Haasteena on tällä kertaa katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008).
"Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu." (ss. 107-108)
Tämä haaste aiheutti kovasti päänvaivaa. Ei millään meinannu aluksi saada ideaa ollenkaan. Selailin sit vanhoja kuvia joskos sieltä jotain vinkkiä sais... Tätä kuvaa käytin pari vuotta sitten, ei kovin hyvällä menestyksellä kylläkään, erään koulun pääsykokeisiin. Kuvaan liittyy myös tarina nuoren tytön itsemurhayrityksestä. Tekstiin sopiva kuva siis mielestäni.
2 comments:
Aivan mieletön kuva! Tuijotin sitä pitkään. Ja toisenkin kerran.
Kiitoksia kovasti :) Kati oli ystävällinen (Lue: pakotettiin) ja suostu poseeraan mun "diagonaali-kuvissa". Harmi vaan ettei ollu niin hyvä kuva että kouluun ois sillä päässy :/
Post a Comment