*Sniif*

Ei toi ei ole itku-sniif, vaan sellanen nenä vuotaa ko esterin perse sniif. Ei siis yhtään kiva olotila. Varsinkaan olla koulussa sellaset 12 tuntia yhteen putkeen. Varsinkaan ko oikeen mittään ruokaa ei oo saanu alas viimiseen vuorokauteen ja takana on sellaset vajaat 4 tuntia unta. Son aika vaikia nukkua ko ei pysty hengittään, ko joka paikka on tukosa. Vaikeuttaa kummasti elämää.

No onneks tää päivä on vihdoin ohi! Oli kyllä sellanen päivä että huhhuijaa! Mutta on vähän pöhkö olo kaiken tän väsymyksen ja tyytyväisyyden lisäksi. Soli nimittäin viiminen Meän Väylä-lähetys mulle, enkä ees sössiny. Kai. Ihime homma, sillä kipiänä nopiasti toimiminen ja pelkkä ajattelukin on nimittäin melko vaikiaa. Ens keskiviikkona on koko kevään vika lähetys, mutta mullon sillon vapaa vuoro ja olen ihan jossain muissa maisemissa sillon.

Eli edessä on enää kaks päivää, yhen jutun editointi, kaks oppimispäiväkirjaa, enkun tentti, yks essee.. Ja solis sitten siinä tämä kevät. Ja mitä tärkeämmin, tämä kurssi! Luojan kiitos, koska alkaa tuntumaan että enää ei kestä. On vaan antanu kaikkensa eikä ole enää mitään mistä repiä lisää. Lopetus ei ole ollu ehkä kaikkein paras mutta minkäs teet.

Näyttäs vissiin siltä, että hengisä selvittiin tästä koitoksesta, vaikka ei se kovin varmalta hommalta vaikuttanut muutamaan otteeseen. Voi kyllä hyvillä mielin alottaa kesäloman. Paino sanalla loma, koska töitähän ei taida olla kuin kuukaudeksi. Rahaakaan ei siis tule, mutta onhan se eka kerta kymmeneen vuoteen että mulla ois kesäloma. Aika legendaarista. Ehkä se tulee ihan tarpeeseen, on ollu sellanen vuosi nimittäin että oksat pois.

Nyt vois painua nukkumaan. Aamulla reissu Ouluun "kuurouttamaan ihmisiä" ja kaikkee muuta sellasta kivaa. Sitten vois vaikka nukkua pari päivää. Ja vois vaikka yrittää valmistautua viimisiin koulupäiviin ja kakkujen leivontaan.