Taas on se tunne, se tunne minkä mä luulin jo kadonneen joku aika sitten. Se tunne kun on pakko päästä pois. Pakko lähtee. Pakko vaan alkaa käveleen eikä ikinä pysähtyy. Tai jos pysähtyy ni pysähtyy sitten jossain tosi kaukana. Jossain missä ei tunne tällä tavalla.
Seinät kaatuu päälle ja katto romahtaa, enkä mä tiedä mitä mun pitäs tehdä. Tuntuu vaan niin pirun pahalta oman pään sisällä, eikä tiedä miten sen sais loppumaan. On vaan niin helvetin väsynyt eikä saa mistään otetta. Haluis nukkua, mutta kun ei vaan pysty. Kun se uni ei tule millään, vaikka kuinka yrittää.
Mä haluun mennä kotiin, mut mä en enää tiedä missä se koti on.
Mä en haluu enää valittaa ja olla surullinen, mut mä en osaa enää olla mitään muuta. Mä en jaksa. Mulla ei oo energiaa mihinkään. Ei ees jaksa enää itkeä.
Mun on vaan pakko päästä pois. Pois täältä. Pois Torniosta. Pois mun oman pään sisältä. Pois kaikesta.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment