Huomasinpa eilen kun tänne kirjottelin, että on menny 50 postauksen raja mulla rikki. Jee jee, bileet. No jos nyt ei kuitenkaan ihan niin paljon innostus. Mut on toi kuitenkin aika hieno saavutus. Tai no jos miettii et kuinka pitkällä aika välillä toi 50 tekstiä on, ni ei ehkä sittenkään. Mut eipä jaksa alkaa noin tarkkaan miettiin asiaa kuitenkaan. On tossa kuitenkin 50 postausta enemmän kun ikinä aikasemmin aattelin tekeväni. Eli ehkä siitä viime vuoden Rovala-fiaskosta, jota joku voisi kutsua kouluksi, on sitten jottain hyötyä ollu.
Selailin tossa sitten ihan vaan muistellakseni mitä kaikkee sitä onkaan tullu kirjoteltua. Osa niistä on kyllä niin turhaa shittiä kun vaan voi olla. Mut on niissä osassa nyt jottai järkeekin. Asioita, jotka on ollu mulle sillä hetkellä (ja osa on edelleen) tärkeitä. Mut silti sieltä tuntuu puuttuvan kaikki sellaset tosi syvälliset pohdinnat ja vaikeista asioista kirjottamiset. Sellaset mistä on vaikee puhuakkin. Onhan siellä joukossa muutama juttu tuosta masennuksestakin, mut siihen se melkeen tahtoo jäädä. On tosi vaikee kirjottaa tänne jostain itselle vaikeasta asiasta tai jostain mikä on askarruttanut omaa mieltänsä. Osittain sen takia, että ihan kuka tahansa voi lukee tätä. Toisaalta siksi että omat kaverit, perheenjäsenet ja muut läheiset voi kans lukea niitä tekstejä, joissa mie mahdollisesti kirjotan juuri niistä ihmisistä asioita ja ajatuksia, mitä ne ei oo tienny mun ajattelevan. Eihän se mitään haittaa , jos mie jottain hyvää kirjotan niistä. Ne ajatukset mie haluunkin niitten tietoon. En ehkä osaa sitä niille suoraan sanoa, ni tää kirjotushomma on helpompi tapa tuoda se esille.
Mut entä sitten jos mulla on jottain kritisoitavaa tai ihan vaan joku pienempikin asia, joka on mua haitannut mut en oo sanonu sitä niille ääneen? Onko se muka oikein, että mie tänne nettiin kirjotan siitä niiden tietämättä? Tai jos ne ite sattuvatkin lukemaan just sen tekstin täältä? Ei musta ainakaan olis kovin kivaa lukea jonkun kaverin blogia ja huomata siellä olevan negatiivisiä kommentteja minusta. Asioita, joita se kirjottaja ei oo mulle kertonut mut on kuitenkin julkassut ne siellä blogissaan. Olis se aika iso shokki, eikä ainakaan kovin ilonen sellanen. Siis emmie tällä halua väittää, että mie oon täydellinen eikä mussa ole mittään vikaa. En todellakaan!! Mun ehkä huonosti ilmastuna pointtina vaan oli se, että en haluis lukee itte sellasta, eikä luultavasti kukaan muukaan. Miten siis toimia tällasessa tilanteessa? Jätänkö ne pohdinnat vaan mun päänsisäisiksi enkä kirjota niistä mitään? Vai yritänkö kirjottaa niistä mahdollisimman hienovaraisesti? Ja jos ylipäätänsä kirjotan jottain vähemmän positiivista jostain niin pitääkö mun kertoa niistä tälle henkilölle ensin?
Monday, April 21, 2008
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment