Tänään sitten koitti vihdoin se ilon päivä että uutta kuvaa menin tekemään. Jari oli suunnitellut mulle hienon kurjenkellon ja vielä hienommat aallot selkään. Kamera, teksti ja filmirulla jäivät seuraavaan kertaan. Ehkä ihan hyvä vaan sillä tällä hetkellä tuntuu, että mun selkä on tulessa ja en ois varmaan kovin paljon pitempään pystynyt paikallani ilman irvistelyä istumaan.
Eli kyllä se tatuointikin sitten vissiin sattuu. Ainaki vähäsen. Ainaki jos sitä suoraan selkärangan tai lapaluiden päälle naputettaan. Siihen nimittäin just tuli tuo mun uus kuva :) Selailin yhen kirjankin läpi tuossa neljän tunnin aikana. Melkein mitään en siitä kyllä muista, mut se autto pitämään ajatukset muualla. Eli ihan fiksu veto tatuoijalta ehottaa lukemaan jottain. Ens kerta ei sit kuulema ole niin paha. Ja sitä paitsi suurin osa työstä on tehty jo. Tai ainaki yli puolet. Hinnankin perusteella. Eikä muuten ehkä mene edes niin paljoa rahaa kun alunperin arvioitiin.
Mutta perkeleen hieno kuva siitä tulee. Oikeesti!! Jo pelkät aallot oli pirun hienot! Non Japanin kuuluisimmat aallot. Ja joka ikinen tatuoija joka tietää jottain, tietää ne. Eli kelpaa siis kulkee selkä paljaana tästä lähtien. Kuulema pelastin Jarinkin päivän kun se sai tehä ne aallot mun selkään. Son nimittäin halunnu aina tatuoida ne. Ja kyllähän ne oikeesti on mahtavat!! Tykkään kovasti! Melkeen unohtaa tuon kivunkin ja kihelmöinnin selässä.
Ja kyllähän se olo tästä helpottaa. Ainahan se niin tekee. Helosania vaan kovasti lotraamaan ni kyllä se siitä. Tarviin vaan ehkä jonkun kaverin tuota rasvaa laittamaan. Omat kädet kun ei taida ehkä sinkua koko kuvan alueelle. Iita pääsee hommiin kun tulee viikonlopuksi vierailulle. Se tiiäkkään mihin se joutuu kun tänne tullee. Muahahhaahhahaaaa xD
Heh, Kati sano että mun häätyy piettää julkasujuhlat tälle kuvalle. Ainaki sit viimeistään kun son valmis. Noo, siihen menee vielä kuukauden verran. Niin pitkälle meni nimittäin seuraavan ajan saaminen. Mut eiköhän sitä jaksa odottaa. Hyvää jaksaa aina. Kerkeepähän tämä eka ensin parantua. Ja kerkee unohtaan miten paljon se oikeestaan sattu... Tai luulen kyllä ettei sitä ihan heti unoha. Mut eläkää huoliko, ei se niin paljoa sattunu, että en tän jälkeen enää uutta ottais. Kyllä niitä vielä varmaan tulee. Pari ideaa on jo kypsymässä. Pääsettä siis ihan varmasti vielä päivittelemään tätä mun ns. tatska-buumia tulevaisuudessakin :D
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment