Tulin vähän aikaa sitten psykologilta. Sain kuulla, jälleen kerran, että minulla ei ole mielenterveydellisiä ongelmia. Ja no alan olla ehkä vähän samaa mieltäkin. Ehkä tarvin vain jonkun jolle kertoa tämä kaikki mikä pääni sisällä pyörii ilman että minua tuomittaisiin sanomisieni takia tai joutuisin tietentahtoen loukkaamaan joitakin tuntemiani ihmisiä. Niin tässä tullaan taas siihen puhumattomuuteen. Ei en halua puhua teille. Tai korjataampa vähän, haluaisin mutta en uskalla. Enkä osittain voi, koska tiedän reaktion kertomiini asioihin eikä se ole kauhean nättiä. Toisaalta muutkin ihmiset kertovat totuuksia päin naamaa ja ainahan se ei ole kivaa kuultavaa mutta valitettavasti välillä niin totta. Voisi kai sitä itsekin... Kuitenkin pelkää niitä tulevia reaktioita...
Niin joo tää lähti ihan johonkin muuhun suuntaan ko piti ja toi ajatus jäi vähän kesken enkä oikeen nyt saa kiinni siitä mitä yritin tuolla tarkoittaa. Pointtihan oli kuitenkin se että kerrankin psykologilta lähtiessä oli hyvä olo. Hymyilyttikin jopa. Se oli jotenkin rohkaisevaa. Ja pitkästä aikaa minulle ei ole niin paska olo kuin on ollut, vaikka edelleen tuntuukin siltä että kaikki kaatuu päälle. Mutta silti on helppo olla ja hengittää. Outoa.
Noh ei sitä kestänyt kauaa sillä näin jotain joka sai taas kerran sen vanhan tutun ahdistuksen tunteen palaamaan. Ja... No en tiedä mitä tästä pitäisi tai mitä voi sanoa. Jos sanon liikaa niin jotkut vetävät siitä väärät johtopäätökset ja palataan takaisin niihin reaktioihin...
Nyt on kuitenkin loma ja hauska viikonloppu luvassa vielä hauskemmassa seurassa!! Ihana nähdä ihmistä jota ei ole pitkään aikaan nähnyt mutta tietää olevansa todella kotonaan hänen kanssaan. Unohdan, tai ainakin yritän unohtaa, ja lähden reissuun ja syön ainakin kilon suklaata tuolla reissulla :)
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
Kiva, että psykologilla käynti täytti tarkoituksensa! Aiotko vielä käydä vai oliko tuo vain kertaluontoinen?
Jos haluut jutella noista jutuista joita on vaikeempi saada sanottua, niin ainaki mulle voipi kertoo jos vaan haluaa. Otat vaan mua kiinni joskus mesessä tai facebookissa, ku toi livenäkeminen on niin pirun harvinaista! Netissähän meidän elämä on ;)
Jospa kesällä ehtis vaikka nähä paremmin, ku itelläki on pääsykokeet ohi ja ehdin Roihinki tulla. Sillo aattelin tulla viikoksi, jos vaan pää kestää :D
oon pari kertaa tälle keväälle käyny siellä psykologilla ja seuraavakin aika on varattu. katotaan kuinka pitkään näin sitten mennään.
on se kyllä melekosen harvinaista tuo meän livenäkeminen mut taidat kyllä olla aika oikeessa siitä että enemmän se elämä taitaa olla nykyään netissä xD mut kesällä tosiaan kattoa jos siekin oot roissa ni siel nähä. viimeistään sielä :)
Mitä oon ite kuullu, niin ainaki aina sanotaan, että kannattais käydä psykologilla pidemmän aikaa. Että silloin se parhaiten auttaa, vaikka tuntuiski välillä, ettei oo hyötyä. Viimeksi aiheesta sanoi eräs, joka on käyny jo vuosia juttelemassa psykologilla.
Joo, niin vähän nykyään ehtii nähä kavereita, joilla ei oo muksuja. Ku se elämä pyörii niin siinä arjessa ja siitä on hankala irrottautua ihan itsekseen ilman, että neiti koko ajan pyörii siinä ja vie puolet huomiosta ja keskittymiskyvystä. Mut eihän se ikuisesti oo näin, jossain vaiheessa Hallaki oppii keskittyyn vaikka Muumeihin että äiti saa juoruta :D
Kesällä viimestään nähään, mutta jospa sitä ehtis vilaukselta nähä nyt viikonloppunaki :)
Voi hyvin! Ja koita nukkua :)
Post a Comment