What if...?

Mitä jos sitä kääntäis elämänsä ihan ympäri? Taas kerran alottais alusta ihan jossain muualla? Olisko se järkevää? Olisko se oikein? Olisko se just se mitä pitäis tehä? Vai olisko se vaan ihan säälittävää? Olenka mä vaan niin kuin hemmoteltu pikkupentu joka ei osaa tehä mitään loppuun asti? Vai onko oikeesti jossain tuolla se jokin mikä on tarkotettu mulle, se mun juttu? Entä jos sellasta "mun juttua" ei olekkaan olemassa? Jos se onkin vaan utopia jota tyrkytetään kirjoissa ja elokuvissa? Ehkä pitäisi vaan tyytyä tekemään jotain missä on tarpeeksi hyvä ja unohtaa ne pilvilinnat? Ehkä mä en vaan osaa olla tyytyväinen yhtään missään, yhtään mihinkään? Ehkä mä haluan liikaa? Haluanko mä liikaa? Onko se liikaa vaadittu, että haluaa löytää paikan missä tuntee itsensä kotoisaksi, missä tunteen kerrankin olevansa oikeassa paikassa oikeaan aikaan, paikan missä tuntee tulevansa hyväksytyksi sellaisena kuin on?

Kysymyksiä, kysymyksiä ja kysymyksiä. Aina vaan lisää kysymyksiä ja niin vähän vastauksia. Tai ainakin oikeita tai sopivia vastauksia. Vääriä kyllä löytyy, edestä ja takaa, aivan tarpeeksi. Mutta ei juuri sitä oikeaa joka selventäisi tätä sekaista päätä. Sitä lankakerän päätä ei meinaa millään löytyä, mistä voisi edes kuvitella aloittavansa kysymysvyyhden läpikäyntiä.