Vuotta vuotta

Kohta son sitte siinä. Tämä vuosi ja uusi alakaapi. Vaikka ei kyllä tunnu yhtään siltä. Kaikila immeisilä on kauheita pohdintoja mitä tänä vuonna tapahtui ja mitä oppi ja mitä ens vuonna ja kaikkee muuta mahollista. Miepä en taida. Tämä vuos oli harvinaisen paska. Kevät meni enemmän ja vähemmän koomasa. Kesä töisä Hörhövahdin kanssa tapellessa ja syksy.. No syksy ny oli vähän mitä oli... Mahtuhan tuonne muutamia hyviäkin hetkiä, mutta ei nyt ihan parhain vuosi kyllä ollu. Ehkä ens vuonna. Kauhiasta parannusta en kyllä odota. Rikonko nyt jotain vuoden vaihteen perinnettä, jossa pitäisi ajatella vain positiivisia ja miettiä iloisesti mitä kaikkea se uusi vuosi tuokaan tullessaan tai jottain muuta sellasta? No pyydän kovasti anteeksi, jos niin teen. En vain jaksa. Väsyttää liikaa. Ja smirnoffit pitsan ja suklaakakun kera houkuttelevat paljon enemmän. Ehkä huomenna sitten. Tai ens vuoden vaihteessa. Jos olen yhtäkkiä muuttunut optimistiksi. Epäilen vahvasti, mutta sitä odotellessa.

Hauskaa tämän vuoden loppua kuitenkin kaikile immeisile ja vähemmän immeisile! Ja kai sitä pittää toivottaa vielä parempaa uutta vuottakin... Että semmostakin sitten kaikile!

102 €

Osaan vissiin minäkin edelleen ton rahan tuhlauksen, vähän isommassakin mittakaavassa. Jouluna kun paketeista löyty 200€ kahisevaa, kiitos porukoiden ja papan. Suklaarasiat ovat kuulema tänä jouluna vähän kalliimpia kun ei niitä alle 50 euron saa xD Ymmärtää ken haluaa ja tietää... No mutta niin, ei tarvinnut kauaa miettiä mihin ne rahat laittas menemään. Toinen satku menee helmikuussa tulevaan kuvaan. Ja toinen satku sitten näköjään meni vaatteisiin.

Joku muukin näköjään tykkäs mun uusista vaatteista.

Kovasti niitä nimittäin eilen ostelin. Tampesterin vaatekaupat on niiiiin paljon parempia ko Tornion tai Rovaniemen. Tai ainakaan näin helpolla en ole nuin paljoa vaatteita löytäny kerrala ja vielä niin vauhila kun eilen löysin. Parikin vaatekertaa nimittäin hamstrasin. T-paidan, sammarit, yks perus pitkähianen, neljät sukat (jotka on ehkä supersiisteimmät ikinä!) ja kaks sellasta takkihommelia, miksi niitä sitten ikinä haluaakaan kutsua. Ja yllättäen kaikki niistä löyty miesten puolelta, jopa sukat ;)

"Mmmm ihanaa, uusi pehmeä paita jonka päällä maata ja karvoittaa!"

Katja olikin sitten yllättävän hyvä homoshoppailija, vaikka vähän aluksi epäilinkin asiaa. Eipä me niillä naistenpuolila kauheesti vietetty aikaa. Ei mikkään ihime kun katto sitä tarjontaa. Ihan järkyttävää! Nuista uusista vaatteista tykkään kuitenkin kovasti! Ja äiti voi olla rauhasa, ei ne näytä siltä että olisivat miesten vaatteita, luppaan sen! Että eipä se haitannukkaan et joululahjavaatteet sai palauttaa lahjan antajille, oli ne sen verta ei minua. Että tulevaisuutta aatellen, ei mulle pitsejä, timantteja tai poolokauluksia.

Huutoa ja tappelua

Ohan se kiva kun kaikki ihmiset tulee aina niin hyvin toimeen. Varsinkin sillon kun kello on melkeen kaks yöllä, toinen on kännisä ja toinen väsynyt ja helvetin vihanen! Samasta asiasta pitää aina tapella! Huutaa toisilleen naama punasena eikä kuunnella pätkääkään mitä se toinen huutaa takasin. Samaa jankataan vaan uudestaan ja uudestaan, eikä mihinkään lopputulokseen päädytä. Siitä mitään muuta tule kun itkukuoro, johon osallistuu riidan molemmat osapuolet ja pari ulkopuolistakin.

Miks pitää huutaa? Huutaa asioita joita ei tarkota? Huutaa vaan siksi, että toinenkin huutaa ja yrittää huutaa kovempaa? Miksi ei vain vois olla hiljaa ja sanoa, että minä lähden nyt, puhutaan tästä sillon kun ei olla suuttuneita tai kännisä yms? Eikö tähän ikkään mennesä ois pitäny jo oppia ettei änkyräkännisä olevien kanssa voi käydä järkevää keskustelua? Varsinkaan kun siihen känniin lisää helevetinmoisen itsepäisyyden. Mitään muuta siitä ei voi tulla kun itkua ja huutoa. Aivan loistava päätös illalle.

Aivan mahtavaa kuunnella sivusta kun kummatkin huutaa. Ja sitten kun yrittää itse mennä sanomaan, että oikeesti kattokaa kelloa ja vähän aatelkaa tätä järkevästi, ni ei saa muutako huutoa ja syytöksiä omaan niskaan. Että aivan loistava fiilis itellekkin siitä. Ei siis kannata mennä mitään sanomaan. Mutta kun ei vierestäkään voi vaan kuunnella, kun tietää että se tilanne ei lopu hyvin.

Valokuvatorstai

113. Haaste ja samalla vuoden 2008 viimeinen oli sana Lämpö.

Joulupöytään tunnelmaa

Haudalla muistetaan lämmöllä joukostamme poistuneita.

Parin vuoden takainen joulu oli vähän eri tavalla lämmin.

Mustetta iholle

Tänään tuli taas vähän lisää mustetta iholle. Ei niin paljon ko aattelin, mutta tykkään silti. Selän kuva tuli vihdoin ja viimein valmiiksi. Johan sitä on elokuun puolesta välistä tehty ja pari kertaa sessio pitäny peruakkin. Mutta nyt son paranemista vaile valamis :D

Eikä se siihen loppunukkaan toi homma. Tai no selän kuva tällä hetkellä joo, mutta muuten... Helmikuussa otetaan projetktiksi seuraava kuva. Jalkapöytään tulee ja son sen verran "pieni" kuva, että pitäs ihan yhelä istunnola saaja valmiiksi. Niin ainaskin toivon. Oooo ihanaa!! Tuossa alhaala olevassa kuvassa näkkyy jo vähän millanen siitä tulee. Tota pittääpi muokata ja toinen tähdistä jääpi kai pois, mutta hieno siitä kuiteskin tullee! Son varma se! :D

Tuskimpa se jää tuohonkaan tämä musteilu. Kovasti olis uutta ideaa jo mietinnäsä. Pohkeisiin ois kuvat ideoitu, pitää vaan miettiä ajankohtaa koska ne ottais ja kaikkee muutaskin... Ni ja tänään tatuoija ite kysy, että haluunko sen kuvan tohon rintaan minkä se siihen suunnitteli muutama sessio sitten. Kyllä kiitos haluisin, mutta en ole ihan varma sitten kuitenkaan. Kovasti olen sitä pohtinu, eikä siihen periaatteesa mittään esteitä oliskaan. Ihan varma en kuitenkaan vielä ole. Häätyy miettiä vissiin vähän kovemmin ja enemmänkin. Ehkä ens kesäle taas uus projekti ;D Kauhian TV-kurssin päätökseksi ja ennen ko vaihtoonlähtee... Hmmm... There's an idea... :P

Meritähdellä ei ole aivoja.

Unohin ihan kokonaan että olihan mulla vielä yks juttu tuohon "hih-postaukseen". Oli siellä nostalgiaseinälä nimittäin muutakin ko noita juttuja mitä jo esittelinkin. Esimerkiksi muutama "kiertosähköpostikirje". Nuita kiertokirjehärpäkkeitä kun saapi aina ja jatkuvasti ja harvoin ne on mitenkään hyviä. No kaks hyvää tollasta viestiä olen ikinä saanut. Toinen on valitettavasti kadonnut johonkin kaukaisuutee, josta se mahdollisesti palaa takaisin hamassa tulevaisuudessa.

Tää toinen kuitenkin on tallella. Se sai kunniapaikan aina mun vessan hiritysseinässä. Se kuulu sinne vessan seinään ihan samala tavala ko Mikko-Poika kuulu kaappiin ja se yks leffajuliste kuulu vessan oveen. Sitä sitten eräs nimeltä mainitsematon naishenkilö luki ääneen enemmän tai vähemmän kännisillä vessareissuillaan. Ja nauro yksinään sielä. Ja no mie nauroin olkkarin puolela ko se nauro sielä vessasa. Naapurit on varmaan niin tykänneet meistä. Varsinkin sen ovimattovaihtelun jälkeen. Sille mie nauran kyllä edelleenkin. Son vaan niin paras :D

Mutta siis se viesti.. Tämä ei ole vain hauska vaan siinä on myös hyvin hyödyllistä tietoa.

- Jos huutaisit yhtä mittaa kahdeksan vuotta, seitsemän kuukautta ja kuusi päivää, tuottaisit tarpeeksi äänienergiaa lämmittääksesi yhden kupin kahvia. (Tuskimpa moinen on sen arvoista..)

- Jos piereskelisit tauotta kuusi vuotta ja yhdeksän kuukautta tuottaisit tarvittavan määrän kaasua saadaksesi aikaan pienen atomipommin energian. (No, tämä alkaa kuulostaa jo paremmalta!)

- Ihmissydän pumppaa sellaisella paineella, että jos se pumppaisi veren ruumiin ulkopuolelle, verivana ulottuisi yli yhdeksän metrin päähän. (Ohhoh!)

- Sian orgasm kestää kolmekymmentä minuuttia (Seuraavassa elämässäni haluan olla sika!!)

- Torakka pystyy elämään yhdeksän päivää ilman päätä, ennen kuin se kuolee nälkään. (Äy-ä-ä-äyääh! Puistattavaa... mutta en oo siltikään päässyt vielä sen sika-asian yli...)

- Kun hakkaat päätäsi seinään, käytät 150 kaloria tunnissa. (Älä kokeile kotona. Ehkä töissä..?)

- Rukoilijasirkkauros ei pysty pariutumaan kunnolla, mikäli sen pää on kiinni vartalossa. Naaras tekee aloitteen seksiin repimällä uroksen pään irti. (Kuuultaaa, olen kotona! Mitä helv..!?)

-Täi pystyy hyppämään 350 kertaa ruumiinsa pituuden verran. Ihmisellä sama tarkoittaisi sitä, että pystyisi hyppäämään jalkapallokentän pituisen matkan. (Kolmekymmentä minuuttia... Onnellinen sika... Voitko kuvitella?!)

-Kissakalalla on yli 27 000 makunystyrää. (Mikä VOI maistua niin hyvältä kala-altaan pohjalla?!)

- Jotkin leijonat parittelevat yli 50 kertaa päivässä. (Haluan silti olla seuraavassa elämässäni sika. Mitä määrästä, laatu ennen kaikkea!)

- Perhoset maistavat jaloillaan. Tämän halusinkin aina tietää...)

- Ihmisen voimakkain lihan on kieli. ( Hmmmmmmm...)

- Oikeakätiset ihmiset elävät keskimäärin yhdeksän vuotta pitempään kuin vasenkätiset. (Jos olet molempikätinen, puolittuuko ero?)

- Norsut ovat ainoita eläimiä, jotka eivät osaa hypätä. (No sehän on oikeastaan pelkästään hyvä juttu...)

- Kissan virtsa hohtaa mustassa valossa. (Kenelle on maksettu tämän asian selvittämisestä?!)

- Strutsin silmä on suurempi kuin sen aivot. (Tunnen joitakin tällaisia ihmisiä.)

- Meritähdellä ei ole aivoja (Kas, tunnen joitakin tällaisiakin ihmisiä!)

- Jääkarhut ovat vasenkätisiä. (Ja jos ne vaihtaisivat kätisyyttään, ne eläisivät pitempään.)

- Ihmiset ja delfiinit ovat ainoita eläinlajeja, jotka harrastavat seksiä saadakseen siitä mielihyvää. (Entäs sika???)

Nonniin. Jos hymyilit yllä olevat luettuasi edes kerran, on sinun vuorosi levittää tyhmyyttä. (Tai viisautta, riippuu miltä kantilta sitä katsoo..)

Tässä muuten ko mietin ni hokasin että se julistekkin on tainnut kavota jonnekkin. Ainakaan se ei oo sinne vessan oveen löytäny tietänsä enää. Pitää ehkä sit joulun jälkeen tehä jonkun sortin suursiivous ja ettiä ainaskin se juliste (ja ehkä muutama muukin kadoksissa ollut kampe). Luulen, että tartten enemmän naurua elämääni ja se juliste vois auttaa. Vieläkö se "lukija" muuten muistaa mistä julisteesta on kyse?? ;D

Hih....

Mie otin semmosen pikkusen urakan täs männä viikola ja purkasin mun kollaasi-seinän. Eihän se esilä ole ollu enää ollenkaan Tornion kämpässä, mut sitä ennen aina ja kaikkialla xD Joka kämpässä son seinäle eksyny. Ja joka kämpästä pois muuttaessa oon huomannu, että son taas paisunu ja paisunu. On niitä muistoja sitten vissiin ihan kiitettävästi kertyny.

No nyt kuitenkin päätin että saapi lähtiä käveleen. Tottakai ne kaikki härpäkkeet ja tilpehöörit sieltä säästin (tai ainakin melkeen kaikki) ja pakko kai non vieläki johonki säilöä. On ehkä pakko laittaa tähän säilöön mukkaan myös suomi-sekopäät-suomi-sanakirja, oli nimittäin niin häröjä lappusia osa nuista. Ei mittään hajua mitä tai ketä ne on, mistä niistä puhutaan. Kyllä niillä kuitenki muutaman huippunaurunkin sai aikaseksi. Ja muisti asoita mitä on unohtanu (tai halunnu unohtaa ;D) ...

Nuita kuvia, kortteja ja muita lappusia tuossa kattellessani päätin, että kyllä niistä muutama ainakin vielä ansaitsee uudelleen esittelyn. Voisin vaikka sanoo, että Marjo, Mari, Tiina ja Paula... teille on luvassa ihan hyvät naurut. Unohtamatta Katjaa, Katia ja Kaisaa tietenkään. Ne luultavasti haluu nirhata mut tän jälkeen. Mutta... What else is new? Saavat huomata (jälleen kerran) että mun ja kameran lähettyville ei ole hyvä olla.. ;)

So here it comes... Ensiksi niitä häröjä lappusia. Jotenki kummasti niistä melkein kaikki on Katin kirjottamia.. Kertookohan se jottain??

Tästä löytyy hienon, mutta valitettavasti niin lyhyen Bortsa-Fartsa-Brotherhoodin alku. Bortsa selviytyi, mutta Fartsa on hävinnyt jonnekkin. *sniif* Mihin se on mennyt, sitä ei kukaan tiedä. Toinen hyvä kysymys on, että ketä hittoja on Antti ja Ville?? Lapun kirjoittajalla ja lukijalla ei nimittäin ole näistä tyypeistä mitään havaintoa tai muistikuvaa.

Ah taidetta, minä puhkomassa saksilla erään nimeltämainitsemattoman kaljun herran päätä. Ja Paulan kehoitus mennä vaikka museoon. Oi niitä aikoja. Ni ja jos tosta horoskooppikortin tekstistä mitään selvää saa, ni sieltä löytyy vastaus niin moneen kysymykseen. Kiitoksia Katja tästä ihanasta kortista. Oh you know me so well xD

Sitä samaa ja vähän uuttakin kai. Kati on taas minulle jonkun oman kuvan antanut. Mikä se oli, se jääköön lukijoille arvoitukseksi.

Joku on kerenny käymään Californiassa asti. Mutta onneksi sielläkin ikävöitiin South Beachille (kortin toisella puolella lukee niin...) Sinne minäkin ikävöin, kovasti. Tossa on muuten kokonaisuudessaan toi "puukotuskuva" ja jäi vähän ihmetyttämään miksi Sampo on piirtänyt siihen minulle sydämen?? Ihimeellisiä Rovala-aikoja ne... Sieltä on peräisin tuo varmasti maailman mahtavin joulukortti Juholta. Muistaakseni nuita kortteja (kirjoitettuja ja tyhjiä) löyty ihan viimisiin kevään päiviin asti mitä ihmeellisimmistä paikoista. Kesäkumeilla taisi olla parempi menekki ;)

Sitten niitä valokuvia. Ensiksi ah niin ihanat teinivuodet.. Tai muutama otos niistä.

Oij oij, ensimmäistä kertaa "ulkomailla" ilman vanhempia. Soli kyllä aika jännä reissu. Hyvä, että oli mahtava matkakumppani mukana. Taidettiin me saada muutakin seuraa sinne Tukholman kaduille. Siitäkin löytyy kuva, mutta julkisesti en sitä halua levittää :D Ja ohan siinä meän toisestakin reissusta kuva, vaikka sitä ei periaatteesa ihan yhdessä tehtykkään. Samoila Hartwall Areenan kulmilla kuitenkin satuttiin pyöriin ;) Ja lopuksi vielä, kyllä mekin olemme joskus juoneet mökillä/vappuna. Kyllä minäkin olen ollut kännissä.

Hih, ohan ne aika söpöjä. Ja ohan siitä aika kauan. Kuka tunnistaa ittensä kustakin kuvasta? Emminä ainakkaan!!

Hui kauhia kun jollakin on ihan liikaa hiuksia ja aivan liian vaaleet hiukset! Olenko todellakin ollut joskus noin blondi? Ja Kati onko sinulla oikeasti rintsikoiden rinkka pään ympärille vedettynä? Mahtavaa. Ja vielä tiukat farkut. Aina vaan paranee. Haven't seen those on you for a while..

Katja, hei what the hell are you wearing? Ja Kaisa, olikos sitä vaikka vielä vai ei? Tosta kuvasta kun on vaikee sanoa ;) Ja anteeksi edelleen nauran tuota sinun ilmettä. Voisitko tehdä sen vielä uudestaan? Ja Marjo kans ton sun ilmeen? Son aika mahtava kans :D Tosi tomerana ollaan. Voin kuvitella Kaisan sanomaan täsä, että pelaatteko vielä Nintendoa ni mie saan taas fanittaa teitä ihan kympilä :D

Ah those were the days... Nyt ei sitten vissiin auta kun jatkaa matkaa ja alkaa keräämään vähän lisää noloja kuvia ja lappusia. Voi sitten taas joskus tehdä uuden tällasen :P

LomaLomaLoma

Ja olen varma että tartten kohta uuden loman selvitäkseni tästä lomasta. Kyllä olen niin äkkiä lähösä Tampereele kunhan vaan pääsen. Sitten kun ei oo töitä. Ja on nähäny kaikki jokka pitikin nähä.

Niin jos jolleki jäi epäselväksi, kyllä olen "oikeessa kotonakotona" Rovaniemelä. Ja Torniokin kiinnostaa nyt todella paljon enemmän.

Kauampa sitä kestikin

Niin kauan kun hurjat kaks päivää. Sitä hyvää oloa nimittäin. Oli hauskaa, siis oikeesti hauskaa. Ei ahistanu ollenkaan (tai ainakaan läheskään niin paljon ko edelliset kolme viikkoa) ja sai jottain aikaseksikin. Ni ja halutti oikeesti tehäkki jottain, muutako nukkua. Ja kaiken lisäksi nukkuminenkin onnistu sillon kun halutti nukkua. Jiihaa. No eipä onnistu ennää.

Tai se nukkuminen varmaan onnistus ja son just nyt ainoo asia mitä haluttas tehä. Seminaarityön tekeminen naputtaa koko ajan takaraivosa, mut mitään sen eteen ei saa tehtyä. Eilen kirjotin johdannon ja tänään deletoin sen kokonaan. Että se siitä. En ees halua tehä tosta aiheesta sitä. Voisko joku keksiä mulle helpon ja mielenkiintosen seminaarityön aiheen?? Sellasen mistä löytys kirjallisuuttakin helposti ja vielä sellasta kirjallisuutta, että tajuais jotain mitä lukee. Voi vittu, jos vaan jättäis suosiolla sen koko homman!?

Ni ja mie taidan täsä kohta mennä hajottaan ton alakerran naapurin stereot. Mie tykkään musiikista joo, mutta en sun. Joten voisitko saakeli soittaa sitä vähän hiljasemmalla!! Päätä särkee jo valamiiksi ni toi sun ulvontas ei auta asiaa nyt kyllä yhtään. Ois ehkä jo aika tehä siitä se valitus. Olivat nimittäin aiheuttaneet tulvankin tonne alempaan kerrokseen kun olivat sammuttaneet olemattomia tulipaloja. Tai ainaki mie oletan että se on toi tyyppi kun sillä oli taas viikonloppuna yhet jos toisetkin bileet. Luulis että noista nyt jottain sanktioita sais..??

Ja mitähän vielä... mistähän keksisin vielä ruikuttaa vai joko tässä oli tarpeeksi.. Nooh tämmönen pikkuhomma vielä että pakatakin pitäs. Tulee taas ehkä miljoona ja viis laukkua täyteen tavaraa ja sit ne pitäs jotenkin saada Rovaniemellekki. Tulee tosi hauskaa. Joululahjatkin pitäs ahtaa jonnekkin. Tai no ei tällä menolla tartte, kun en oo mittään ostanu. Joo kaikki saa tänä vuonna lahjaksi muffinseja ja suklaakeksejä, sopiiko? En jaksa kehittää muuta. Toivottavasti ei haittaa.

Joo no tässähän ne taitas olla tän päivän valitukset. Jatkan sitten huomenna heti aamusta kun käyn mukamas keskustelemassa Joken kanssa mun mukamas seminaarityön aiheesta ja sen edistymisestä. Eli valitusta varmaan piisaa sittenkin.

Kiitos hei ja tervetuloa uudestaan.

So weird

Mie haluisin Rovaniemele. Siis oikeesti, tekis mieli pakata kamppeet ja lähtiä jo lomale. Koulu ei jaksas kiinnostaa pätkän vertaa! Tää on varmaan eka kerta pitkään piiiiitkään aikaan että haluttas sinne. Ja tiedän, että kun pääsen sinne ni menee ehkä vartti ja oon jo valmis lähteen poies. Ihan ihime olo. Oon jo pari päivää suurinpiirtein pakannu kamppeet ja sit taas purkanu ne kun tiiän ettei vielä vois lähtee kuitenkaan.

Oiskohan se niin paha jos jättäis vähän lisää kursseja roikkumaan..?

Nyt vaan tarttis vaan päästä pois täältä. Ei täälä enää mittään edes ole, siis mulle. Niin kiitos vaan sulle pässi kun lähit jo lomale, perkele, ja jätit mut tänne yksinään homehtuun!!

Saisko joskus tehä oikeesti silleen kun haluttaa?

Valokuvatorstai

112. Haaste oli tekstikatkelma Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).

"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."

En tiiä liittyykö tää mun kuva mitenkään tohon tekstiin. Mut jumitin tohon "Pikimusta kuilu avautuu" kohtaan ja siitä tuli tämä kuva mieleen. Ehkä tän hetkisellä olotilallakin on hieman tekemistä kuvan valinnan kanssa.

Klo 00.57 ja Pakko päästä pois!

Taas on se tunne, se tunne minkä mä luulin jo kadonneen joku aika sitten. Se tunne kun on pakko päästä pois. Pakko lähtee. Pakko vaan alkaa käveleen eikä ikinä pysähtyy. Tai jos pysähtyy ni pysähtyy sitten jossain tosi kaukana. Jossain missä ei tunne tällä tavalla.

Seinät kaatuu päälle ja katto romahtaa, enkä mä tiedä mitä mun pitäs tehdä. Tuntuu vaan niin pirun pahalta oman pään sisällä, eikä tiedä miten sen sais loppumaan. On vaan niin helvetin väsynyt eikä saa mistään otetta. Haluis nukkua, mutta kun ei vaan pysty. Kun se uni ei tule millään, vaikka kuinka yrittää.

Mä haluun mennä kotiin, mut mä en enää tiedä missä se koti on.

Mä en haluu enää valittaa ja olla surullinen, mut mä en osaa enää olla mitään muuta. Mä en jaksa. Mulla ei oo energiaa mihinkään. Ei ees jaksa enää itkeä.

Mun on vaan pakko päästä pois. Pois täältä. Pois Torniosta. Pois mun oman pään sisältä. Pois kaikesta.

Aina vaan paranee..

Joo olen sitten oikeesti onnistunut sotkemaan nukkumisrytmini niin hyvin kun vaan voi. Nyt nukutaan päivälä kun ei pysy silmät millään auki kun ei nukuta yölä. Energiajuomia on ihan turha juua kun ne ei auta minkään vertaa. Sekottaa vaan päätä enemmän ja enemmän. Sillon ei nukuta päivälä eikä yölä. Alkaa ehkä olemaan jo joululoman aika. Sillon sais nukkua sillon ku huvittaa. Tällä menola meinaa tuo koulutyökin vähän kärsiä. Ihan niinko se ei ois kärsiny jo aikasemminkin... Mutta kun kiinnostava aihekkaan ei enää takaa sitä että pysys hereilä. Joku jo sanoikin, että nää talvet ei vissiin oo ihan sopivia mulle. Sillon mennään kyllä niin pohjamudisa kun vaan voi. Saiskohan jostain semmosen lääkärin todistuksen, joka pakottas mut muuttamaan jonnekki kauas??

Että yks joululoma olis tilauksessa. Vaikka nyt heti. Ja sen jälkeen vaikka pari lisää. Ehkä tuonne toukokuun loppuun asti jos ois mahollista. Ehkä maaliskuuhun asti on kun pitää vähän miettiä tuota Meänväylä-kurssin lykkäystä. Pää ei kestä.

Haku päällä

Löytyisköhän jostain sellanen pilleri, jonka avulla vois löytää kadonneet yöunensa? Tai ihan mitkä unet tahansa, vaikka iltapäiväunetkin? Ne kaikki on nimittäin kadonneet. Hävinneet jonnekki kaukaisuuteen eivätkä näytä olevan tulossa takaisin lähiaikoina. Kaks viikkoa tässä on jo menty tällä hyvin vähällä nukkumisella. Ja alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että nyt jo riittäis. Illalla ei meinaa unta saada, vaikka väsyttäis kuinka helkkaristi. Silmät ei jaksa pysyä auki, mutta siltikään ei nukahda. Ja sitten jos nukahtaa, niin se uni ei varmasti kestä kahta tuntia kauempaa. Sen jälkeen sitten taas valvotaan pari tuntia ja ehkä nukutaan vähän aikaa. Menee melkeen samaan kastiin tää venkoilu kun viime joululoma. Kolme viikkoa aina sellasilla muutaman tunnin unilla. Ei ihime, että oli pakko jollekkin lääkityksele alkaa sillon.

Niin ja tässä kun nuita lääkkeitä etitään ni ei kukaan sattuis tietämään sellasta pilleriä jolla sais itkun loppumaan. Siis eihän itkussa mitään huonoa ole, mutta kun se meinaa tulla joka asiasta. Niin huonosta kuin hyvästäkin. Ja sitten kun se alkaa niin se ei lopu, ei sitten millään. Eikä se kato aikaa eikä paikkaa koska se alkaa. On meinaa ollu muutama lähellä piti tilanne koulussakin. Ja sehän olis tosi kiva siellä selittää, mistä on kyse, kun ei ittekkään tiiä missä mennään. Tuolla nukkumisen vähyydellä voi varmaan olla jotain tekemistä asian kanssa mutta muuten ei mitään hajua. Tää itkeminen kun ei tartte mitään syytä. Yhtäkkiä vaan alkaa itkettään eikä edes tiiä miksi. Son vähän noloa ja ahistavaa.

Niin että jos löytys jostain nappeja tällasiin vaivoihin, niin allekirjoittanut olis todella iloinen avusta.

Paniikkitilanne

Saimpas eilen meleko kauhian puhelinsoiton. Porukoiden piti tulla tänään käymään täälä, mut iskä ilmottikin ettei ne voi tulla kun auto on paskana. Kaisa oli ajanu mettään ja oli sillä soittohetkelä hetkelä menosa ambulanssila sairaalaan. Tuliko ehkä maailman suurin hätä ikinä!! Ei tommosia soittoja halua saada!! Kauhia huoli ja hätä, että mitä on tapahtunu ja miten se voi, varsinkin kun siinä tilanteesa ei porukatkaan tienny kauheesti mikä on tilanne.

Sit parin tunnin päästä onneks sain toisen soiton. Kaisa joutu jäämään sairaalaan tarkkailuun, mutta ei sillä pitäis olla kuitenkaan mitään suurempaa hätää. Mitä nyt muutamia naarmuja ja ruhjeita sun muita, mut ei sen vakavempaa. Onneksi!! Sai tosiaankin huokasta helpotuksesta eikä tarvinnu enää panikoida niin paljoa!! Ja pysty ehkä nukkumaankin yölä jotenkin.

Kaisa tänä aamuna sit vielä soitti ja kerto ite että kaikki on hyvin :)

Iskä oli käyny kattoon sen törmäyspaikan ja oli kuulemma ollu aika kauhiaa kateltavaa. Koivuja irti juurineen ja se pylväs mihin Kaisa oli törmänny... No soli aika entinen pylväs. Mut onneks oli ollu se pylväs vähän hiastamasa vauhtia, koska muuten se olis ollu joessa. Ja no ei tartte kauheesti miettiä mitä siinä ois voinu tapahtua. En ees halua kuvitella sellasta mahollisuutta, vaikka unissa se aika vahvasti kummitteli viime yönä.

Tärkeintä on kuitenki että Kaisa on kunnosa! En tiedä mitä sitä olis tehny jos me oltais meän Alien menetetty!! :/

"She fucked a clown!?"

Olin taas viikonlopun Rovaniemellä. Oli hyvä syykin mennä sinne (kyllä tarvin todella hyvän syyn mennä sinne!) Oli nimittäin tatuointiaika varattuna. Ootin pari kuukautta sitä että jatkettas kuvaa ja tehtäs luultavasti se loppuun astikin vielä. Mutta näimpäs ei sitten päässyt käymään. Tatuoija olikin kipiänä joten aika siirtyi eteenpäin. Taas. No kolmen viikon päähän sain uuden ajan kun tänään soitin. Että jos vaikka sitten. Ja uus kuva on suunnitteilla. Kaveri lupas sitä jopa suunnitella ja piirustella mulle :) No mutta enivei, tämä oli vaan yks kökkö juttu hyvin hermoja raastavassa viikonlopussa...

Meilä oli pihakirppis. Yksi äidin loistavista ideoista, joihin se tykkää laittaa meidät osallistumaan. Tai siis se olettaa, että me osallistutaan. Ilman kysymistä tietenkin. Tulee vaan ilmotus hieman ennen "tapahtuman" alkua, että sinä teet sitten sitä tai tätä. Ei kysymysmerkkiä perässä, enemmänkin huutomerkki. Oletetaan, että me halutaan ottaa osaa kaikkeen mahdolliseen eikä edes aatella sitä mahdollisuutta, että meillä sattuis olemaan omakin elämä ja omia suunnitelmia. Ei tietenkään. Mehän elämme vain miellyttääksemme vanhempiamme ja teemme aina niin kuin he käskevät. Ja sitten kun ei tehdä niin kuin he käskevät, tai niin kuin he olettavat meidän ilomielin tekevän, niin sitten ollaan niin marttyyriä että. Ja mikä naurettavinta oli, että tätini osallistui tähän höykytykseen mukaan. Se oli ihan ihmeissään, siis oikeasti ihmeissään, että mulla saattais olla jotain omaa menoa juuri myyjäisten aikaan!!

Ja se on juuri ärsyttävintä tässä!! Mitään omaa ei saa tehdä, ainakaan silloin kun he ovat päättäneet työllistää meidät johonkin idioottimaiseen hommaan johon emme alun perinkään halunneet ottaa osaa! Mykkäkoululla mentiin siis suuri osa viikonlopusta. Taas. Tai no siis äidin puolelta joo tuli sitä mykkäkoulua. Isä taas alkaa hyssyttelemään ja sanomaan että nyt on äidillä paha mieli, että tehkääpä äidille mieliksi ja menkää seisomaan pihalle lumisateeseen ja pakkaseen kuudeksi tunniksi. Ja mitä se itse tekee? Istuu sisällä lämpimässä katsomassa urheilua. Ja kehtaa vielä myöhemmin sanoa, että kyllä nyt väsyttää kun oli niin rankat myyjäiset. Joo niin oli, niillä jotka siellä pihalla seisoi.

Okei ehkä hieman marttyyriä omaltakin osalta sanoa näin koska en itsekään siellä pihalla seisonut. Mutta voin kuvitella millasta se oli. Eikä kiinnosta. En välitä. En ikinä luvannut osallistua millään tavalla niihin myyjäisiin. En yhtikäs millään. Ja en myöskään siis osallistunut. Tai no leivoin 4 tiikerikakkua mutta se oli siinä. Sen tein vielä ihan mielelläni. Tykkään leipoa. Se on hauskaa. Niin ja mikä oli merkittävintä, minulta kysyttiin että haluatko tehdä ne kakut. Annettiin jopa päättää montako kakkua teen. Eli yksi pieni ero. Kysymysmerkki lauseen perässä. Se auttaa kummasti. Ei oletusta. Ehkä asenteeni niitä myyjäisiäkin kohtaan olisi ollut eri jos joku olisi kysynyt haluanko auttaa jotenkin. Vastaukseni luultavasti olisi ollut sama, mutta asenteeni eri. Enkä luultavasti olisi saanut kuulla olevani kiittämätön kakara.. Että sellainen pieni ero kuitenkin.

Kuulostaa melkoselta teiniangstilta tämä kirjotus, mutta kuulostakoot. Tervetuloa meidän kotiin. Välillä tuntuu, että ne ajattelee meidän vieläkin olevan ihan lapsia emmekä osaa tehdä mitään ilman että äiti tai isä pitää kädestä kiinni. Tai että tulemme kysymään kaikelle heidän lupansa ja siunauksensa. Joo ei ole tapahtunut enää moneen vuoteen niin! Mulla ei houkuta pyytää mihinkään lupaa sellaiselta mieheltä joka ei osaa käydä minkäänlaista fiksua keskustelua aikuisen naisen kanssa, sellaisen miehen kanssa joka ajattelee meidän edelleen olevan 5 vuotiaita joille isä on jumala. Sori niin ei ole ollut pitkään aikaan enää, jos on ikinä ollutkaan, ainakaan minun kohdallani.

No mutta oli siinä viikonlopussa jotain hyvääkin. Ehkä paras kuulohäriöjuttu vähään aikaan... She dropped her glowhan kuulostaa ihan samalta kuin She fucked a clown :D Ainakin me saatiin siitä hyvät naurut. Niin hyvät etten pystyny hengittään normaalisti kymmeneen minuuttiin nauramisen jälkeen kun mun mahaan sattui niin paljon! Kunnon vatsalihastreeni ennen leffailtamässäystä. Tuli ehkä tarpeen, ko miettii sitä määrää mitä me syötiin.. Kaks dino-leffaa putkeen vaatii aika paljon mässyä. Varsinkin kun vhs:ltä tulee toinen niistä ja näkyy niiiiiin hyvin että. Mutta ihan sama, Jurassic Parkia ei katota dvdltä, ennen ko on ihan pakko. Son perinne ja sitä ei rikota :)

Pakko vielä mainita yks asia, vaikkei se viikonloppuun mitenkään liitykkään. Mut jäipi kaihertaan vähäsen yks kommentti minkä sain tänään. Tai kaihertaa on ehkä väärä sana, se kun viittaa enemmänkin negatiiviseen, tämä kommentti kun oli eräällä tavalla positiivinen vaikka se hieman surullisessa keskustelussa tulikin ilmi. Tuntuu vähän pahalta sanoa, että sai siitä piristystä vaikkakin vain pieneksi hetkeksi, kun keskustelun toinen osapuoli ei sitä ehkä sillä tavalla tarkottanutkaan. Hööö.. tätä on vähän vaikia selittää... Itekkään oikeen tiedä mitä tarkottaa... Ja uskooko koko asiaan, vaikka se ehkä ihan totuudenmukasesti oiskin sanottu. Että joku vois olla kateellinen mulle ja vielä sellasesta asiasta!? Ei ihan ekana tulis kyllä mieleen, ei todellakaan!! Mutta ehkä se auttoi... Sen 5 sekuntia jonka ajan uskoi sen olevan totta. Ehkä. Joo jotain tosi häröä oli tämä. Mutta pitipä vaan jonnekki se kirjottaa, se kun jäi mietityttämään...

Valokuvatorstai... vähän myöhässä..

Kaks edellistä Valokuvatorstai-haastetta on jääny mulla väliin, vaikka ideat sain niihin kuviin heti kun haasteen luin. Pirun radiokurssi vei kaiken ajan ja energian. Aattelin nyt kuitenkin jakaa nämä ah niin nerokkaat ideat teidän kaikkien kanssa, vaikkakin hieman myöhässä. Mutta deal with it! :D

Elikkäs...

108. Haasteena oli tarkastella esineitä ja asioita kameran linssin läpi ja tehdä tästä esineestä jonkinsortin "tutkielma". Eli kuvata kolmen kuvan sarja valitsemastaan esineestä. Mun idea synty juuri tuolla lukuhetkellä kädessäni pitelemästä esineestä :D

109. Haaste tuntu kans tosi helpolta. Aikaseksi vaan en saanut mitään kuvattua vaadittuna aikana :/ Haasteena oli tekstin pätkä Douglas Couplandin kirjasta Eleanor Rigby (Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2007, suom. Katja Rosvall.) Jonka muuten allekirjoittanut haluaisi lukea.. joululahjaidea jollekkin *winkwink*

"Kumpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen, joka saisa ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltain holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaan - sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta.

Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"

Tästä tekstistä sain kaksi ideaa oikeastaan. Ne on melkeempä samanlaiset, mutta hieman eri näkövinkkelistä. Ensimmäinen on aika humoristinen (jos tietää mun Mentalwearin fanituksen ni ymmärtää) ja toinen on sitten hieman vakavampi.

Linkittämään Valokuvatorstain sivulle en näitä ala, kun tosiaan haasteeseen vastaamisaika meni jo. Mutta halusimpa vaan laittaa nämä tänne. Ihan itteänikin varten :)

Valokuvatorstai

110. Haaste

Tällä viikolla valokuvatorstaissa aiheena oli lasi. Mulla tuli heti mieleen kaks niin erilaista kuvausta kun vaan voi olla. En osannut päättää kumpaa käyttäysin, niin laitoin sitten kummatkin. Ei kai se laitonta ole? :)

Heijastuksia

Lasin läpi katsottuna kaikki näyttää...
erilaiselta...
hullummalta...
hauskemmalta...
hemulimmalta...

Kuka meistä ei edes joskus ois
piirtäny lasiin haaveitansa?

Mutta miten ne sais kestämään?

Pysymään siinä edes hetken kauemmin?

Työnarkomaani, keijuja ja Jack Nicholson

Tollanen viesti löyty aamulla mun puhelimesta. Ite olin sen yöllä sinne kirjottanu. Mitään hajua ei kyllä ole mitä se sit tarkottaa. Näin vissiin niistä unta. Mitä siinä unessa tapahtu, ni se pääsi valitettavasti jo unohtumaan.. It's a mystery ja niin eespäin... Keijut oli aika tulessa, ainakin muistaakseni. Kaikki muu onkin sitten hämärän peitteessä. Hyvät naurut tosta sai kuitenkin aamulla ja päivällä ja illalla ja yöllä kun viestiä luin uudetaan ja uudestaan :D Lapsela on halavat huvit juu...

Ajatus

Ainut ajatus mikä tällä hetkellä mahtuu päähän on: Kaks päivää. Kaks päivää vielä ja sitten sä saat romahtaa. Romahtaa ihan totaalisesti. Ihan kokonaan. Kaks päivää puret hammasta ja pidätät kyyneleet ja kestät sen paskan. Kaks päivää ja sitten se on ohi. Sitte ei tartte enää kestää.

Mut entä jos siinä on kaks päivää liikaa? Entä jos ei vaan enää jaksa?

Still Alive

I made it! Ainakin melkein!! Edelleen nimittäin ollaan hengisä vaikka tänään jouduinkin yksin juontaan ratiosa. Eikä nyt ihan kauheen isoja kämmejä tullu ko muutama. Niitä pienempiä sitten vähän enemmänkin. Mut selvisimpä kuitenkin. Eikä tullu opettajaltakaan kovin paljoo haukkuja. Kyllähän se ennen lähetystä totes, että oli kuullu enemmän v-alkuisia sanoja mun suusta kuin ikinä. Tai siis se ei ollu aikasemmin niitä kuullu mun suusta ollenkaan. No nyt kuuli sitten senkin eestä. Aivan kuten muutkin jotka koululla hengas.

Sanoin jopa puhuvani sujuvaa saksaa tänään, jos mun ei tarttis mennä juontaan. No eipä auttanu se, juontamaan oli pakko mennä. Ja kyllähän siitä sitten selvis. Ehkä mun tarttee vaan saaja raivota ennen tollasia tehtäviä ni ne menee ees jotenkuten. Meni sitä pari juontoa jopa meleko hyvin. Mut ei musta kyllä juontajaa tule vieläkään. Tästä kun on päästy ohi ja yli, ni se riitti mulle. Ei kai siinä loppujen lopuksi ole muusta kyse kun itseluottamuksen puutteesta. Pitäs vaan uskoo, että kyllä se homma hoidetaan. Mutta kun ei. Ei vaan osaa sitä. Ja sitten kun pitää aina pyrkiä täydellisyyteen. Liian rankasta itsekritiikistä puhumattakaan.

Lähetyksestä pitäs tehä vielä analyysi. Sen takia pitäs kuunnella se koko homma ite. Öööh... siihen en oo kyllä vielä tänään pysty. Luulen että siihen tarvitaan enemmän ko yks viinipullo, että sen pystyy tekemään. Ehkä huomena. Tai sitten viikonloppuna... Ens torstaina se pittää kuitenkin olla valmiina. Eli siihen mennesä son pakko tehä.

Viikonlopun saldo

1. Kaimapullia ja etukäteen kaadettuja korvapuusteja


2. Kyseenalaisen näkönen suklaakakku. Mausta ei vielä tietoa.

3. Kaksi haastattelua "ei tutuilta ihmisiltä". Lue: Julmaa kavereiden hyväksikäyttöä.

4. Mestariteos isänpäiväkakku


5. Kaksi rottakelloa, jotka varmaan menevät huomenna ihan uusiksi.

6. Ensilumen ihastelua sen minkä kerkes. Eli ehkä jonku viis minuuttia. Mut onneksi oli kamera juuri silloin kourassa.



7. Taivaallinen Smirnoff Ice ja Mikon ehkä loistavin kommentti ikinä! "Tervetuloa tytöt uudestaan, ens kerralla voitte viipyä vaikka vähän pitempäänkin."

8. Ajatukset aivan solmussa. Ei näkyvissä alkua tai loppua, josta sotkua alkais selvittämään.


9. Tekotaiteellista mukamas ammattilaista valokuvausta.


10. Elämä vielä enemmän solmussa kuin viis minuuttia aikasemmin.


11. Epämiellyttävä flunssa, joka toivon mukaan ei estä keskiviikkoista radiojuontoa. Haluan, että se on jo ohi. Sekä juonto että flunssa

12. Piristäviä keskusteluja kavereitten kans. Ja mahdollisia matkasuunnitelmia.

Lempparien metsästystä

Bongasimpa tällasen kyselyn tuolta Marjulin Vihreä liekki-blogista ja aattelin itekki siihen ajan kuluksi vastata. Tarkoitushan tässä siis on kertoa lempparinsa nuihin yhteentoista kohtaan.

1. Vaatekauppa
Ei mulla oikeestaan ole lempparivaatekauppaa. Inhoon sellasia tosi tosi naisellisia ja neitimäisiä vaatteita myyviä kauppoja, itse kun en semmosia vaatteita käytä ollenkaan. Mulla on tosi vaikee löytää uusia vaatteita itelle ja oon huomannu että parina viime vuotena on tullu sellanen käytäntö että suuntaan melkeen aina suoraan sinne liikkeen miesten osastolle niitä vaatteita hipelöimään. Miesten vaatteet on niin paljon hienompia, siistempiä ja mun ns. tyyliin sopivampia.

2. Huonekalukauppa
Tällästäkään en oo lempparia löytäny. Kämpässä olevat huonekalut on ostettu sieltä sun täältä ja monta vuotta sitten. Ja maalattu sen jälkeen pariin kertaan :D Sisustustilpehöörit sun muut härpäkkeet löytyy aika helposti Ikeasta kun ohan se melko halpa ja aivan liian lähellä.

3. Makeiset
Tätä ei tartte kauaa miettiä. Suklaa, suklaa ja suklaa. Hedelmäkarkkeja ja lakujakin joskus tekee mieli, mut kyl ton suklaan ostoon yleensä päädyn.

4. Kaupunki
Krems (an der Donau) se taitaapi olla. Siinä oli jotain niin erilaista kuin muissa kaupungeissa missä oon asunu. Ja tulihan siitä oikeesti kotikin itelle. Se koti mihin sydän jäi ja minne haluaa vielä joskus lähtee uudestaan. Ja sit New York on jääny matkakohteista mieleen kans aika hyvin. Ja Ljubljana ja Munchen kans. Noissa kolmessa on tullu tehtyä kaikkein hauskimmat reissut. Toisaalta kyl Rovaniemelläkin on melko iso merkitys mulle paikkana. Onhan siellä melkeen koko ikänsä asunu. Se on niin tuttu, mut silti jotenki tosi vieras nyt kun siellä ei enää asu. Enkä edes halua asua.

5. Juoma
Kotona tehty viinimarjamehu on herkkua. Ja se eilen juotu Smirnoff Ice oli niin perkeleen hyvä että! :D

6. Musiikki
Rock-musa genrenä on varmaan lähinnä sydäntä. Ja reggae Bob Marleyn takia. Mut artisteja ja bändejä jos pitäs sanoo ni listalle pääsisivät Lapko, 30 seconds to Mars, Maija Vilkkumaa, Apulanta, David Bowie, Jenni Vartiainen, Olavi Uusivirta, Led Zeppelin. Nuo tuli ekana mieleen. Ni ja onhan ne aina ne yhet poijjaat. Niiden musiikki ei ehkä enää niin paljon kolaha mut kyl niillä on kuitenkin niin iso vaikutus ollu mun nuoruuteen, että niitä on vaikia unohtaa :)

7. Tv-sarja
Supernatural Rocks!! Samoin Dexter, Lost, Bones ja Frendit!! Miami Ink on kans aika hauskaa viihdettä. Ja uusien ideoiden hakupaikka ;)

8. Elokuva
No jos tuohon musiikkiin tuli pitkä lista niin taitaa se tulla tähänkin. Näitä on paljon. Mut ekana voin vaikka sanoo, että inhoon melkeen kaikkia romanttisia komedioita. Eli niitä ei mulle kannata ehotella leffailtaan. Niin eikä leffoja missä on Julia Roberts. Ja yleensä Brad Pittinkin leffat on kieltolistala. Mutta siis niitä hyviä. M. Night Shyamalanin kaikki leffat (varsinkin The Happening ja Unbreakable), United States of Leland, Love song for Bobby Long, 28 days later, Lucky Number Slevin, Stranger than fiction, Garden State, Lars and the real girl, Sunshine. Ja tietenkin Jurassic Park. Se on loistava!! Varsinkin ruotsinkielisillä teksteillä :D Heh, tosta listasta löytyy aika hienosti mun lempparinäyttelijätkin samala. Joaquin Phoenix, Ryan Gosling ja Cillian Murphy. Ne on aivan huippuja! Eikä voi sanoo, että on kovin montaa samanlaista leffaa teheneet ketkään noista!

