Tuesday, March 17, 2009

Väsyneitä pohdintoja

Joo mietimpä täsä kaikennäköstä yrittäessäni pysyä hereillä edes vielä vähän aikaa. Ja tuli sitten pohdittua tuota outoutta taas kerran. Ja hulluuttakin vähän kans. Mut oikeestaan tää ajatus lähti ihmisten antamista kommenteista ja palautteista ja siitä millasia ne mulle on ollut enimmäkseen. Ja pakko on myöntää että hieman samaa linjaa ovat kulkeneet ne. Nimittäin juuri oudoksi ja hulluksi ja hieman enemmänkin vinksahtaneeksi on kutsuttu ehkä eniten.

Enkä oikeen tiä onko se hyvä vai huono asia... Oon aina sanonu ottavani ne kohteliaisuuksina ja yleensä silleen olen ne oikeastikin vastaanottanut. Mut pakko kyllä myöntää ettei se aina mittään herkkua ole kuulla tuota uudestaan ja uudestaan. Olenko mie sitten oikeesti niin outo ja vinksahtanut ettei mittään muuta voi ikinä sanoa minusta? Että nuo kaks asiaa tulee vaan ensimmäisenä mieleen? Aika säälittävää oikeesti. Oishan se joskus kiva kuulla jottain oikeesti positiivista ja aikusten oikeita kohteliaisuuksia, if you know what I mean.

Ja ei, tämän tarkoitus ei ole mikään kohteliaisuuksienkiskomisteksti!!!! Tulipahan vaan yksinkertaisesti pieneen vinksahtaneeseen mieleeni tuossa äskettäin. Ja ajattelin siitä sitten jottain kirjottaa, joskos sen avulla saisin asian jäsenneltyä paremmin päässäni. (Ei muuten onnistunut, jos kiinnostaa tietää)

Se vissiin oikeesti pitää paikkansa, että jos tarpeeksi monta kertaa kuulee jonkun kommentin ittestänsä, ni siihen alkaa uskomaan ja olettaa sen pitävän paikkansa. Vaikka se ihan perätön sanonta olisikin. Sitä kun kuulee uudestaan ja uudestaan olevansa outo ni sitten sitä alkaa aatteleen että juu-u minä olen outo. Outo verrattuna kehen? Outo kenen silmissä? Ja tärkeimpänä, mikä minusta sitten tekee oudon? Voisko joku kertoa, arvostaisin sitä todella.

Psykologit kuitenkin olivat sitä mieltä ettei minussa ole mittään vikaa, että olen "ihan NORMAALI nuori jolla on hieman matalapainetta eikä minusta tarvitse olla huolissaan". Noi oli niin suorat lainaukset ko pystyn muistamaan viime kevään keskustelusessiosta. Eli oliko nää rouvat ihan hakoteilla määritelmässään? Eikö ne osaa työtänsä yhtään vai miten ne tuohon päätyivät? Onko ne se poikkeus joka vahvistaa säännön vai mitä hittoa?

Ei pysty ymmärtämään. Eikä jaksakkaan. Väsyttää liikaa. *tahtoo painaa ajatusten sammutus nappia*

3 comments:

Marjuli said...

Ihan OUTOA kuulla tuollaista, kun en oo koskaan ajatellut, että sie oisit outo. Ei tulis ees mieleen se sanoa, jos pitäis sua kuvailla.

Onpas hassua, en ymmärrä :) Mitä outoo sussa muka on?

Bortsa said...

sitähän se miekin täsä oon kovasti miettiny, että mikäs se musta tekee niin oudon ettei muuta kommenttia ikinä meinaa kuulla. valitettavasti suoraa ja selevää vastausta en ole tuohon saanut vieläkään... ja sitten ko se ei ole että joku yks asia ois vaan outo, esimerkiksi pukeutuminen tai jottain, kun oon kuullu monesta eri hommasta ton kommentin. puheista, olemuksesta, mielipiteistä, persoonasta, niin ja siitä pukeutumisestakin. ei pysty itekkään ymmärtää. että kai sitä on sitten vähän outo ko kaikki niin sannoo.

Unknown said...

en oo hetkeen muistanu käydä täällä, sullahan oli paljon uutta tekstiä. ei ees ehi kaikkea lukea nyt.

mulla on kans ihan mahdoton ajatus ajatella, että sie oisit outo. niin tai no, kai minäkin sitten luokittelen ihmisiä...pidän sinua ihan tavallisena ihmisenä. sitten jos tulisit jonaki prinsessana vastaan, jossa olisi nätti kuori eikä pään sisällä mitään, niin ehkä sitten, pitäisin sinua vähän vinksahtaneena..

miksi ihmisten edes pitäisi olla samanlaisia, samasta muotista tehtyjä. kuka määrittelee kuka on outo ja kuka ei? eikö jokaisen määritelmä ole erilainen? mietin siis kanssasi aivan samaa! kuka voi väittää olevansa oikeassa?? ja ylipäätänsä, eikö aikuisten ihmisten pitäisi osata pitää mielipiteet sisällään tai ilmaista siten, että ei tahallaan loukkaisi. kuunnella, keskustella, perustella. ja joskus olla vaan hiljaa ja pitää ilmeet ja eleet kurissa.

sinun ylempään tekstiin viitaten, toivon kyllä todella, että saisit ainakin kunnon yöunet takaisin. uni (ja sen laatu) on varmaan kuitenkin aika tärkeä perusta fyysisessä ja psyykkisessä jaksamisessa.

voi ystävä, kun voisin viedä pahan olosi pois!

Heljä.