Vau ei ois uskonu että viime yön (tai oikeestaan viime öiden) huonojen unien jälkeen vois olla näin virkee. Tai vois olla näin hyvä päivä ko tänään oli. Pitkästä aikaa eli ihan kivaa vaihtelua.
Iskä herätti soitollaan joskus puolenpäivän aikoihin ja kerto että äiti oli päässy päiväksi poies sairaalasta. Illalla piti hänet kuitenkin palauttaa takasin lääkärien hoiteisiin sairaalaan. Mittään hättää ei kuiteskaan ollu vaan kaikki oli niin hyvin ko vois olettaa. Maanantaina leikataan ja sitten loppuviikko meneekin sairaalassa taasen. En jotenki siitä jaksa tai osaa stressata. Ehkä ihan hyvä niin.
Antaakseni kuhertelijoille hieman omaa rauhaa lähin käymään kävelyllä ja päädyin Makuunin kautta Suomalaiseen kirjakauppaan ettimään uutta vihkoa. Sehän sieltä löyty ja vähän muutakin. Yks kauan ettimäni Muumi-kirja ja sitten sellanen leipomusopus misä on meleko monta piirakkaohjetta. Sattumoisin avasin kirjan sivulta josa oli banaanikermavaahtopiirakan ohje keksimurupohjalla ja johan mun piti saada se kirja samantien. Hieman tyyris oli, mutta eipä jaksa haitata tuo. Varmasti se maksaa ittensä takasin moneen kertaan. Katillekki ehkä keksin yhen synttärilahjaidean, mutta pittää miettiä sitä vielä ja katella löytyykö jottain parempaa..
Kaupan kautta vaelsin sitten Culttiin. Tykkään siitä paikasta oikeesti tosi paljon!! Halapaa kaakaota ja aivan loistavaa musiikkia. Ah, tykästyin taas uudestaan Museen, kun niiden live-levyä soittivat. Istuin sielä ties kuinka kauan vaan miettimäsä maailmaa ja kirjottelemasa päiväkirjaan ehkä hieman masentaviakin ajatuksia. Mutta silti jotenkin kummasti en ees oikeen ollu surullinen. Tuntu vaan helpottavalta saada ne ajatukset jonnekki paperille, ulos omasta päästä häirittemästä.
Aina kun Culttiin menee ni tuntuu että astuis johonkin aikakoneeseen tai vastaavaan. Ettei sitä yhtäkkiä olekkaan enää tässä päivässä eikä varsinkaan tässä paikassa. Se on jotain ihan muuta ko Tornio. Ja son varmasti melkeen ainut asia tai paikka, mitä mulla tulee ikävä täältä lähtiessä. Taas kerran ko sieltä asteli ulos oli vähän aikaa ihan pöllämystynyt, että missä ihimeesä sitä oikeestaan on. Olin ehkä hetken varma, että oon taas Kremsissä tai jossain muualla missä tuota kahvilahengailua on tullu harrastettua enemmänkin. Jossain hyvässä paikassa.
Loppuilta meni sitten elokuvan parissa. Pelottavaa sanoa, mutta soli romanttinen komedia ja mie tykkäsin siitä. I know!! Nyt on sitten varmaan maailmankirjat sekaste tai jottain. Mut se vaan oli jotenki sopiva tähän mielialaan. Leffa ja ite tehtyä pitsaa ja vähän suklaata. Sounds kinda like a perfect Saturday evening.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment