To Kangaroo Boy

Olipa ehkä hauskin viikko todella pitkään aikaan tämä viikko. Mahtu siihen ahistaviakin juttuja, mutta suurimman osan ajasta oli jopa hauskaa. Enkä edes muista koska oisin nauranu niin paljon kuin nyt. En muista koska oisin nauranu kunnola ääneen niinko nytten. Kiitos kuuluu Kangaroo Boylle. Miten se menikään... You can kill me but you can't insult me. Who am I? Yeah a good question :D Ja kyllä Mr Hicklesillekin pitää kiitos laittaa menemään myös. Se saa aina nauramaan, vaikka siihen voikin kuolla xD

Uus huippu bändikin löyty (uudestaan). Thanks for that too :)

Poika kysyi isältään:
"Voiko joku lukea ajatuksia mun pään?"
"Voi silkkihapsi, pieni lapsi, ei tietenkään!"

"Vaan jollei voi, niin kuinka silloin
Aina joku toinen taho tietää
Mua paremmin sen, mitä mun
Pieni sielu sietää?"

Tämä viikko vahvisti niin paljon sitä ajatusta ettei tässä voi olla kaikki. Ettei tämä homma vaan ole minua varten. Että jossain muualla on jotain muuta joka on tarkotettu mua varten. Pittääkö siis vaan pakata laukut ja lähtiä ettimään sitä. Maailmankartalta valita summisa paikka ja sinne painua ja katella sitten mitä tekkee. Sounds so tempting. But...

Mutta ei. Ei, nyt en suostu alkaamaan miettimään tuota ja sen huonoja puolia. Nyt olen iloinen hyvästä ja erittäin viihdyttävästä viikosta ja seurasta. Olen tyytyväinen että osaan vielä nauraa. Että osaan vielä pitää hauskaa. Ja että jonku mielestä olen hauskaa ja viihdyttävää seuraa.

"... I'm funny how, like a clown? I amuse you? I make you laught?"

Niin mikä leffa se olikaan. Remember still? I do. Enkä edes luntannut :D

Nyt suunnistan The Islandille kattelemaan ko ne neljä hyppelee käsi käessä rannalla yhdessä... Ehkä ne vois vielä hyräillä/lauleskella Redemption Songia. What do you think, sounds good? Tai ainaki se yks vois lauleskella sitä siellä niiden iloksi :)

Loppuun vielä jotain niin nerokasta ja niin mielialaan sopivaa...

Monta vuotta häntä arvostettiin,
Kunnes kerran kävikin niin,
Että poltti kaikki miljoonansa
Vihoviimeiseen seteliin.
Nauroi kauan ja makeasti,
Katsoi kansaa ja nauroi niin!
Katsoi kansa häneen kyynelsilmin
Ja hänet miltei lynkattiin...

Minä en ole tohtori kummoinen,
Mutta tiedänpä sentään sen,
Että päällisin puolin on potilas
Lähes täysijärkinen.
Hän sanoo, ettei tahdo
Edes olla tätä rotua.
Kun muu väki hississä monistuu,
Hän selän kääntää ja katoaa...

Tätä joutilasta kavahtakaa -
On säröjä sielussaan.
Ei vaadi, tahdo, kadehdi,
Ei kumarra mitään johtajaa.
Tätä joutilasta kavahtakaa,
Se ei kuulu maailmaan.
Vain laiskan läksyjä kantaa
Ja niitä kalloosi kaivertaa

Lapsi, joka usein hymyilee,
Silmissänne on suloinen.
Vaan jos nauraa vanhalla iällä,
Niin on vajaaälyinen.

Minä en ole tottunut suremaan,
Vaikka potilaat pois kuolee.
Mutta käypää rahaa jos poltetaan -
Se ajatus kyllä häiritsee...

Tätä joutilasta kavahtakaa -
On säröjä sielussaan.
Ei vaadi, tahdo, kadehdi,
Ei kumarra mitään johtajaa.
Tätä joutilasta kavahtakaa,
Se ei mahdu maailmaan.
Vain laiskan läksyjä kantaa
Ja niitä kalloosi kaivertaa