"jotkut on kehitysmaassa, ja me ollaa vajotusmaassa"

Puhuimma galleriassa kaverini kanssa pääsiäisen vietosta ja siitä miten paljon viinaa sillon ihmisillä menee. Kaveri kirjoitti, että suomalaiset rakastavat viinaa ja hän ei tämän takia halua olla suomalainen. Pyysin lupaa liittyä hänen joukkoonsa. Yksi iso syy taas haluta pois Suomesta.

Okei kyllähän sitä viinaa menee muunkin maalaisilla varmasti paljon kurkusta alas. Mutta itselläpä ei ole tarvinnut katsoa sitä koko ikäänsä. Niin eikä ne ole tuttuja ihmisiä, jotka siellä muilla mailla drinkkejäänn vetelevät ääntä kohti. Täällä ne ihmiset ovat olleet melko läheisiä sukulaisia tai tuttavia. Ja koko ajan näyttää siltä, että ne viinaan menevät ihmiset tulevat vaan lähemmäksi ja lähemmäksi. Välillä jopa hieman liian lähelle.

Aikaisemmin on sulkenut pois ne ihmiset elämästään osittain, koska ei ole halunnut katsoa sitä menoa. Tai korjaan: ei ole jaksanut katsoa enää sitä päivästä toiseen jatkuvaa ryyppäystä, joka ei tosiaankaan näytä nätiltä. Ei ole jaksanut hävetä humalaista tokkurointia ympäriinsä tai muuten vaan idioottimaista käytöstä ja puhetta. On vaan kääntänyt selkänsä ja ollut kuin heitä ei ikinä olisi ollutkaan. Nytkin haluaisi tehdä samalla tavalla, mutta se on vaikeampaa. Viinaa kittaavat ihmiset ovat liian tärkeitä ihmisiä minulle, että heidät kokonaan haluaisin pois elämästäni. Mutta osittainen välien katkaisukaan ei onnistu. Ja jos asiasta sanoo ääneen niin ei tule kuin turpaan, kirjaimellisesti. Siitäkin on jo kokemusta.

Mikä ihme siinä oikeen on, että viinan vetäminen on niin saakelin ihannoitua hommaa? On tosi kova jätkä kun vetää mäyräkoiran kaljaa naamaan tunnissa. Ja vielä kovempi kun tekee saman kossupullolla. Mikä siinä on niin saatanan hienoa!? Kertokaa minulle, oikeasta, koska en ole sitä ikinä tajunnut!! Ja tiedän etten tule ikinä tajuamaankaan. Toinen asia mitä en tule ikinä tajuamaan, on se kun ihmiset jatkuvasti sanovat haluavansa nähdä minut örvellyskännissä. Miksi ihmeessä!? Mikä ihme saa teidät haluamaan nähdä minut kävelemässä pitkin seiniä, kaatelemassa pöytiä, makaamassa lattialla vaikken edes tajua kaatuneeni tai tekemässä jotakin muuta varmasti yhtä idioottia hommaa!? Mikä siinä olisi niin helvetin mahtavaa??

Voin vain kertoa, että mitä enemmän haluatte tuota, sitä epätodennäköisempää se tulee olemaan. En halua näyttää sitä teille paristakaan syystä. Ensinnäkin, ihan vaan vittuillakseni teille. Toiseksi, koska en halua olla niin kännissä etten tajua mistään mitään. Kolmanneksi, koska en tajua sen pointtia. Neljänneksi, minulle ei huvita laittaa vähiä rahoja viinaan koska keksin paljon muuta järkevämpää käyttöä niille. Viidenneksi... Vai tarviiko minun enää jatkaa listaa? Lopputulos on kuitenkin sama. Ei tule tapahtumaan.

