenttä is a bitch. Varsinkin yöllä. Kylmä lattia ja epämukavat tuolit. Vajaan tunnin onnistuin nukkumaan sinä yönä. Siinä vaiheessa kun seittemältä lähettiin ettimään bussia jolla pääsis Lontoon keskustaan tuntu että oltais oltu reissussa jo enemmänkin kuin vaan pari päivää. "Joko ois aika lähtiä takasin kotiin?" Bussimatkan piti kestää puoltoistatuntia. No se kesti enemmän ku kaks tuntia. Ei se kyllä haitannu. Maisemat oli sen arvoset :D Ensimmäinen huippu asia reissulla. Oikeesti tuntu siltä että olis astunu johonkin brittiläiseen leffaan sisälle. Billy Elliot. Hey Frankie. Harry Potter. Millions. Tai ihan joku muu aivan sama. Kaikki vaan näytti niin samalta kuin leffoissa. Ikinä aikasemmin ei ole sellasta tunnetta tullu. Ehkä ollaan reissattu väärissä paikoissa, mutta kuitenkin. Se oli vaan ihan parasta, ainakin kahelle leffafriikille :D

4. Westminster Bridge. Soli ensimmäinen nähtävyys mihin me suunnattiin. Ihan tarkoituksella. 28 päivää myöhemmin. Muuta ei tartte sanoo. Ne jotka on nähny leffan tietää. Mut ne jokka ei tiedä... Cillian Murphy täysin autioituneessa Lontoossa harhailemassa, kulkee tuon sillan yli eikä missään näy mitään liikettä. Son ehkä hienoin kohtaus leffassa ikinä. Ja sitä me Katin kans lähettiin kokemaan. Ei ihan onnistunu. Hieman liikaa ihmisiä. Mutta oli se silti siistiä, jälleen kerran ainakin leffafriikille.

5. Toinen vai oisko tää jo kolmas leffafriikin paikka oli London Zoo. Siellä piti käydä kattoon sitä käärme-kohtaus paikkaa ekasta Harry Potterista. Paikan kyllä tunnisti mut käärme oli ihan eri. Eli ei kauheen vakuuttavaa. Gorillat sen sijaan oli paljon siistimpiä. Ja Timonin Leijonakuninkaasta, mitä ne nyt sit ikinä onkaan nimeltään. Oli aika hauska kattoa kun ihmiset oli ihan innoissaan saukoista siellä eläintarhassa. Siis hei ihmiset, täällon leijonia ja virtahepoja ja vaikka mitä, ja te tykkäätte saukoista. Siis come on! Itelle se ei ehkä niin iso juttu ollu. Ranuan eläin aitauksessa numero yksi. Hieman liian monta kertaa nähty että jaksais innostua siitä. Muutenkin eläintarha ei nyt niin mahtava ollu kokonaisuudessaan. Kerran kun on käyny tuon tapasessa paikassa, ni ei se jaksa enää kiinnostaa. Ni ja sielä oli ihan liikaa sekoja lapsia. Hulluks meinas tulla!

6. London Tombs
Ehkä pelottavin kokemus ikinä! Ei korjaan. Se OLI pelottavin kokemus ikinä. En ihmettele yhtään että tää "nähtävyys" on listattu Lontoon pelottavimmaksi. Tännekkin ekysittiin vahingossa. Oltiin jonottamassa kylmässä, sateessa tien toisella puolella olevaan London Dungeoniin, kun ne Tombsin tyypit kävi jakamassa meille esitteitä omasta paikastaan. Naurettiin vaan eka että hyvä homma houkutella kilpailijan asiakkaat itelle kun ne vielä jonottaa. Jossain vaiheessa kuultiin että toiseen mestaan on vaan 10 minuutin jonot ja niilä on kahvila. Niin ja se jonottaminen tapahtuu sisätiloissa ja lämpimässä. Ok, we are so going! Hylättiin se jono ja mentiin Tombsiin. Hyvä niin, koska se oli paras. Ekaks meille esiteltiin näyttelijöitten avulla London Bridgen 2000 vuotista historiaa. Mielenkiintosta asiaa huumorin avulla. Saatiin auttaa viikinkejä kaataan se silta ja kaikkee sellasta. Ja sit päästiin itse asiaan. Ne Tombsit oli jotain tunneleita mitä on Lontoo alla ja sinne ne oli rakentanu sellasen käytäväverkoston mikä piti kulkea läpi. Siellä oli kaikkee rekvisiittaa, strobovalot välkky ja oli tosi spookia. Aina välillä siellä tuli vastaan muka sinne tunneleihin kadonneita tai kuolleita tyyppejä. Oikeesti kaikki kilju keuhkonsa pihalle siellä. Sitä on vaikia selittää, mikä siitä teki niin pelottavaa. Ne osas näyttelijät osas aika hyvin psyykata meät ennen sitä kävelyä. Ja sit kun ei nähny kunnola mittään. Kun valot välähti ni yhtäkkiä sun eessä onkin joku verinen tyyppi. Oikeesti pakko kiljua :D Suosittelen kaikille jotka tykkää vähän testata rajojansa. Ja jos, ette usko että se oli pelottava, niin porukkaa oikeesti palas takasin sieltä, kun ne ei uskaltanu mennä eteenpäin. Niin pelottavaa se oli!

