Ainut ajatus mikä tällä hetkellä mahtuu päähän on: Kaks päivää. Kaks päivää vielä ja sitten sä saat romahtaa. Romahtaa ihan totaalisesti. Ihan kokonaan. Kaks päivää puret hammasta ja pidätät kyyneleet ja kestät sen paskan. Kaks päivää ja sitten se on ohi. Sitte ei tartte enää kestää.
Mut entä jos siinä on kaks päivää liikaa? Entä jos ei vaan enää jaksa?
skip to main |
skip to sidebar
Minä olen...
Labels
- almost happy (18)
- elokuvat (14)
- hulluttelua (36)
- jotain pohdintaa (47)
- kavereista (12)
- kumputiellä (2)
- masennus (28)
- matkustelu (16)
- opiskelu (39)
- oppilastyöt (4)
- sisarusrakkautta (25)
- tatuoinnit (14)
- työelämää (7)
- valokuvatorstai (28)
- valokuvia (44)
- videot (3)
- vitutus (28)
4 comments:
yritä jaksaa <3
pakko kai son kun ei muutakaan voi. tuntuu vaan siltä että on veetty kaikki maholliset sietokyvyt niin pitkäle ettei oo enää mitään mistä repiä sitä voimaa :/ pitää ehkä alkaa keksiin varasuunnitelmia ens keväälle koska oon aika varma että toista tällasta rupeamaa en kestä :(
Huomenna se on onneksi jo ohi, vai mitä? Jaksamisia!
Ohan se jo ohi, tänään siis. Ei ennää ikinä tommosta mulle!! Paitsi ehkä tammikuun alusta about 8 viikkoa etteenpäin :/ mut se on sit sen ajan murhe.. ehkä
Post a Comment