9. Kuntoilu
Salillahan kävin aika monta vuotta, mut se sitten jäi Tornioon muuton jälkeen. Pitäs alottaa uudestaan. En harrasta varsinaisesti kuntoilua, hyötyliikuntaa enemmänkin. Eli pyöräilyä ja kävelyä. Vaik tuota mun kävelyä ei kovin äkkiä hyötyliikunnaks laskettas, jos mulla on kamera mukana :D

10. Leivonnaiset
Hmm.. varmaan suklaakeksit on tällä hetkelä sitä herkkua. Tai sitten marjapiirakat. En tykkää ite niin paljoo syödä leivonnaisia, mut tehdä voisin niitä vaikka ja kuinka paljon! Aivan liikaa yleensä. Pakkanen meinaa vähän pursuta liitoksistaan välillä. Mut onneks on sit kavereita joille niitä voipi aina välillä käydä syöttämäsä.

11. Kahvi
Ikinä en ole kahvia juonut. En edes maistanut. Haiseekin niin pahalle että hyi että!!

Kaksi viikkoa

Kaksi viikkoa ja sitten son ohi. Radiokurssi nimittäin. Viimiset kaks viikkoa jälellä. Samaten ko viimisestä ruottin kurssista kans! Hallelujaa!! Voiton puolella ollaan! Harmi vaan kun se tän kurssin vaikein viikko on vielä jälellä. Viimisellä viikolla nimittäin pitäs olla kolme toimitettua juttua valmiina (yks osittain ruottiksi viel) ja yks suora haastattelukin pitäs tehä. Ai niin ja se 5 sivunen oppimispäiväkirja mihin pittää lukia 3 kirjaa. Pitäähän sinne muuten se juontoanalyysikin kirjottaa. Niin ja se työnäytesalkku pitäs koota kans josain vaiheesa. Ruottin kurssillekin ois vielä se portfolio vähän kesken. Ja ohan siel kurssil viel se tenttikin mihin pitäs joskus lukee. Eikä passaa unohtaa sitä radiokuunnelmaa joka pitäs kans suunnitella ja toteuttaa jossain vaiheesa.

Miksi sitä pitää aina olla niin pässi että jättää kaiken viime tinkaan!?!? Luulis että tähän mennesä näin monen kouluvuoden jälkeen ois jo oppinu jottain.

No olen mie sentäs jotain tehny. Nyt viikonlopulle on sovittu kaks haastattelua. Niitä voi sit leikkailla jo viikonloppuna tai ens viikon alussa viimeistään. Ruottin portfolioon on kaikki tekstit ainaki alotettu. Pitää lukee ne läpi ja viimeistellä ni son valamis. Aiheet on myös tuohon ruottalaiseen radiohaastikseen aihe. Haastateltaville pitäs vaan soitella. Ja työnäytesalkkua varten oon hankkinu noit lähetyksii itelle et sieltä vaan bongailla ne omat parhaat pätkät. Jos sielt semmosii löytyy. Juontoanalyysia ei voi kirjottaa ennen ens keskiviikkoa kun on se oma juonto sillon. Oppimispäiväkirja on kyl yhtä paskasa vaiheesa. Kirjat oon käyny hakkeen kyllä. Yhestä kirjasta oon löytäny sen jutun mitä voin siteerata. Muuta sen eteen en oo sit tehnykkään. Eli jippiajee sen suhteen! Ens viikola sitten paniikisa rustataan 5 sivua paskaa tekstiä ihan onessaan! Lönni-kuunnelma on josain epäselväsä vaiheesa. Maanantaina ois tarkotus sitä alottaa oikeen kunnola tekemään. Tai ainaki matskut dvd:ltä valita ja sovittaa oikeiseen mittaan.

Että tekemistä riittää siis ihan kivasti. Ihan niinko sitä ei ois tällä kurssila jo muutenkin ollut ihan liikaa. Voi varautua vähäiseen vapaa-aikaan, vielä vähäisempään nukkumiseen ja juomaan litratolkulla energiajuomia. Ei tästä muuten taida selvitä. Jos selviää ees sittenkään. Lopputulosta ja tän kurssin loppumista innolla odottaen...

Pitää vissiin hankkia elämä..

Ois ehkä kannattavaa. Tai sit jos ei ihan kokonaan uutta elämää ni ainaki jonkin sortin harrastus. Harrastus johon ei sisälly mustikkavadelmapiirakan (tai oikeestaan minkään muunkaan sörsselin) leipomista yhen aikaan yöllä. Saimpas nimittäin taas jonkun ihime inspiraation ja leipasin piirakan leffan latausta ootellesa. Vähän yösyötävää taasen. Onneks kämppis ei ollu kotona, ois voinu nimittäin herättää vähän kummastusta :P

Mut saimpahan mustikanjämät ja lopun ruokakermanki käytettyä poies. Ja taas on pakastin vähän täydempi leipomuksista. Pitää ehkä tehä päätös että mitään uutta en tee ennen ko noi vanhat on syöty pois tuolt pakkasesta. Vapaaehtosia syöjiä..? Löytyykö..? No jos kiinnostaa ni tuola on tavaraa enemmän ja vähemmän, että saa tulla syömään. Kämppis sano et tääl on jonkun sortin joulumyyjäiset tulosa. pitää ehkä sinne mennä myymään nuita leipomuksia :D Ni ja sit kaikki voi varautua suklaisiin joululahjoihin. Teen vaan kaikile kauheen kasan suklaacookieseja ja siinäpä se. Helppoa ja halpaa.. Ja herkullista tietenkin :D

Niin asiasta sukkalaatikkoon. Käytiin tuol uudes kauppakeskuksessakin torstaina. Siel oli avajaiset ja ihan sikana porukkaa. Aivan liikaa porukkaa oikeestaan. Sai taas törmäillä ihmisiin. Ei kiva. Mut saimpahan viettää taas vähän omaa kivaa. Tai no ei se ihan omaa kivaa ollu, kun Katikin oli siinä osallisena, puhelimen välityksellä. Löysin nimittäin Dean-paidan (joka mun oli sitten pakko ostaa tietenkin...) ja hieman sen jälkeen Sam-paidan myös. Siinä vaiheessa repesin kyllä aika pahasti. Se oli ihan tai ainakin melkeen kopio paitapuserost joita se aina käyttää (niit olennukkunutämäpäälläviimeisetpuolivuotta-paitoja)

Mut kaikkein hauskinta oli kuitenkin se kun Kati aluks luuli, et se Dean-paita oli sellanen mis oli sen kuva. Ahahhahahhahahaaaa!! Semmosen paidan miekin haluisin nähä! Ja tottakai itelle sellanen pitäis saada!! Se viel kehtas väittää, että sellasen paidan pitäminen sais mut näyttämään vielä oudommalta/hullummalta!! Siis oikeesti!! A) Voiko musta saada enää tän hullumpaa/oudompaa? B) Miten muka sellasen paidan pitäminen jossa on Deanin kuva, vois vaikuttaa hullulta? C) Kuka ei haluis piettää sellasta paitaa päällä? ja D) Miten kukaan ei ole vielä keksinyt tällaista ideaa? Ehkä paras liikeidea ikinä!! :D

"Lähetään kohta"

No voitasko sitten lähtee kohta?? Oikeesti kohta? Eikä silleen lähetään kohta mut oota et mä meikkaan, laitan hiukset, syön ja käyn vessassa kohta!? Onko se niin paljon vaadittua!? Jos oikeesti meinaat tehä noi kaikki edellämainitut asiat ni voitko vaan suoraan sanoa että teet ne ja lähetään sitten!? Koska tuo ei ole kohta. Tuo on ehkä mahdollisesti tunnin päästä. Ja se ei ole kohta! Kohta tarkoittaa sitä että lähdetään ehkä vartin sisään menemään. Aarrggrrhhhhh että inhoon tollasia kohta ihmisiä!! Voisit vaan sanoo että teet noi ensin, ni minäkin tietäsin varautua ja sillon se ei vituttas läheskään näin paljon!! Kun sinä sanot kohta ni minä ootan suurinpiirtein ulkovaatteet tai ainaki kengät jalas ovella että koska mennään. Tulee aika pitkä odotus siinä ovella... Ja fiilikset laskee ku lehemän häntä. Ootko huomannu tällasta??

Eye of the Tiger

Oliko sitten ehkä häröin viikonloppu ikinä!?! Luultavasti joo!! En oo varmaan nauranu noin paljoo niinku nääiiiiiin pitkään aikaan! Tattis Kati (and Mr. Hickels!! Se on aina vaan yhtä hauska juttu!! :D) Yeah you're the best. Ja turha väittää ettei Katillakin ollu hauskaa!! Se en ollu minä joka suurinpiirtein makasin tuol kaupunginhotellin eessä maassa, kun ei voinu lopettaa nauramista :D Etusormen ja keskisormen ristiinlaittaminen kun voi tarkottaa niin monta asiaa. Se tarkottaa Deanilla jotain, Amerikassa jotain muuta ja vaikka hitto Japanissakin ihan toista!! Niin kerta! Ja Kevin Slater ja Johnny De Vito on varmasti ainakin sormet ristissä toistensa kanssa. Ketä ne sitten ikinä onkaan...

Ja kyllä Denzel Washington on Harrison Fordin veli. Ja samalla vastaus ehkä miljoonaan muuhunkin kysymykseen Master of Movies-pelissä. Ainakin meidän mielestä. Cultin työntekijät sai tosiaan nauttia meidän hehkeästä seurasta sunnuntai-iltana. Ei oltu ehkä ihan hiljasimmasta päästä... Ei, me ei oltu edes kännissä. S&D humalassa luultavasti vaan. Ja sehän on se paras humala, ainakin mun mielestä. Vaikka sitä luultavasti ei mun lisäksi tajua kuin ehkä kaks muuta ihmistä. Jos edes nekään... Niin että bug me during Supernatural and I'll shoot you with rocksalt! Juu-u sen kyl teen!

Eye of the Tiger on muuten ehkä paras biisi ikinä. Varsinkin jos siihen on lisätty ihan killer moovsit auton katolla!! Omalla jalalla ilmakitaran soittaminen on muuten yllättävän hankalaa. Se oli niin luksuuria, että!! Katottiin se videon loppupätkä ehkä muutamaan kertaan. Toinen mikä on ihan huippu biisi, ni on Ghostfecersien tunnari. Sen kun sais soittoääneksi ni olisinko aika taivaassa!? "Stay in the kitchen when the kitchen gets hot" Juuripa näin. Ja siihenkin täytyy lisätä ne hienot käsiliikkeet. Ilman niitä se ei ole mittään. Kukahan noi sanat on kirjottanu tohon biisiin? Opittiin muuten poikarakkaudestakin jottain uutta. Ette muuten varmaan tiennykkään että "Gay love can pierce through the veil of death". Ja tää on fakta!! En keksiny sitä itte!! Juu ja nyt soi päässä viikonlopun kolmas tunnaribiisi. Eli Bon Jovin Wanted death or alive. Kati tykkää kans kovasti :D Mutta Bon Jovi rocks on occasion, sanoit mitä sanoit Muffinman!!

"Mom please, come take me home!! She's lost her shoe!!"

Jokainen laittaa kiinni "siivet" selkäänsä..

Kliseistä tiedän mutta... yks kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Toi ei sit ole ihan valmis...vieläkään. Filminauha puuttuu ja viimeistelyt kans. Ja ehkä se sit viel senkin jälkeen jatkuu joskus myöhemmin. Kovasti ainaki on ideoita mielessä. Mut niitä ennen toteutetaan se jalkaleima :D

Valokuvatorstai

107. haaste

Tämän viikon inspiksenä oli Keltainen kuu -blogin Elviksen ottama valokuva, jonka nimi on Silta nykyaikaan.

Silta se on. Ei ehkä nykyaikaan,
enemmänkin omaan salaiseen maailmaan.

Say cheese(cake) :D

Pitäsköhän munkin ehkä perustaa joku leivontablogi? Alkaa oleen näitä pulla sun muu herkkukuvia nimittäin sen verran. Tässä taas eilisen illan leivontasession tulos. Cheesecake. Melkeen yhtä hyvää kun sillon junassa Orlandosta Miamiin. Ehkä ens kerrala siitä tulee vielä parempaa :D Tän lisäksi valmistu mariannevalkosuklaakaurakeksejä. Ne keksit ei oo ikinä ollu kauheen houkuttulevan näkösiä ulkoisesti, niin niistä tuskin tulee ikinä kuvia mihinkään...

Kuvauspäivä

Hmmm... mitäs sitä tänään kuvattaisiin?

Shopping gone bad

Puunhalaajat Ry:n vuosikokous

The sun is shining, the weather is sweet
Make you want to move your dancing feet
To the rescue, here I am

It's a windy city but...

... You're never alone...

Ilmavia kääretorttuja ja orgasmisen hyviä suklaamuffinseja

P.s Vierailevana kuvaajana "You're so gay" :D
Luleån ainut homobaari kiittää osallistumisesta.

Uusia kokemuksia

Juuh oon saanu nauttia jostain tosi ihanasta ja hienosta asiasta tässä viimiset pari päivää. Vessakaraokeasta nimittäin. Se on uusinta uutta ja todella häikäisevä keksintö. Mun naapuri tykkää soittaa musiikkia tosi isolla. Siis tosi isolla. Niin isolla, että mulla pomppii tavarat tääl kämpäs, kun sen bassot jumputtaa niin kovalla. Nooh nyt se on viel lisänny siihen uuden ihanan elementin. Se nimittäin laulaa mukana, ainakin aina välillä. Eilen oli se yks John Wayne-biisi joka soi viime kesänä Radio Rockilla aika ahkeraan. Tänään oli sit vuorossa Nightwishin joku biisi, jonka nimee ne myöskään muista.

Huomasin sit eilen hampaita pestessäni, että tää ihana musiikiksikin joskus kutsuttu möly kuuluu paljon paremmin ja selvemmin meän vessassa. Aina vaan paranee!! Ja kun tää törppö ei ees osaa laulaa. Ja mitä sit vaik osaiskin, mutta kun musiikki on paskaa. Jos mie haluan kuulla paskaa musiikkia niin voin kyllä soittaa sitä itekkin. Silloin nimittäin pystyn ite kontrolloimaan sitä kauan se kestää ja kuinka kovalla soitan sitä ja mitä se paska musiikki on. Tälleen kun son naapurin valitsemaa musiikkia, se ei innosta ollenkaan. Varsinkaan jos se soittaa sitä esimerkiksi kahden aikaan yöllä.

Lähettäsin vaan tälle idiootille terveisiä, että onko saatana pakko!?!? Sun musat on niin isolla, että ne peittää mulla itellä soivat musat tai leffat. Ja voin sanoo, että mun musat/leffat on helvetin paljon parempia kuin sun. Joten voisitko tehdä asialle jottain, kiitos? Ainakin olla laulamatta ite mukana? Minäkin osaan sen mukana laulamisen jalon taidon ja voin kyllä harrastaa sitä itekki, jos tekee joskus mieli. Mut sun hoilantaas mie en haluis kuunnella!!!

Heja Sverige!!

Me käytiin tänään luokkaretkellä Ruattin-maalla. Heja Sverige vaan kaikile. Käytiin tutustumassa johonki ihime matkailumestaan, svt:hen ja sellaseen leffasysteemiin. Elikkäs Luleåån suunnattiin aamusta. Ei ehkä ihan paras aamu. Kaks marakattia istu takana ja oli hieman liian aikaista sellaselle kuhinalle. Eikä jatko ollu kovin paljon parempi. Meinas nimittäin taju lähtee heti ekassa vierailupaikassa. Kiitos Suskin suklaan ja Sannin huolenpion ei tarvinnu kuitenkaan pökräillä kesken infotilaisuuden. Ei muuten ollu se kolmaskaan vierailupaikka ihan paras terveyden kannalta. Vierailtiin Filmpol Nordenis, se tukee leffojen järjestämistä ympäri Ruotsia ja muuta sellasta. Siel alueel oli sit sellanen verstas misä ne rakentaa leffalavasteita ja kuvaa leffoja. No tää paikkahan on tietty täynnä rakennuspölyy ja muuta. Meinasimpa siinä saaha sitten astmakohtauksen. Ei ollu kovin kiva hengitellä niitä paskoja sieltä.

Hah, katottiin tuol viimises vierailupaikas pari leffantapastakin. Yks lyhytelokuva ja sit yks animaatio. Se animaatio oli aika loistava. Ja siitä varmasti jäi yks legendaarinen lause meän luokkaan ainaki vähäks aikaa. "Goda bullar." Hyvät pullat. Juu, det var det. Kyl toi aika monet naurut sai aikaseksi :D Vähän niinko se juttu siit kun meän luokan pojat varmaan eksyy siihen Luleån ainoaan homobaariin. Tai no tota ei varmaan kukaan muu ymmärrä kun kaks ihmistä. Mut niillä kahella ihmiselle on kahta hauskempaa kahestaan tota naureskellessa xD Oma kiva on aina parasta kivaa...

Oli se tietyllä tavalla aika tuottavakin tuo reissu. Sain nimittäin kaks uutta hianoa paitaa. Miesten paitaa tietenkin, äiti on taas lapsestaan ylpee. Vaik eipä sitä kukaan tajuu että non miesten paitoja. Ehkä. Ei varmaan ainakaan aikasemmin ois tajunnu jos en ois tälleen sitä mainostanu, hih :D Nooh halvalla paidat sain. Kympillä kaks. Jeij!

Ni ja päätin mun uuden tatuoinninkin tänään. Bongattiin kaks tatskaliikettä ja oltiin aika valmiita meneen ottaan uudet leimat vaikka samantien. On nimittäin niin hienot ideat meillä kuviksi. Pelkkää tekstiä tulee tähän uuteen (kai...) ja hieman pienempää kuvaa muutenki kuin tää nykynen kuva. Aika paljonki pienempää. Jalkapöytään tai nilkkaan, mikä nyt parhaimmalta näyttää, tulee teksti "I lost my shoe". Mie nyt repeen tolle jutulle aina kun sen kuulen tai näen tai sitä ajattelen, mut ilmeisesti se muitakin naurattaa aika paljon. Niitäkin joilla ei mittään hajua ole mistä toi homman on peräsin. Kati tietää ja ymmärtää. Jopa niin paljon, että se meinas pölliä mun idean. Teeppä se niin tulee kuule tupen rapinat, perkele! Mun loistoideaa et kuule pölli, niin kerta!!

Valokuvatorstai

106. haaste

Tällä kertaa inspiksenä on kirjan nimi: Suomalainen nuorallatanssi.

Eihän tämä ihan nuorallatanssia ole, mutta kyllä se aikamoista tasapainoa ja taitoa vaati, että nuitten aitojen päällä pysyttiin. Ei ollu oikeen muuta vaihtoehtoa. Mitäs sulkivat rannan portit kertomatta meille siitä mittään. Käytettiin vähän mielikuvitusta (ja kolmea aitaa hyväksi) ja kyllähän me sieltä pois päästiin. :D Eikä herätetty huomiotakaan kuin ihan vähäsen. Venetsialaiset on vissiin tottunu siihen, että suomalaiset turistit poistuu rannalta vähän erikoisin keinoin, hih.

Halutaan ostaa uusi persoonallisuus, kiitos.

Kertokaa mulle hyvät ihmiset miksi pitää olla tämmönen saatanan mamis, josta kukaan ei tykkää ja jota ei kukaan jaksa!? Mukaanlukien minä itte!! Oikeesti, miksi pitää vetää ressiä niin joka saakelin asiasta niin kauheesti että se on kohta ihan mahottomissa mittasuhteissa!? Miksi ei voi olla niin rento ja totally relaxed niinko kaikki muutkin? Miksi pitää pelätä sitä että ihmiset nauraa?

Kertokaa, miksi mulla on nyt niin paha olo, ettei pysty ees sanoin kuvaamaan sitä tunnetta? Ja minkä takia? Sen takia, että ehkä pitää "nolata" ittensä tunnilla. Sen takia, että ei saa istua yksin nurkassa niin kuin haluais kun toivoo että jätettäs rauhaan. Miksi kaikkien pitäs olla se sosiaalisin ja ulospäinsuuntautunein? Miksi pitäs olla jotain, mitä tietää ettei pysty olemaan? Miksi on pakko mennä jos ei oikeesti kykene? Jos oikeesti tulee niin fyysisesti kuin henkisestikin paha olo jostain asiasta, niin saako sen jättää väliin? Miksi pitää inhota itteensä näin valtavasti? Miksi pitäähaluta niin paljon olla ihan joku muu ihan jossain muualla?

Saanko mie vaan kadota jonnekkin pimeään ihan yksin? Jonnekkin kauas, missä ei oo mitään tällasta ikinä... Jonnekkin missä mun ei aina tarvis vihata ja inhota itteäni.

Missä se on?

Missä se viipyy? Miksi se ei ole jo siellä? Jos se ei ole vielä siellä niin koska se sitten on? Tuleeko se huomenna vai pitääkö sitä muka viikko oottaa? Vai vielä pitempään? Perhanan ihmiset, jos olette meidät saaneet näin hyvin addiktoituneiksi niin voisitte olla ystävällisiä ja laittaa uutta materiaalia vähän vikkelään! Eihän tässä kovin kauaa jaksa oottaa! Eikä niilä vanhoila härpäkkeillä kovin pitkään elä, perkele!! Pitää ehkä jopa keksiä uus harrastus kun tästä ei meinaa tulla mittään! Niin kerta! Koetteletta meän kärsivällisyyttä nyt oikeen kunnola! Ei ole oikein tommonen ollenkaan!

Hiireltä kuulostava uutisankkuri ja muita kuulumisia

Olin sitten eilen uutisankkurina. Joo ei oo mun hommaa. Ite en oo kuullu jälkeenpäin niitä mun toimittamia uutisia, mutta ainakin ensimmäisissä olin lukenu hieman pikavauhtia ne uutiset ja kuulostanu ihan hiireltä kaiken lisäksi. Todella ihanaa palautetta. Mut ei jottain huonoa ettei hyvääkin. Olin nimittäin opettajan mielestä siinä vaiheessa ankkureina toimineista paras kirjottaan sähkeitä. Onnistu nopeesti ja helposti. Ja mikä parasta oma-aloitteisesti ja itsenäisesti. Nii, ehkä mun pitää vaihtaa sittenkin tuota suuntautumista tuonne lehtijournalismiin kun se kirjotus kerran tuntuu toimivan. Katikin sitä kovasti kun kiitteli ja kehu. Mutta entä jos ei kiinosta? Onko pakko jos ei taho?

Tää viikko oli muutenki aika helppo viikko tuolla radiolla. Maanantaina oli eka deadline, juttu oli valmis ennen sitä ja tuli kehujakin jopa siitä. Tiistain deadlinekaan ei ylittyny. Olin jopa pari tuntia ennen valmis. Juttu nyt ei mitenkään mahtis ollu, mut eipä tuosta Liikepäivästä kauheesti mielenkiintosta juttua voi saadakkaan. Toisin kun tuosta aikasemmasta. Tein Kuuman perunan nimittäin Vuoden turhakkeesta. Se on aika hauska idea, varsin ajankohtainen. Ja sit kun sain siihen vielä huiput haastattelut kahelta "tuntemattomalta naapurilta" ni johan keveni tunnelma kovasti :D Sen vois ehkä liittää siihen mun työnäytesalkkuun kun se nyt vaikuttas ainaki yheltä mun parhaimmista jutuista. Katellaan sitä sitten kurssin loppupuolella.

Toisenlaisiakin töitä on muuten luvassa. Ei oo viel tietoo millon tarkalleen mut suunnitelmia on. Katin luokka nimittäin kuvaa kalenterin. Alastoman sellaisen. Ja heti tähän perään ennen ko kaikkien likanen mielikuvitus alkaa jylläämään, ni ei mitään sellasta ällöö alastonkalenterii. Sellasen taiteellisen hässäkän, missä ei paljasteta mitään mitä ei ole tarvis paljastaa. Jos joku on kattonu sellasen leffan kuin Calendar Girls ni siihen tyyliin olis tarkotus se kuvata. Niin ja tosiaan mun työhomma tässä on siis kuvata se kalenteri. Jos joskus pääsemme yhteisymmärrykseen mitä kuvaamme ja missä ja milloin. Tällä hetkellä täällä päässä ollaan aika pihalla. Tuosta toisesta päästä ei mittään hajua, kun eivät tunnu sielläkään kaikki asianomaiset olevan ihan sisällä. Nooh ei täsä vissiin mikää kiire kuitenkaan ole, meinaavat vissiin haluta valmiiksi sen homman vasta jouluun 2009. Eli aikaa siis on. Kuhan päästäs ees alkuun ni se olis kiva. Eniveis äiti ja iskä on varmaan meistä tosi ylpeitä tän jälkeen. Tai ainaki meidän ammatillisesta suuntautumisestamme :D Lisää keskusteltavaa yhteiseen sukujouluun xD

Ai niin, pitää viel ainaki yks hieno juttu kertoa. Kävimpä taas reissun tuolla Roissa. Kaisalla oli ysäripäivät (kuvia aikasemmasa postauksesa), mut ei se ihan ainut syy ollu mennä sinne. Oli nimittäin Jarin vastaanottoaika taas. Luulin että se olis ollu jo viiminen tätä kuvaa varten. No eipä vaan ollu. Marraskuun lopussa jatketaan. Annetaan tän nyt jo valmiin kuvan ensin parantua kunnola. Kamera sentäs saatiin valmiiksi. Enää puuttus se filminauha ja sit viimeistelyt. Eli ehkä se tän vuoden puolella valmistuu. Hope so. Onhan sitä tässä tehty jo aika kauan. Mut tosi hienolta se näyttää. Aina vaan hienommalta, mitä pitemmälle se valmistuu. Oon muuten aika satavarma että mie nukahin siihen tatuointipöydäle viimeksi. Ei tunti voi kestää niin vähän aikaa kuin se tuntu kestävän. Ja siinä vaiheessa olin tooosi väsyny. Ennen seittemää melkeen joka päivä koululle ja kymmenen tunnin päivien jälkeen ei yhtään ihime jos väsyttää. Toivottavasti en sit kuorsannu tai teheny mittään muuta noloa :P

Kuvaa kuvasta mie yritän tänne saaha kans laitettua. Kuhan jostain löydän tyypin joka ottais sen kuvan. Oman selän kuvaus on nimittäin aika hankalaa. Ehkä Kati sit viimeistään syyslomalla ottais sen kuvan jos son tulossa tänne. Laitan senkin töihin :D Kaisa sai leikkii ensihoitajaa ja rasvata sitä viikonloppuna ni Kati voi sit kuvata sen. Hähähähäääää!!

Valokuvatorstai

105. haaste

Tällä kertaa Valokuvatorstain haaste oli kuvamuodossa. Alkuperäinen kuva löytyy täältä.

Mun vastaus haasteeseen on tässä.

En oo pitkään aikaan nähny sateenkaarta niin kirkkaana ja selkeenä kuin se tuona päivänä näkyi. Valitettavasti pilvet kerkes kuvausvaiheesa jo siirtymään eteen hieman. Mutta oli se silti tosi hieno piristys muuten niin ankeeseen päivään ja ahistavaan fiilikseen. Taas piti kamera jalustan kera raahata parvekkeelle, että sai tuon ikuistettua. Jälleen kerran on jotakin hyötyä siitä että asuu viidennessä kerroksessa ja siitä että kaikki muut talot on vähintään kaks kerrosta matalampia :)

Back to the 90's

Kaisa vietti 90-lukupäivää Lyskalla viime viikolla. Mie olin Rollossa silloin ja tottakai mun oli pakko käydä ikuistamassa tämä tapahtuma. Tässä hieman satoa tuolta perjantain bileistä :D

Tosi gansta ja muka kuumeessa oleva (=kännissä) grungeduude

With Teacher Pain

My Precious

Kari "The Napakymppi" Salmelainen

Girls just wanna have fun... or dance Macarena

I want it that way

Wannabe(s)

In da hoods

Oikeet käsimerkit? Luultavasti ei.

Wazzup, duude!?