7. Teatteri
Me haluttiin nauttia vähän kulttuurista kun reissussa oltiin. Joka puolella nähtiin teatteriesityksistä mainoksia ja kojuja mistä sai niitä lippuja halvalla. Päätettiin sit, että mennään kattoon joku esitys, jos vaatetuksesta ei tule ongelmaa. Mulla ei nimittäin ollu tennareita parempia kenkiä ja silleen. Se ei kuulema ollu ongelma ja hommattiin liput Phantom of the Operaan. Siitä tuli ehkä reissun kohokohta! Taivaallista!! Oikeesti kaikki teatteri mitä ollaan nähty ennen tuota ei pääse samaan luokkaan ei millään. Tyypit osas oikeesti laulaa ja näytellä ja soittaa ja lavastaa ja puvustaa! Se kaikki näytti olevan ihan oikeesti kun jostain huippuleffan lavastuksesta. Ja kun me ollaan nähty se leffa aika moneen kertaan, ni ei toi esitys kyllä kauaksi sen tasosta jääny. Se oli jopa parempi, uskallan väittää. Se musiikki vaan oli niin valtavaa ja aivan mahtavaa! Kylmiä väreitä menee vieläkin kun aattelenkin asiaa. Ja pelkkä teatteri. Sekin oli niin paljon hienompi kuin mitä täällä!! Mahtavaa!!

8. leffateatteri
Jos teatterit oli hienoja Lontoossa, niin eipä ne jää nuo normaalit elokuvateatteritkaan kovin kauas niistä. Käytiin kattoon uusin Indiana Jones-leffa yhtenä iltana. Soli aika hieno kokemus kans. Ei haitannu vaikka liput oli aika kalliin puoleiset eikä leffakaan mikään paras ollu. Saatiimpa ainakin ihan mahtavat paikat. Oltiin ihan pää pyörällä kun me sinne teatteriin sisään päästiin. Soli niin iso ja niin hieno. Isompi kun teatteri mut silti melkeen yhtä hieno. Sielläkin istuttuun parvella. Katottiin ensin sinne alas, että ompa tuolla vaan porukkaa. Leffan loputtua kun käännyttiin ja lähettiin käveleen ulos katottiin vaan vähän aikaa, että ei perhana tuolla meän takana on ehkä tuplasti enemmän porukkaa kun meän eessä tai sielä alhaala. Se ihmispaljous oli todella mieleenpainuvaa. Varsinkin sit kun kaikki lähti suuntaan sille samalle metroasemalle ja ryntään siihen samaan metroon. Se ei ollu enää niin hauskaa. Melkeen kun oltiin metroasemalle päästy alko kuuluu sieltä kadulta ihan hirveetä huutoa. Älyttömän iso massa ihmisiä huusi yhteen ääneen jottain, mistä ei saanu selvää. Siellä oli jonkin sortin mellakka päällä. Poliiseja oli paljon ja niitä tuli koko ajan lisää. Soli aika pelottavaa mut silti aika siistiä. Olis ollu mielenkiintosta jäädä seuraamaan mitä tapahtuu, mut valitettavasti meän piti juosta metroon kun soli viimisiä jotka meni siltä illalta ja kävelymatka hostellille ei kiinnostanu.

9. Puistot
Kensington Park. Hyde Park. Green Park. St James' Park. Regent's Park. Etc... Jne... Nuita puistoja riitti vaikka kuinka paljon. Ei riittäny kahen käen sormet niitä laskemaan. Mut soli oikeestaan ihan hyväkin. Aina välillä pääsi istuksiin jonnekki nurmikolle ja lepuuttaan jalkoja rankan kävelyn jälkeen. Huono puoli niissä oli vaan se kun siellä oli ihmisiäkin niin perkeleesti sitten. Ei puhettakaan että ois rauhassa saanu istuksia tai kävellä. Koko ajan joka puolella populaa vaikka muille jakaa. Tykkäsin kovasti kuitenkin niistä. Niiden puutkin oli niin erilaisia ja isoja verrattuna Suomen puihin. Sit niissä oli kivoja pikku "jokia" tai lampia. Nekin oli tosi kauniita. Nuita puistoja tulee kyllä ikävä. Harmittaa kun Rovaniemelä tai Torniosta puhumattakaan ei oo sellasia. Noi puistot ja kahvilat voisin siirtää tänne.

10. British Museum
Tää oli ilmanen, mikä oli aika yllätys meille. Mut oli se aika isokin. Ja tylsä. Ei me kauheen tarkkaan tai paljoa sitä jaksettu ees kiertää. Käytiin kattoon vaan ne muutamat huoneet mitkä kiinnosti ja sitten äkkiä ulos. Liikaa ihmisiä. Muumiot oli kyllä siistejä. Ja toteemipaalut. Ja muutama muu asia kans, mut tulipahan taas todistettua että museot ei oo mun juttu.

11. Vankila museo
Ei ees tää vankilamuseo, mikä vaikutti mielenkiintoselta. Sielä piti olla joku "vain aikuisille huone", joka ei kuulemma sopinu heikkovatsaisille tai jottain. No pyh siellä mitään sellasta ollu. Muutama hassu ällöttävä tieto Clink-vankilasta, mut siinäpä se. Ni ja muutama kidutusvälinen, mitkä oikeesti ei sopinu heikkovatsaisille. Kuvitella kun joutus kattoon kun oma jalka sulaa ja tippuu pois paikoiltaan. Hyi hitto.

12. Jälkiruoka
Tuosta äskeisestä on sitten hyvä siirtyä ruokaan. Jälkiruokaan jos tarkempia ollaan. Löydettiin sellanen italialainen ravintola mistä sai ehkä maailman parasta jälkiruokaa. Sen nimi oli Godfather part I. Siinä oli toffee- ja vaniljajäätelöä, kermavaahtoa, suklaakastiketta ja -karkkeja, suklaakakkua ja ties mitä. Se oikeesti oli vaan niin hyvää. Että meän piti käydä syömässä sitä kolmesti :D MMmmmm.. nannaa.... :P

13. Bingo
Toi jälkiruoka liittyykin oikeestaan aika hyvin tähän Bingo-juttuun. Me pelattiin tuon meän reissun aikana bingoa muutamasta asiasta. Yks oli toi italialainen ravintolaketju "Bella Italia". Niitä oli melkeen joka puolella, mikä muuten helpotti meän elämää aika paljon ;) Toinen oli Fish & Chips paikat. Niitäkin yllättäen oli aika monta ja aika monessa paikassa. Ja viiminen oli Starbucks, jonka kanta-asiakkaita meistä tuli. Oli niin kätevää hakia sieltä voileipä tai muffinsi aamupalaksi tai muuten vaan välillä jos tuli nälkä mut ei jaksanu paljoo syyä. Ja uskokaa mua, Katilla on aina nälkä tai ainakin se syö paljon ja usein, mikä vaikeutti mun elämää kun mie syön harvoin enkä niin paljoa. Starbucksit ja muut kahvilat myös oli siis hyvä pelastus. Kati sai syyä aina parin tunnin välein jottain ja nuissa oli tarpeeksi pienet ruuat, että miekin niitä jaksoin syyä. Eikä hinnatkaan ihan päitä huimannu :D

15. Levykauppa
Meille tuli pieni ongelma rahan kanssa loppuajasta. Oltiin nimittäin ihan liikaa puntia nostettu ja eikä meinattu saaha kulutettua niitä tarpeeksi nopiaan. Selasin sit yks päivä sitä meän Lontoo-opasta (kiitos Mari, siitä oli TODELLA paljon apua!) ja sielä kerrottiin sellasesta valtavasta levykaupasta. No Katia ei nyt kauaa tarvinnu houkutella. Me oltiin siellä jo seuraavana päivänä. Eikä tarvinnu sen reissun jälkeen miettiä mihin puntamme kulutettaisiin. Kerroksia tuossa paikassa oli kolme ja hyllyjä ehkä miljoona!! Löyty niiiiin paljon kaikkee kivaa, että piti alkaa hylkäämäänkin osaa levyistä. Pitihän sitä ruokaankin muutama punta jäähä. Täälläkään ei muuten hinnat päätä huimannu. Tottakai löyty kalliitakin levyjä, mut esimerkiksi mun levyistä halvin oli 4 puntaa ja kallein 8. Ja tolle kalliimmalle euroissa tulis hintaa ehkä joku 10 euroo, eli ei mun mielestä mitenkään paha. Paitsi sit kun laskee monta niitä levyjä yhteensä oli.. Niin pitkälle me ei alettu ees laskeen. Who cares, me oltiin lomalla :D

17. Darlings, Sweethearts, Honeys
Ehkä söpöintä tuolla reissulla oli noi kaikki ihanat hellyttelynimet, joilla meitä kutsuttiin. Ei siis mitkään ällöt, irstaat miehet, niinko jossain Turkisa tai muuala, vaan muut. Esmes kun mentiin yhteen kahvilaan syömään ni se myyjä kysyi "What can I get you, sweethearts?". Soli sellasta hyvänlaista lepertelyä. Sellasta niinko leffoissa on aina. Yleensä non amerikkalaiset, jotka harrastaa sitä, mut näköjään son yleistä Briteissäkin. Soli vaan jotenkin niin hyväntuulista ja herttasta. Aina rupes naurattaan tai ainaki hymyilyttään kun kuuli jottain tollasta :)