Kutsu

Tervetuloa Lentavan Lehemaan.

P.S. "K" laita se hiiren osoitin tuohon Lentavan Leheman päälle ja klikkaa sitä hiirellä niin pääset sinne missä sun kuuluiskin olla :D

Osu ja Uppos

Oltiin tänään äänittämäsä Musatalola opiston bändien keikkaa. Tehtiin stereomikitysharkkoja ja keikka tuli aika tilauksesta. Dialogia ja liikettä ko oltiin jo testattu ni pitihän sitä musiikkiakin vähän kokeilla, että miltäs se sitten kuulostaa. Onko se oikia oikia vai vasen vai ihan jottain muuta..

Sielä yks bändi soitti Irinan biisin "Miksi hänkin on täällä".. ja no allekirjoittaneella meinas jäähä äänittämiset tekemättä ko se kolahti niin kovaa viime aikaset tapahtumat huomioon ottaen..

Ei ois pitänyt tulla tänne.
Mikset varoittanut mua,
Että hänkin on kutsun saanut?
Kiero huumorintaju.
Jotain TV-ohjelmaa oisin jäänyt katsomaan,
Tai valinnut ees jotain muuta päälle pantavaa.

Voinko puhua suoraan?
Vai kuuluuko mun teeskennellä?
Sanoa, että on hauskaa,
Vaikka kaikki menee päin persettä?

Ja jos ihan totta puhutaan,
En jaksais puhuu ollenkaan.
Mua etukäteen jo kaduttaa.
Miksi hänkin on täällä?

Negatiiviset tunteet on kai pakko piilottaa,
Epävarmuutta ei saa näyttää, se voi vahingoittaa.
Musiikki soi niin kovaa, että pakko ois huutaa.
Kaikki, mitä tämän jälkeen sattuu, hävettää aamulla.

Lasken kymmeneen, ei auta,

Jatkan tuhanteen.
Mä vannon vastuuni nimeen
Ja sotken sen merkityksineen.

Miksei voi puhuu suoraan,
Vaan on kiltisti teeskenneltävä?
Sanon, että on hauskaa,
Vaikka kaikki menee päin persettä.

Jos ihan totta puhutaan,
En jaksais puhuu ollenkaan.
Mua aivan liikaa suututtaa.
Miksi hänkin on täällä?

Valokuvatorstai

148. Haaste

Tällä viikolla haasteiltiin kiinalaisella sananlaskulla "Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta."

Kukahan täällä on kuningas?

A Message

I'm as interested about your made up problem as you were about my real ones.

I'm sorry to say this but it's the truth.

You could have atleast asked.

Everybody Hurts

Do you know the feeling when it seems that if you'd disappear right this second no one would notice? No one would even care.. Everyone would go about their business as usual and that one disappearance wouldn't have the slightest effect in their life. Well if you know that feeling, then you know how I'm feeling right now. Have been for a while. It makes you feel very small and insignificant.

I actually did vanish for a while, just to see what would happen. Guess what? Nothing happened. Nobody even noticed. How sad is that? Or which one is sadder, that no one noticed or that I think I have to find out who really care by leaving them.

I don't wanna sound whiny and selfish, I know other people have their lives and everything doesn't revolve around me. But it would sometimes be nice to know that you're not alone. And yeah I know I have family and friends who care, but it would still be nice sometimes to come first. Really come first, like there's no one more important than you. I guess the sad thing is that last time that happened, it didn't lasted as long as it took to notice that someone next to me was prettier, funnier, thinner, wiser or something else that I wasn't. I guess we all just wanna matter to someone really.

I just wish that for once I wouldn't have to be the one who stands tall and is the rock when everyone else falls... And what makes it even sadder is that I don't think I could fall anymore really. Don't know how to do that anymore.


To sum it up. There's dialogue from a movie that is sort of about the same thing. Whether it's the same thing or not, I can relate to it. They are talkin about guys mostly but I think the point comes a cross anyway.

-- I mean girls that look like you don’t understand. You know I always think like if I lost ten pounds or wore different clothes or got new boobs, that it would make a difference but I know the truth.

- Sorry but it’s bullshit! You’re the smartest person that I know. When I see you helping those homeless guys that no one can even look at. You make everyone around you happy. You have so much to offer. And say you don’t because of how you look is just total bullshit.

- I didn’t say I don’t have lot to offer. I said that people will never know because they don’t see me. How many proms did you miss because no one asked you? How many times have your friends left you sitting alone at a club while they went danced with guys? Or how many times has a customer completely ignored you to get a better look at me? So until that happens, until you’re told time and time again that you’re place in life is in the background don’t tell me it’s bullshit. Because you don’t know. --

Valokuvatorstai

147. Haaste

Tällä viikolla haastesanana on Kuu.

Onko se kuu vai lentävä lautanen?

Tervetuloa takaisin

Johan sitä ollaan tässä odoteltu. Aika pitkään se odotutti itteään mutta sitten kun se tulee niin se tulee kunnolla ja kovaa. Se niin kovin tuttu ja usein tavattu ahdistus. Se olo kun huutaa päänsä sisällä niin kovaa kun vaan voi, että olo helpottuisi. Mutta ei se ikinä helpotu.

Se olo kun jokaikinen ääni säröilee korvissa ja tekee mieli vaan karjua täyttä kurkkua että pitäkää turpa kiinni ja jättäkää mut rauhaan. Kun ihan tavallinen puhekin tuntuu aiheuttavan äärettömän suuren turhautumisen tunteen ja haluaa mennä sanomaan puhujille mahollisimman rumasti että olokaa jo hiljaa. Mahdollisimman rumasti siksi että se edes vähän vähentäisi omaa sisäistä pahaa oloa. Mutta ei se niin mene. Ennemminkin se vaan lisää ahdistusta koska näkee muiden ihmisten käyttäytyvän normaalisti ja toivoo itsekin pystyvänsä tekemään niin.

Tuntuu kuin kaikki sisukalut olisi kurtattu yhteen mahdollisimman pieneen myttyyn ja kaikki niistä jäljelle jäänyt tila olisi täytetty vain sillä yhdellä tunteella. Huutavalla, tuskaisella ahdistuksella. Joka paikkaa särkee ja jokaikisen liikkeen tekemiseen tarvitaan mieletön määrä voimaa kun tuntuu vaan ettei oikeasti jaksa.

Haluaa olla yksin. Aivan yksin. Täysin yksin tuntemattomana. Jossakin missä kukaan ei huomaa. Jossakin missä kukaan ei kuule. Jossakin missä ei kuule eikä näe ketään eikä mitään. Ei tarvitse esittää. Ei tarvitse hymyillä. Saa vaan maata ja olla siinä vaikka loppuikänsä jos se hyvältä tuntuu. Mutta sekään ei tunnu hyvältä. Ei pitemmän päälle. Mikään ei tunnu hyvältä. Ihan sama mitä tekee tai missä on niin aina tuntuu se pala kurkussa kuin ei vois hengittää.

Sitä toivoo olevansa rikas, tai edes vähän rikkaampi, että voisi vaan hypätä johonkin kulkuneuvoon ja matkata määränpäähän jota ei itsekään vielä tiedä ja kadota sinne. Olisi edes mökki keskellä ei mitään minne voisi paeta. Vaikka vain päiväksi. Yhdeksi ainoaksi päiväksi jolloin ei tarvitsisi ottaa mitään eikä ketään huomioon. Saisi olla omillaan eikä tarvitsisi puhua kellekkään. Ei tarvitsisi selittää. Kukaan ei kyselisi. Olisi hiljaista.

Olisi yksin omillaan. Vaikka vain hetken. Hiljaa.

Valokuvatorstai

146. Haaste

Vuorenpeikkojen luolassa inspiroi tällä kertaa valokuvatorstaissa.