Älynväläys

Tajusin äsken just jotain hienoa!! Kun mie muutan ni mie pääsen samalla eroon tuosta hinturan naapurista joka soittaa paskaa musiikkia ja laulaa vessakaraokea!! Hiemanko loistavaa!! Olenhan tuota taivaallisen ihanaa lahjaa maailmalle kuunnellutkin tässä yli puoltoista vuotta! Eiköhän sole jo aika lähtiä eri teille!? Ja mun kuulemani mukaan uusi talo on kovin hiljainen, eli aina vaan paranee!

Kohan tuo pässi ei vaan muuta peräsä xD

She muuwzzz

Juu-u niin se tekkee. Ainaki näilä näkymin. Takuuvuokra (n erotus) on maksettu ja krunnile ilimotettu että otan kämpän, tai siis huoneen, vastaan. Katu vaan vaihtuu ja maisemat. Muuten jatkuupi sama meininki ko nytten. Yks ikkuna vähemmän huoneesa, hieman kalliimpi vuokra ja isosempi keittiö. Ni ja tuttu kämppis. Luokkakaveri nimittäin. En tiä vielä oliko ihan järki ratkasu, mutta nooh... Ei kai sitä tiiä ko kokkeilemala. Että kysykää sitten parin kuukauden päästä miten kävi.

Niih asiasta kukkapurkkiin ja sukkalaatikkoon. Tänään taitaa taas jäädä yöunet nukkumatta. Kello huitelee yli puolen yön eikä edes pienesä mielesä käy ajatus että nukuttas. Noh, on kuitenki yllättävän hyvä olo. Tai siis ei viimeiset puoltoista päivää on jopa tuntunut että näkyis valoa tunnelin päässä. Ei oo ahistanu läheskään niin paljon ko viime viikola. Ja sillon ahisti PALJON!! Että ehkä siitä muutosta ja Tornioon paluusta on jottain hyötyä. Ja eikä ole kyllä mikkään kiire Rovaniemele vähään aikaan. Juu ei kiitos. Nytten oottaa keittiössä mielenkiintoinen uusi suklaakakkukokeilu (Saa muuten tulla syömään jos uskaltaa..) ja pari jaksoa Supernaturalia ladattuna. Hih, laatuviihdettä. Ja melkein paras tapa viettää yönsä. Joo siis ketä mie huijaan!? sehän on paras tapa viettää yönsä :D

Sain jopa inspiraation vastata siihen Marjulin laittamaan irtokarkkihaasteeseen, vaikka kakkias cittarin karkkivalikoima olikin ihan pyllystä. Ei mittään hyviä karkkeja! Tai ainakaan niitä karkkeja mitä olisin halunnu. Selvisimpä siis alle euron karkkipussilla. Hah, on varmaan ensimmäinen kerta ikinä! Mutta niitä kuvia siis viimeistään huomenna. Ja ehkä toisenlaisiakin kuvia... jos ne onnistu.. x)

Haaste perkeles

Sainpas Sannilta tällasen haasteen joku aika sitten. Aattelimpa siihen vastata vältellessä oikeita "töitä".

1. Link to the person who tagged you.
2. Post the rules on your blog.
3. Write six random things about yourself.
4. Tag six people at the end of your post and link to them.
5. Let each know they've been tagged and leave a comment on their blog.
6. Let the tagger know when your entry is up.

Eli tässäpi sitten tulee kuusi turhaa faktaa from my twisted mind...

