Yöllistä elämää

Jos ihmisellä voi väsyttää enemmän ko mulla nyt ni son jo varmasti jonkin sortin ennätys. Ei meinaa silmät pysyä auki, ei ole meinannu koko päivänä. Ajatus ei luista ei sitten millään. Eikä mittään jaksa tehä. Haluis vaan nukkua mut on taas se tuttu vanha ongelma. Uni ei tule.

Viime yönä olin jo ennen puolta yötä nukkumassa mikä on myös aika ennätyksellistä. Neljään mennesä olin kerennyt nähdä jo kolme unta mitkä muistan ja kaikista niistä heräsin itkien tai tuntien muuten vaan ihan saatananmoista ahistusta. Eli nykyään oikeesti uniinkin tulee kaikki se päivällä kerääntynyt paha olo. Ja mitä pitemmälle tämä vuosi kuluu ja mitä lähemmäksi koulun alku tulee niin sitä ahistavammiksi ne unet tulee. Ja sitä useammin ne myös tulee. Eli todella rentouttavia ja puhdistavia unia ja nukkumisia on ollut viime aikoina. Vaikka nukkuu niin siltikkään ei saa lepoa ko unet on mitä on.

Viimeisin unen näin kymmenen aikoihin aamulla juuri ennen ensimmäistä nousemista. Ja tämä oli kyllä niin paska alotus päivälle ko voi vaan olla. Siitäkin ylläriylläri heräsin itkien. Unessa olin mennyt sanomaan ääneen jotakin en muista mitä, mutta kaikki oli vaan nauraneet mulle. Olin vissiin vähän väärinymmärrettävästi sanonut kyseisen asian ja yritin oikaista sitä, mutta se sai vaan ihmiset nauramaan enemmän ja kovempaa. Se nauru kuului vielä hereilläkin ollessa jonkin aikaa.

Päädyin syömään eilisiä pitsanjämiä ja kattomaan Kahden vuoden loma-aikaa. Aika laatuviihdettä jos multa kysytään. Ja autto jopa pahaa oloa poies. Muisti ne ajat ko sen katto ekoja kertoja. Kiitos suuri sille joka ekan kerran kyseisen pätkän meille näytti, tiiät kyllä kuka olet :) Sen jälkeen oli sen verta parempi olo että pystyi nukkumaan vielä jonkin aikaa. Vaikka ei se nukkuminen kovasti auttanut ko väsytti edelleen ihan saakelisti. Ja väsyttää edelleen siis. Mutta jos yrittäis sinnitellä vielä vähän aikaa ni vois ehkä päästä "aikasten" nukkumaan tänään.

Ai niin. Suuri kiitos myös eräälle kuuntelijalle joka kerrankin ymmärsi asian, jota on ollut niin vaikea selittää. Kiitos, kun näit sen kerrankin minun kannaltani etkä nauranut etkä teilannut puheitani samantien. Kiitos, kun kerroit etten ole ainut näiden ajatusteni kanssa, vaan joku muukin on todennut saman asian. Kiitos, kun sanoit etten ole paha ihminen, vaikka ajattelinkin asiasta kertomallani tavalla. Keskustelumme auttoi kovasti ja poisti pahaa oloakin hieman. Toivottavasti voin joskus auttaa sinua samanlaisessa tilanteessa :)