Huutoa ja tappelua

Ohan se kiva kun kaikki ihmiset tulee aina niin hyvin toimeen. Varsinkin sillon kun kello on melkeen kaks yöllä, toinen on kännisä ja toinen väsynyt ja helvetin vihanen! Samasta asiasta pitää aina tapella! Huutaa toisilleen naama punasena eikä kuunnella pätkääkään mitä se toinen huutaa takasin. Samaa jankataan vaan uudestaan ja uudestaan, eikä mihinkään lopputulokseen päädytä. Siitä mitään muuta tule kun itkukuoro, johon osallistuu riidan molemmat osapuolet ja pari ulkopuolistakin.

Miks pitää huutaa? Huutaa asioita joita ei tarkota? Huutaa vaan siksi, että toinenkin huutaa ja yrittää huutaa kovempaa? Miksi ei vain vois olla hiljaa ja sanoa, että minä lähden nyt, puhutaan tästä sillon kun ei olla suuttuneita tai kännisä yms? Eikö tähän ikkään mennesä ois pitäny jo oppia ettei änkyräkännisä olevien kanssa voi käydä järkevää keskustelua? Varsinkaan kun siihen känniin lisää helevetinmoisen itsepäisyyden. Mitään muuta siitä ei voi tulla kun itkua ja huutoa. Aivan loistava päätös illalle.

Aivan mahtavaa kuunnella sivusta kun kummatkin huutaa. Ja sitten kun yrittää itse mennä sanomaan, että oikeesti kattokaa kelloa ja vähän aatelkaa tätä järkevästi, ni ei saa muutako huutoa ja syytöksiä omaan niskaan. Että aivan loistava fiilis itellekkin siitä. Ei siis kannata mennä mitään sanomaan. Mutta kun ei vierestäkään voi vaan kuunnella, kun tietää että se tilanne ei lopu hyvin.