1. Mulla ei ikinä ole ollut sitä yhtä parasta ystävää, ei ees lapsena. Tää ei ehkä ole mikään huono asia, koska mie saisin siitä ihan liikaa paineita. Mulla tulis sellanen olo, että mun pitäs olla täydellinen ja oikeenlainen koko ajan ja en sais ikinä tuottaa pettymystä missään mielessä sille toiselle. Loppujen lopuksi siinä tulis hulluksi sekä minä että luultavasti myös se ystävä. Tää ei sitten tarkota tietenkään sitä ettei mulla olis hyviä ystäviä. Niitä löytyy kyllä, onneksi :)

2. Mie lopetin joskus teini-iässä julkisesti omana ittenäni olemisen. Kuultuani liian paljon paskaa melkeen kaikesta mitä mie olin, oli vaan helpompi olla hiljaa ja kadota massaan ja antaa kaikkien ymmärtää että olin sellanen niinko nekin. Oon tehny sitä massaan katoamista ja myöntelyä niin kauan, että useimmiten nykyään en enää tiiä mikä on mua ja mikä sitä esitystä. Eli tämäkään ei ollut hyvä tapa elää, koska nyt kun luulisin ehkä mahdollisesti olevani valmis olemaan oma itseni myös negatiivista palautetta antaville tyypeille, en enää tiedä mikä on sitä minua ja mikä ei.

3. Mulla on ehkä maailman parhaat siskot. Suurimman osan ajasta ne on ihan apinoita ja meleko rasittaviakin , mutta niin miekin taidan olla niille. Eli me ollaan siis hyvä pari. Tai siis kvartetti. Kaikki yhtä sekoja :D Voisinkin melkein sanoa, että mun "oikian luonteen" näkee vasta ko on nähny mut niitten kans. Niitten kans ei voi olla muutako oma ittensä tai ainaki sinnepäin.

4. Mie en oo ikinä juonu kahavia. En ees maistanu. Ennen en juonu teetäkään oikeestaan. Nyt se menee vaikken sitä rakastakkaan.

5. Mie oon tosi aamu-uninen ihminen (yleensä). Voisin valvoa yleensä aina vaikka kuinka myöhään. Ja tykkäänkin valvoa. Öisin saan paljon enemmän aikaan ja sillon oon jotenki tehokkaampi. Saatan tyyliin alkaa leipomaan joskus puolenyön aikaankin jos siltä tuntuu. Tai siivoamaan :D

6. En tykkää tämmösistä tehtävistä. Ne on kauheen vaikeita. En osaa keksiä itestäni muutako negatiivisia juttuja ja sitten ko kirjotan niitä näihin ni tuntuu että haen vaan sääliä ja pakkokehuja ettet sie ny ihan surkia ole. Ja sit ko kirjotan jotain positiivista tai jotain mihin oon tyytyväinen itessäni, ni se tuntuu kauheelta ylpeilyltä. Siksi ehdotankin, että ens kerrala tällanen haaste tehään niin että muut joutuu kirjottaan musta turhia faktoja tai asioita mitkä luulee/tietää pitävän paikkaansa. Ja mie sitten kerron menikö ne oikein vai ei. Sovittu?

Kettään mie en tähän haasta, ellei ihan välttämättä halua tehä haastetta uudestaan, ko kaikki joiden blogeja mie seurailen on teheny tän jo.

Uusi

Unohin äskeisestä tekstistä tooosi tärkiän jutun kokonaan. Uus tatuointi nimittäin koristaa ihoa. Taas :D Hienohienohieno se on!!! Ihimeen kauan olen kyllä osannut olla siitä hiljaa. Missään ko ei ole sitä tavanomaista mainostusta että uuden kuvan oon menossa ottaan. Tai no taitaapa olla enemmänkin se uutinen että meen Roihin, mutta EN mene ottamaan uutta kuvaa ;)

No ehkä tämä nyt saisi vähäksi aikaa riittää. Huom, vain ehkä. En lupaa mitään. Uusia ideoita kun on syntynyt taas niin pirun monta. Yksi idea jopa kokonaisesta sleevestä. Niin ja kun tatuoija ite sanoo että kyllä hän vielä sulle sen yhen tietyn kuvan (mistä olen jo hahmotelmankin nähnyt iholla..) tekee ni pakkohan sekin on vissiin joskus sitten tehä x) Kyllä mulle kelepaa, ko tyyppi asiansa ossaa ja kaikkee.

Kuvan tästä uudesta kuvasta laitan kohan saa otettua kuvan missä mun jalka ei näytä pelottavan sairaalta xD

Palautunut

Huh huh. Vihdoin takasin Torniosa. En sano että tämäkään mikään hyvä paikka on mutta tällä hetkelä helvetin paljon parempi ko Rovaniemi. Katikin lähtee takasin omaa "tuppukyläänsä" ni ei jotenki innosta toista viikkoa viettää porukoilla kolmistaan. Äitin leikkauskin meni kuuleman mukaan hyvin ja se pääsee kai kotiin huomena ni sitäkää tartte ressata. Sitä yhtä onnekasta mahollista tulevaa vävypoikaa ei kyllä valitettavasti päässyt tapaamaan. Muutakuin too-much-information-kuvan välityksellä. Mutta ehkä ensi kerrala.

Kuvaushommat on hoidettu kans tällä erää. Afrikkalaisia kävin kuvailemasa Taidemuseola sunnuntaina Saijan järkkäämässä seminaarisa. Nyt odotellaan DVD:n valmistumista että vois sitä sitten vähän leikkailla. Strobovaloja ja hienoja "kuvankäännöksiä" ynnä muita temppuja kuulemma odotetaan valmiista tekeleestä x) Ja uuden kuvauskeikankin sain. Kesäksi. Sillon on jonkunlainen uus festariseminaaritapahtumahässäkkä jonka Saija tuottaa. Sinne sitten pääsis taasen kuvaileen. Ja vois vaikka saada palkkaakin tällä kertaa. Enemmän ko smoothien :D

Ai niin uus kämppäkin on sitten hakusessa. Tai huone oikeestaan. Katotaan mitä tulee vastaukseksi. Jos ei onnistu ni sitten pittää vaan muuttaa täsä kämpäsä vähän ympyrää. Ja käydä ostamasa se uus hylly. Pääsee taas maalaileen ;) Ni ja sainhan mie hienoja jääkaappimagneetteja ja ehkä hienoimman liitutaulun ikinä. Norsun näkösen. Kati ei tajunnu mikä siinä oli niin hienoa. Ennen ko siihen kirjotti "Stephe n Fry". xD Johan se sai nauruhermot heltiämään, jopa niin pahasti että siitä oli kuvakin pakko ottaa.

Nyt kun tässä on "lomaakin" vielä jälelä, eikä tartte vähään aikaan reissata mihinkään (kai), ni ehkä sais nuita Thaimaa-kuviakin tänne näkyvile. Oon jo valkannut niistä about 100 parasta. Nyt pitäs niistä vielä oikeesti ne hyvät (ja hauskat) valita. Olin kuitenki jo niin ahkera että sain teetettyä niitä kuvia. Tai oikeestaan perun ton ahkera sanan... Siinä samassa satsissa oli nimittäin viime kevään Lontoo-kuvat plus varmaan kaikki muutkin viimisen puolentoista vuoden kuvat. Parempi kai son kuitenki myöhemmin ko ei millonkaan :P

Mutta nyt tekis ruokaa ja purkais noi laukut. Ja sitten vaan nauttis siitä että on kotona eikä tartte tehä mittään mitä ei halua. Kröhöm, ihanko oisin niin teheny porukoillakaan. Yep I'm the lazy, evil child there... Ainaki se siltä kovasti aina vaikuttaa...

Valokuvatorstai

118. Haaste

Tällä kerralla haasteiltiin Elegian ottamalla kuvalla.

Minun vastaukseni haasteeseen on tällainen.

- Vähän ennen jäätymistä -

Pois.

