Hiireltä kuulostava uutisankkuri ja muita kuulumisia

Olin sitten eilen uutisankkurina. Joo ei oo mun hommaa. Ite en oo kuullu jälkeenpäin niitä mun toimittamia uutisia, mutta ainakin ensimmäisissä olin lukenu hieman pikavauhtia ne uutiset ja kuulostanu ihan hiireltä kaiken lisäksi. Todella ihanaa palautetta. Mut ei jottain huonoa ettei hyvääkin. Olin nimittäin opettajan mielestä siinä vaiheessa ankkureina toimineista paras kirjottaan sähkeitä. Onnistu nopeesti ja helposti. Ja mikä parasta oma-aloitteisesti ja itsenäisesti. Nii, ehkä mun pitää vaihtaa sittenkin tuota suuntautumista tuonne lehtijournalismiin kun se kirjotus kerran tuntuu toimivan. Katikin sitä kovasti kun kiitteli ja kehu. Mutta entä jos ei kiinosta? Onko pakko jos ei taho?

Tää viikko oli muutenki aika helppo viikko tuolla radiolla. Maanantaina oli eka deadline, juttu oli valmis ennen sitä ja tuli kehujakin jopa siitä. Tiistain deadlinekaan ei ylittyny. Olin jopa pari tuntia ennen valmis. Juttu nyt ei mitenkään mahtis ollu, mut eipä tuosta Liikepäivästä kauheesti mielenkiintosta juttua voi saadakkaan. Toisin kun tuosta aikasemmasta. Tein Kuuman perunan nimittäin Vuoden turhakkeesta. Se on aika hauska idea, varsin ajankohtainen. Ja sit kun sain siihen vielä huiput haastattelut kahelta "tuntemattomalta naapurilta" ni johan keveni tunnelma kovasti :D Sen vois ehkä liittää siihen mun työnäytesalkkuun kun se nyt vaikuttas ainaki yheltä mun parhaimmista jutuista. Katellaan sitä sitten kurssin loppupuolella.

Toisenlaisiakin töitä on muuten luvassa. Ei oo viel tietoo millon tarkalleen mut suunnitelmia on. Katin luokka nimittäin kuvaa kalenterin. Alastoman sellaisen. Ja heti tähän perään ennen ko kaikkien likanen mielikuvitus alkaa jylläämään, ni ei mitään sellasta ällöö alastonkalenterii. Sellasen taiteellisen hässäkän, missä ei paljasteta mitään mitä ei ole tarvis paljastaa. Jos joku on kattonu sellasen leffan kuin Calendar Girls ni siihen tyyliin olis tarkotus se kuvata. Niin ja tosiaan mun työhomma tässä on siis kuvata se kalenteri. Jos joskus pääsemme yhteisymmärrykseen mitä kuvaamme ja missä ja milloin. Tällä hetkellä täällä päässä ollaan aika pihalla. Tuosta toisesta päästä ei mittään hajua, kun eivät tunnu sielläkään kaikki asianomaiset olevan ihan sisällä. Nooh ei täsä vissiin mikää kiire kuitenkaan ole, meinaavat vissiin haluta valmiiksi sen homman vasta jouluun 2009. Eli aikaa siis on. Kuhan päästäs ees alkuun ni se olis kiva. Eniveis äiti ja iskä on varmaan meistä tosi ylpeitä tän jälkeen. Tai ainaki meidän ammatillisesta suuntautumisestamme :D Lisää keskusteltavaa yhteiseen sukujouluun xD

Ai niin, pitää viel ainaki yks hieno juttu kertoa. Kävimpä taas reissun tuolla Roissa. Kaisalla oli ysäripäivät (kuvia aikasemmasa postauksesa), mut ei se ihan ainut syy ollu mennä sinne. Oli nimittäin Jarin vastaanottoaika taas. Luulin että se olis ollu jo viiminen tätä kuvaa varten. No eipä vaan ollu. Marraskuun lopussa jatketaan. Annetaan tän nyt jo valmiin kuvan ensin parantua kunnola. Kamera sentäs saatiin valmiiksi. Enää puuttus se filminauha ja sit viimeistelyt. Eli ehkä se tän vuoden puolella valmistuu. Hope so. Onhan sitä tässä tehty jo aika kauan. Mut tosi hienolta se näyttää. Aina vaan hienommalta, mitä pitemmälle se valmistuu. Oon muuten aika satavarma että mie nukahin siihen tatuointipöydäle viimeksi. Ei tunti voi kestää niin vähän aikaa kuin se tuntu kestävän. Ja siinä vaiheessa olin tooosi väsyny. Ennen seittemää melkeen joka päivä koululle ja kymmenen tunnin päivien jälkeen ei yhtään ihime jos väsyttää. Toivottavasti en sit kuorsannu tai teheny mittään muuta noloa :P

Kuvaa kuvasta mie yritän tänne saaha kans laitettua. Kuhan jostain löydän tyypin joka ottais sen kuvan. Oman selän kuvaus on nimittäin aika hankalaa. Ehkä Kati sit viimeistään syyslomalla ottais sen kuvan jos son tulossa tänne. Laitan senkin töihin :D Kaisa sai leikkii ensihoitajaa ja rasvata sitä viikonloppuna ni Kati voi sit kuvata sen. Hähähähäääää!!