Tämä voi kuulostaa todella tekopyhältä tekstiltä, sillä olenhan oman osani viinan kanssa läträämisestä tehnyt. En varmasti yhtä paljon kuin eräät mutta ihan tarpeeksi minulle. Joskus jopa pidin siitä. Minulla oli hauskaa kun olin hieman huppelissa eikä kaikkea tarvinnut (tai pystynyt) miettiä niin tarkkaan. Muutaman kerran on ne pöydätkin meinannut kaatua. En ole absolutisti vieläkään ja otan silloin kun huvittaa, mutta loppujen lopuksi hyvin harvoin ja melko harvojen ihmisten seurassa. Heidän kanssaan juodessani tiedän ettei minua katsota kieroon jos lopetan juomisen sen ensimmäisen siiderin jälkeen tai vaikka innostuisin juomaan vähän enemmänkin. Juominen ei ole pääasia vaan se hauskanpito ja yhdessä olo. Niin se on aina ollut, ja niin se pitäisi ollakkin.

Jotkut vaan tuntuvat unohtaneen tuon hauskanpidon. Juomisesta tulee rutiini, joka täytyy aloittaa heti töistä päästyään ja sitä on pakko jatkaa koko vapaalla olo aika tai niin pitkälle kun viinaa riittää. Ja jos seuraa ei löydy niin juodaan sitten yksin. Minusta on niin väärin että kun menee kylään tuttuun paikkaan, niin ensimmäinen kysymys on otatko ruokaa ja seuraava on otatko juotavaa. Ja jos ei ota niin yritetään suostutella ainakin vielä pari kertaa. Ja sitten ihmetellään kun ei haluta tulla käymään enää yhtä usein. Ei, minun ei tarvitse tulla sinne tietääkseni mitä tulee tapahtumaan. Toiset ovat kännissä ja itse olen äärettömän vittuuntunut ja toivon olevani ihan jossain muualla. Jossain vaiheessa ehkä kysytään, mikä on hätänä kun välttelen seuraa. Mutta sitäkin enää harvemmin tapahtuu, siihen on jo totuttu. Mutta miksi minussa on se vika jos en halua juoda!? Eikö se ole juuri toisinpäin? Eikö ole kummallista, että ainut kysymys mitä isä osaa lapselleen esittää on se, että haluatko viskiä? Eikö hänellä oikeasti ole muuta sanottavaa?

Tämä alussa mainittu kaverini totesi keskustellessamme että elämme vajotusmaassa, jossa viinan läträäjien aivot on vajonnu jonnekki vatsalaukkuun (jos niitä aivoja siis enää on olemassa) happohin sulatteviksi. Tuossa maassa me olemme niitä outoja hippiäisiä, joita kummastellaan kun emme ole joka kissanristiäisissä rellestämässä miten sattuu ja jälkeenpäin harrastamassa kuviosammuntaa. Eikö tässäkin ole jotakin nurinkurista? Ainakin minusta. Suoraan sanoen viinan vois mun mielestä kieltää lailla ja tuhota maailmasta. Mitään hyvää sillä ei ole ikinä saatu aikaseksi. Nyt sitten joku lukee tätä ja on heti nimittelemässä tylsimykseksi ja ties miksi muuksi. No anteeksi vaan jos en tykkää viettää iltojani viiden promillen humalassa ja aamujani/päiviäni vessan lattialla!! En vaan näe siinä yhtään mitään hohdokasta!!

Vituttaa. Siis oikeasti vituttaa todella paljon, se että ihmiset jotka ovat nähneet miten paljon pahaa viina oikeasti saa aikaan, tekevät nyt ihan samaa itse. Ihmiset jotka sanoivat etteivät itse ikinä tekisi niin. Ihmiset jotka lupasivat olla erilaisia, mutta rikkoavat lupaustaan niin paljon ko vaan kerkeävät. On hankalaa halveksia ja inhota ihmisiä, joista välittää. Tai ainaki joista pitäisi välittää sääntöjen mukaan. He tekevät siitä välittämisestä hyvin vaikeaa. Tällä hetkellä samassa huoneessakin oleminen on ihan helvetin tuskallista.