Sanni kävi tänään Rovaniemellä. Käytiin ottamassa uudet tatuoinnit. Kaisan kans sitten lähettiin viemään sitä takasin Tornioon. Olipa hyvä idea siinä kelissä. Ja vaikka kelissä ei olis ollu mitään vikaa ni takasin tullessa oli kyllä niin paha olo että. Halutti vaan koko ajan oksentaa se vastasyöty pitsa ulos jos se olis helpottanut sitä niin saatanan pahaa oloa. Mutta tää paha olo ei valitettavasti ollu sellasta jonka sais oksentamalla poies. Se oli sitä pahinta kun tietää jotain mille ei voi tehdä mitään mutta silti ei saa asiaa mielestä.

Miksi ei voi vain antaa asian olla, johon ei oikeesti voi vaikuttaa? Miksi pitää ottaa toisten ihmisten murheet omille harteille kun ei edes omiaan jaksa kunnolla kantaa? Jos ne toisetkaan ei myönnä omaa ongelmaansa, ni miksi mun pitää tehdä siitä sitten oma ongelmani? Ihan niinko omassakin paskassa ei ois tarpeeksi kestämistä. Ni sitten siihen pitää ottaa vielä muitten paskat lisäksi.

Mä haluisin niin kauas täältä taas. Jonnekki missä ei tarttis nähä eikä kuulla mitään tällasta. Jonnekki missä ei tarttis enää huolehtia asioista mitkä ei ole sun huolehdittavana. Mutta kun ei osaa päästää irti. On vaan pakko stressata ja miettiä muitten tekemisiä. Ois vaan niin helpompi olla välittämättä. Mutta kun ei osaa. ”You can’t save everybody” sanottiin yhessä ohjelmassa. Joo-o niin totta. Mutta se vaan on niin paljon helpommin sanottu kun tehty. Jos se olis vaan noin helppoa ni en kai mie vois näin pahoin oikeesti, että tekee vaan mieli huutaa, itkiä, raivota ja oksentaa tää paha olo pois.

Mutta kun sekään ei oikeesti auta. Kun ne ihmiset ei tajua, että käytöksellään ne saa muutkin voimaan pahoin. Jos nekään ei myönnä ongelmaa tai osaa käsitellä asiaa, ni miten sitten mie osaisin?

Haluaisin sanoa niille jotain. Huutaa niille että ettekö te nää mitä te teette toisillenne ja meille muille. Mutta mä tiedän että mä en sano mitään, ikinä. Koska mä en pysty. Jos mie nyt jo pidättelen kyyneliä vaan pelkän kirjottamisen takia, ni miten mie voisin sanoa mitään tästä ääneen? Mitä se edes auttais, kun ne ei tajua itse mitä ne tekee?

Saanko mie vaan lähtiä pois? Jonnekki kauas pois? Hävitä jonnekki maailmalle jossa kukaan ei tunne mua ja mie en tunne ketään. Hukkua ihmismassaan ja unohtua kaikesta tästä paskasta. Mennä niin kauas, että mikään tästä ei vaikuta muhun enää mitenkään. Ei sekään kyllä auta. Tää kaikki tulee mukana eikä siitä pääse irti vaikka kuinka pyristelis. Mutta jos pääsis edes niin kauas että ois helpompi sulkee silmänsä ja korvansa ja kaikki muukin tältä ja olla niin kuin mitään ei ois ikinä ollutkaan. Olla niin kuin en ikinä ois kuullutkaan tästä mitään.

Miten voikaan todella hyvästä ja hauskasta päivästä lopulta tulla jotain näin helvetin ahdistavaa?

Dream On

Hah, näimpäs taas niin outoa unta viime yönä ettei oo toista! Eikä pelkästään se mitä siinä unessa tapahtu vaan muutenkin. Heräsin kesken kaiken sen unen ja olin ylhäälläkin pari tuntia sen jälkeen. Ja sitten ko nukahin ni se uni jatku taas ihan niinko se ei olis ikinä keskeytynytkään.

En tarkalleen muista mistä se koko homma alko, mut jossain vaiheessa me (minä ja neljä epämääräseksi jäänyttä tyyppiä) oltiin jonkinlaisen uimahallin pukuhuoneessa. Päätellen ainaki niistä kaapeista. Sitten yhtäkkiä päädyttiin uima-altaaseen joka kovasti muistutti sitä allasta missä tehtiin sukelluskokeilut Thaimaassa. Jotkut tyypit, siinä vaiheesa vielä en tienny ketkä, yritti saada meitä kiinni. Ne nakko mustia jätesäkkejä ympäriinsä jotka oli kiinnitetty naruilla toisiinsa. Ne sai saaliikseen siinä samassa altaassa uiskentelevan Aku Ankan ja ne runno sitä aika vähemmän kivan näkösesti siihen altaan reunaan. Siellä oli myös sellanen pikkutyttö jonka ne oletettavasti sai kans kiinni koska sitä ei näkyny sen jälkeen enää.

Me palattiin sinne pukukoppiin, mihin alko kans ilmestyyn niitä jätesäkkejä taivaalta. Siinä vaiheesa paljastu että oli avaruusolioita jotka yritti kidnapata meitä. Samalla ko ne heitti niitä säkkejä meitä päin ni ne heitti jotain nauhureita/kameroita kans joista näky/kuulu jotain meän "pahoja tekoja" tai vastaavia. Jos siihen kapistukseen koski ni sitten jäi automaattisesti niitten saaliiksi. Ai niin ja täsä vaiheesa yhen mun kaverin kasvot oli selkiintyny ja se oli Pete Parkkonen. Joo-o kyllä vain, se Idolsin Pete. Niin ja tässä vaiheessa voin kertoa, että en seurannun Idolseja enkä myöskään fanittanu kyseistä henkilöä missään vaiheesa. Eli ei mikään fani-uni ollu kyseessä.

No me paettiin ulos sieltä uimahallista ja kuljettiin jotain mettätietä pitkin. Siellä oli kauheesti muutakin porukkaa pakosalla. Aina välillä joku koski niihin säkkeihin tai nauhureihin ja ne katos. Jotkut tyypit ajo skoottereillakin sielä ja niilä oli ehkä 5 peräkärryä siinä takana. Yhtäkkiä ne mun kaverit jäi sinne taakse ja mä lähin kattoon mitä seuraavan mutkan takana näkyy. Sielä oli niitä ihime ajokkeja kauheesa jonosa eikä ne jostain syystä päässy eteenpäin. Sit mä kuulin sieltä mettästä ko Tiina kutsu mua. Me jotakin puhuttiin siinä, että onko sielä turvallista tai jottain. Siinä samala Tiinan taakse oli tullu niitä säkkejä ja sit siihen putos sellanen nauhurikin. Mie yritin huutaa sille, että älä koske siihen mut se vaan katos samantien ja mie heräsin siihen.

Mullei oo mitään hajua missä vaiheessa tuota unta mie oon ollu hereillä, koska se jatku niin saumattomasti siitä mihin se oli aikasemmin jääny. Ja noi tyypit ketä sielä oli. En oikeen ymmärrä miten ne on päätyny samaan uneen. Tai ylipäätänsä mun uneen ollenkaan. Tai no Tiinan ehkä, mutta ne muut. Pete ja Aku Ankka. Ja sit sielä oli muitakin silleen epäselvästi tuttuja outoja hahmoja, mutten ikinä saanu niistä selvää tarpeeksi että voisin nimetä ne varmuudella. Mutta luultavasti yhtä ihimeellisiä tyyppejä nekin olis ollu.

Että jos joku osaa tulkita unia ni vois kertoo mullekki mitä tää kaikki tarkottaa?

Valokuvatorstai

117. Haaste

Tämän viikon haasteena valokuvatorstaissa oli sana moni.

Moni thaimaalainen on uskonnoltaan buddhalainen.
Ja aika moni viettää ainakin osan elämästään munkkina.

P.s. Jeij, hieno haaste ko sain käyttää uutta Thaimaan matka materiaalian :D

Back home...

Yeah, me is back now from the paradise.

Me wanna go back there right now!

Me loves the place a lot!