Täällä sitä taas ollaan. Kotona. Jos tätä nyt kodiksi siis voi kutsua. Väliaikaissijoitusmajoitus parille vuodelle vielä enemmänkin. Tai ainakin niin tulee olemaan. Toivon kovasti. Emmie täällä varmaan pitempään jaksais ollakkaan. Ja jos totta puhutaan ni voisin vaikka samantien lähtiä pois. Ahistaa jo valmiiksi ajatus, että täällä pitää taas yheksän kuukautta pööpöillä. Emmie halua. Melkeen ihan mihin vaan muualle, mutta ei tänne.
Koulukaan ei just nyt jaksa kiinnostaa tai innostaa tai yhtään mittään muutakaan. Pakokauhula enemmänkin oottaa, että mitä tästäkin vuodesta tulee. Viime vuos loppu ihan hyvin, mutta kaikki muu sitten melkeen olikin aikamoista paskaa. Ei mulla sillonkaan kyllä yhtään huvittanu tänne jäähä tai koulu kiinnostanu, mut hengisä selvittiin kuitenkin. Miinus romahtanut mielenterveys ja silleen. Eli ehkä tästäkin vuodesta selvitään. Ja vielä toivottavasti paremmalla mielenterveydelläkin. Tällä hetkellä ei kyllä näytä kovin hyvältä. Mut katotaan uudestaan sitten ens viikolla kun se koulu oikeesti alkaa ja näkee miltä se taas vaikuttaa. Eka kurssi ei oo tosiaankaan paras mahdollinen. Eikä opettaja tosiaankaan. Mut ehkä se sit paranee siitä kun vauhtiin päästään. Näin ainaki toivotaan.
Ja jos ei toimi ni ainahan sitä voi sitten lähtiä vaikka koko kolmanneksi vuodeksi vaihtoon Alaskaan (kurssit siellä vaikutti ainakin pirun mielenkiintosilta!!) ja sit tehä harjottelun vaikka Malediiveilla ja sit ehkä rantautua Hollywoodiin ja ruveta rikkaaksi ja kuuluisaksi. Oiskohan se niin helppoa kuin toi kirjottaminen!?!?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment