Syökää päänne perkele!!

Ei minä en edelleenkään osaa lukea ajatuksia kuten en eilenkään enkä sitä edellisenä päivänä. Minulle pitää kertoa mitä te haluatta ostaa ja miten voittonne lunastaa. Muuten en sitä voi tietää. Enkä edes viitsi arvata, koska teistä on aina niin mukava huutaa minulle pää punaisena jos satun arvaamaan väärin. Siis ihan helpottaakseni kummankin meidän elämää: vittu aukaiskaa suunne ja päästäkään ääniä kun haluatte jotakin. Sitä kutsutaan puhumiseksi meidän normaalien ihmisten maailmassa.

Ei me emme ole päiväkoti. Ei me emme ole täällä vahtimassa teidän lapsianne. Huom paino sanalla TEIDÄN! Se on TEIDÄN hommanne. Niin ja ei, meidän tavarat ei ole laitettu nätisti vain siksi että TEIDÄN lapsenne saisivat repiä ne alas ja hajottaa ne. Meillä ei myöskään ole lupaa piirtää pöytään tai muihin huonekaluihin. En tiedä miten teidän on kasvatettu (jos on kasvatettu ollenkaan) mutta meillä ei ole tapana tehdä niin. Ja jos jostain syystä tehdään niin, me emme hurraa vieressä ja kehu miten hienosti penikkanne osaa piirtää kiemuroita viivoja. Miltäs teistä tuntuisi jos minä tulisin piirtämään teidän pöytiinne?? Minulla olisi tosi kivoja permanenet-tusseja, jotka näyttäisivät varmasti todella hienoilta keittiönpöydässänne. Varoitan, että en ehkä ole kovin hyvä piirtämään, mutta en minä paljon huonompi voi olla kuin surkea mukulanne.

Ei meillä ei saa myydä alkoholia kuin kello 9.00-21.00 välillä. Huomaatko meillä on kyltit siitä ison nokkasi edessä?? Kyllä se koskee niin yhtä pulloa kuin mäyräkoiraakin. Eli en voi voi myydä sinulle edes yhtä pulloa. Ei se ei ole meidän oma tyhmä sääntö eikä edes Ärrän idiootti sääntö. Sitä kutsutaan Suomen laiksi. Oletteko kuulleet sellaisesta ikinä? Se on se säännöstö, jota meidän kaikkien suomalaisten, kuten teidänkin laisten ääliöitten, tulee noudattaa. Aina. Te ette ole poikkeus. Tässäkään tilanteessa. Ei minä en edes halua myydä teille sitä olutpulloa. Meillä menee myyntiluvat ja minulta työpaikka, jos sen teen. Ja minä tarvitsen tätä työpaikkaa enemmän kuin te sitä helvetin kaljapulloa. Jos vaikka yrittäisitte juoda joskus vähän vähemmän? Voisitte haistakkin vähän paremmalle. Vanha viina, valkosipuli ja kusihousut eivät ole hyvä yhdistelmä. Ihan vaan tiedoksenne. Eikä minua kiinnosta yhtään kuinka krapuloissanne te olette, kuinka monta päivää putkeen olette juoneet, kuinka vähän teillä on rahaa, koska saatte seuraavan kerran rahaa tai kuinka teidän mielestänne minä olen niin ihana, suloinen, herttainen tai jotain muuta yhtä inhottavaa. Minusta te olette vain ällöttävä, rasittava ja pahanhajuinen ja toivon teidän poistuvan hyvin pian ja pysymään poissa mahdollisimman pitkään. Niin ja teidän vitsinne eivät todellakaan ole hauskoja. Varsinkaan sen sadannen kerran jälkeen. Minä hymyilen ja nyökkäilen teille vain sen takia että se kuuluu työhöni ja saan siitä palkkaa!

Huono idea. Hyvä idea.

Hyvä idea: Syödä suklaakakkua ja mennä ajoissa nukkumaan. Hyvä huono idea: Syödä suklaakakkua, lähtiä baariin ja olla ihan seilisä, vaikka seuraavana päivänä on töitä.

On olemassa hyviä ideoita ja sitten on huonoja ideoita. Näköjään on olemassa myös sellaisia hyviähuonojaehkäaikamahtavia ideoitakin. Se tuli todistettua eilen. Aika moneen kertaan. Iita tuli eilen Oulusta käymään, vieraisille ommaan kottiin niinko se asian ilmasi. Meän piti siinä ottaa vähän viintä (punkkua ja valkkua sekotettu samaan pulloon, very intresanta) ja lähtiä yhelle ehkä kahelle johonkin pystäriin. No juu en juonu viiniä. Join siideriä. Ei menty pystäriin, kun päädyttiin Doriksen melkoseen teinihelvettiin. Ni eikä menty yhelle eikä ihan kahellekkaan. Siitä tais tulla ainakin viidet. Pehmikset. Slurps, njam ja uudelleen slurps! :D Ni mikä tekee tästä ideasta ehkä hieman vähemmän hyvän oli se, että mulla on tänään kaheksan tunnin työpäivä eessä. Voi tulla ehkä hieman tukala iltavuoro. Ja ehkä hieman väsyny. Mut eiköhän sitä edillä mennä. Niinhän sitä on tehty aikasemmin, vaikka ei ees baarisa olla oltu :D Jättegod. Eiköhän tää tästä, on sitä aikasemmin menty töihin vähän väsyneenä. Ei kuitenkaan oo ees paha olo tai mittään. Miehän en krapulaa harrasta. No way! :P

Mutta samapa tuo kai kun hauskaa kuitenkin oli. Kiitos niitten Pehmisten. Ja huipun seuran!! Ei olla pitkään aikaan Iitan kans ihan kunnon biletysiltaa otettukkaan, mut tää oli aika hyvää vanhojen muistojen verestämistä. Meni aika rutiinilla. Kännipäistä "juoksua" matkaeväiden kans kaupunkiin. Siellä Dorikseen. (kiitos Ässä kun edelleen kysyt meiltä paperit!) Piiiiitkän illan jälkeen Alakunnaksen kautta kiemurtelevaa ja kikattelevaa kävelyä kotia. Mmm... Alakunnaksen satakymppi auralla ja ananaksella. Jumalaista! Onkohan olemasa mitään sen parempaa?? No ehkä suklaakakku ja jäätelö aamupalaksi baari-illan jälkeisenä aamuna. Sekin on aika maittavaa :D

It's Really Happening!! :D

Niin ihmiset merkatkaa kalenteriinne elokuun 15. klo 9.00. Se on mun onnen päivä ihan varmasti! Sillon nimittäin saan uuden tatuoinnin selkääni. Eikä muuten tule mikkään kovin pieni kuva siitä. Koko yläselän pitäs peittää näillä näkymin :D

Tänään vein ideani tatuoijalle ja se ideoi siitä vielä hienomman kuin mie olin ite aatellut. Sain vielä lisättyä siihen muutaman kivan pienen idean jonka sain ihan viime tingasa. Awesome!! Ei jaksas millään oottaa!! Ihanaa!!

Juu nyt te kaikki (tai ainakin suurin osa, tiedätte kyllä ketkä) varmaan aatteletta että oon skitsahtanu ihan kokonaan. Sellanen on ollu nimittäin aika monen reaktio kun oon asiasta niille sanonu. Keskustelua käydään, että mitä se Aakkosen tyttö nyt on taas muka keksiny. Yleisin kommentti on ollu että siehän pääsisit sillä samalla rahalla ulkomaille. Ni se maksaa about 400 € se kuva. Juu tiietään että ulkomaille pääsis ja vaikka kuuhunkin, mut ihan sama mulle. Haluun tän kuvan. Oikeesti. Tykkään siitä ideasta ihan älyttömästi. Oikeesti. Siinä on kaikki mikä mulle on todella tärkeetä. Niin että tiiättä!! Että sanokaa mitä haluatta, mie meen neulan alle kuitenkin elokuussa! Ja aoin nauttia joka ikisestä tuskasesta sekä vähemmän tuskasesta hetkestä ihan täysillä! Ja olla ilonen että oon saanu jottain niin isoa ja upeaa aikaseksi ihan vain ittellenne. Älkää kattoko sitä, jos ette tykkää. Ihan niinko mie sitä teille haluisin näyttääkkään. Tai oikeestaan haluan. Ihan vaan kettuillakseni. Että siinäpä kattokaa ja kauhistelkaa. Mulla kiinnostaa yhtä paljon kun kilo sullaa pahan hajusta paskaa!!!

Minunpa on selkäni ja rahani ja saan tehä niillä ihan mitä itte halluun. And that's that!!

Wanna eat my kaka??

Juu se juhannuskin sitten oli. Yllättäen mulla oli jopa hauskaa. Välillä vähän liiankin. Ja ihan muutama lentävä lausekki tuli tuona iltana lauottua (S: "Wanna shit with me??") Eppäilin vähän aluks että tulleeko nuistakaan juhlista mittään, kun aina kun oottaa jottain bileitä innola ni sit ne ei ookkaan ollenkaan hauskat. Ja sit jos iha yllättäen lähtee ulos ni on taas niin hauskaa että kotia ei millään haluis lähtiä. Tää ilta oli onneks tuommonen jälkimmäinen :D

Olin perjantaina aamuvuorossa ja sen jälkeen alko kolmen päivän vappaa (jippii!!). Oli kyl mukavaa olla tänä vuonna vapaalla tää viikonloppu kun aikasempina vuosina on melkeen kaikki tällaset pakkojuomisjuhlapäivät ollu töissä. Se on harvinaisen tylsää ja rassaavaa hommaa. Kolmen jälkeen sit kävin kämpiltä hakkeen kamat ja suunnattiin Marin kans Korkalovaaran suuntaan. Porukoille mentiin ootteleen et päästään grillaileen (ja juomaan :P) Porukat oli siinä vaiheessa vielä isommala sakilla saunalautalla seilaamasa. Kuuden jälkeen sakkia alkoki lappamaan. Meän porukka. Katin porukka. Sarin porukka. Soilen porukka. Ramin porukka. Ja muutama muukin tyyppi oli messisä. Iskä alotti grillausurakan. Me tyttöjen kans juomisurakka. Iskä oli jostain hommannu korillisien virolaisia lonkkuja. Niitä sit alettiin tuhoamaan Marin, Saijan ja Katjan kans. Siinä samalla keskusteltiin synnyistä syvistä ja vähän kevyemmistäkin aiheista.


Oli varmaan ihan mielenkiintosta kuunneltavaa se meän juttu kun välillä puhuttiin espanjaa, italiaa, puolaa, venäjää, ruottia, englantia ja varmaan siansaksaakin jossain vaiheesa. Marilla ja Saijalla oli oikeen lennokkaat jutut italiaespanjapuolaksi. Vanhemmat ihmiset kuunteli niitä aika ihmeissään terassilla kun oltiin syömäsä. Eipä se meitä hiljentäny tai hiastanu :D Tai ainakaan Maria ja Saijaa. Oli tosi hauskaa nähä miten kaks tyyppiä voi tulla samantien niin hyvin toimeen kuin ne tuli. Kummatkin aika persoonia. Katjan kans hiljasempina katottiin vieresä ja naurettiin :D

Tivoliin meän oli tarkotus Marin kans suunnistaa jossain vaiheesa iltaa. No Saija puhu meät ympäri lähteen eka "yhelle" Cantosiin. Juu-u eikun soittaan Kaisalle että tarttis kyytiä. Niin sitä ennen piti tietenkin värjätä eka hiukset ja katella hieman Usa-reissun kuvia ja nauraa niitä vähän enemmän. Oi niitä aikoja. Pikkusen me oltiin nuoria sillon. Mut hauskaa osattiin vissiin sillonkin jo piettää. Ja syyä. Ainaki suklaa- ja juustokakkuja. Slursp! :P


Kaisa siis kuskasi känniset siskonsa ja serkkunsa ja yhen kaverin Cantosiin. Ja jäi vielä seuraksikin vähäksi aikaa. En tiä mitä siinä oikeen tapahtu mut jossain vaiheesa meän eteen alko ilmestyy kaikennäköstä juotavaa ja syötävää. Joku tarjos meille ensin "Mummon kossua". Eläkää kysykö mitä soli, ei mittään hajua. Vähän salmarilta se maistu mut ei kyllä näyttänyt siltä ollenkaan. Sit Carlos (paikan omistaja) tuo jotain shotteja meän etteen ja sanoo "Juokaa mun munat" tai jottain muuta yhtä ihimeellistä ja epäilyttävää. No mehän teemme niinko käsketään. Kaisa oli tässä vaiheessa lähteny viemään bikinejä jollekkin jonnekki. Ehkä ihan hyvä niin. Me ei ehkä oltu kovin nättiä kateltavaa enää siinä vaiheessa.


Mutta joo, Mikko (toinen baarimikko) ei halunnu jäähä huonommaksi ja lykkäs meille kulholliset pähkinöitä ja kysy "Wanna eat my nuts?" Hmm.. not really, mut syömmepä kuitenkin.. Ja niistä tais jossain vaiheessa tulla tappelukin kun niitä oli sit ympäri baaritiskiä. Juu-u kyllä osaamma ihan nätisti käyttäytyä.


Valitettavasti Cantos menee kiinni aikasten joten meidän piti siirtyä seuraavaan baariin. Doris oli määränpäämme mutta Katjan vessahädän ja mun ei yhtää helpottava naurattaminen estivät meitä pääsemästä sinne asti. Roippari oli lähempänä. Sinne siis äkkiä. Ja kummasti taas oli juotavaa käessä. Mari innostu pelaan Wiitä ja yritti saaja meitä pelaamaan kans. Aika hiljasta että alan pelaamaan tennistä erään epämiellyttävän nimeltä mainitsemattoman henkilön näkösellä juipilla. Hyvin hiljasta. Niimpä me muut vaan rehnotettiin sohvilla ja Mari "urheili".

Ennen kotiin lähtöä oli kuitenki vielä pakko tehä yks pysähys. Alakunnaksen autogrilli. Ehkä paras maailamasa. Meitsi meni ekana luukulle ja tilasin (yllättäen) "satakympin aurajuustolla ja ananaksella" aiheuttaen hyvin paljon ihmetystä tyttöjen keskuudessa. Mikä hitto on satakymppi ja minkä kans sie sen otit? Siinä ne lukkee hyvin selväsä olotilasa listaa ja yrittää selvittää sitä. Eipä onnistunu kovin hyvin. Mut me Iitan kans tiietään mikä son ja son aika paras hampurilainen ikinä!! :P Ruuat saatua Kaisa kuskas meät kaikki kiltisti omiin osotteisiin mahollisimman eri suunnile kaupunkia. Ja sitte se palas bilettään omien kaveriensa messiin.

Että semmosta juhannusta. Hieman Marin kans pohdittiin viittiikö sinne Cantosiin enää mennäkkään... Jos ehkä ootetaan viikko tai pari, ni sitten. Tai sit ei. Seuraavan kerran ehkä sit kun pietetään ne meän omat grillibileet porukoilla ilman porukoita. Pitääpä muistaa kysyä Marilta pyydetäänkö Saijaa messiin taas :D Ois siinä Andrealla ihmettelemistä ehkä. Tai sitten ei. Ohan se aika hyvin tottunu tuohon Marin meininkiin parin viime vuoden aikana ;)

The Happening

Secret paradise

And as we wind on down the road

Our shadows taller than our soul

The whole world has gone upside down

"I'm talking to a plastic plant... And I'm still doing it."
(said in whisper)

The Explosion

I: Let the bad color not be seen. It attracts them.
II: Never enter the woods. That is where they wait.

III: Heed the warning bell, for they are coming.

"I think I saw one of them move."

She had stars in her eyes

We've Sensed It. We've Seen The Signs. Now... It's Happening.

The signs of life

The voices of those who stand looking

Yes, there are two paths you can go by
But in the long run
There's still time to change the road you're on

I'm in loooove!!!

Absofuckinglutely tai miten se nyt ikinä sit kirjotetaankaan!! Mutta oikeesti olen rakastunut!! Katoin tänään ehkä yhden maailman hienoimmista leffoista!! Loppu ehkä oli vähän tökerö ja imelä mut silti se oli aivan mahtava! Jo alkuteksteistä asti olin aivan taivaassa. Kyllä kyseessä on, jälleen kerran, yksi M. Night Shyamalanin leffa. Se uusin tällä kertaa. The Happening. Se vaan oli niin hieno. Siinä on tyyppi joka osaa käyttää kameraa!! Ja luoda tehokkaita kohtauksia. Jos joku on nähny leffan trailerin, ehkä muistaa sen kohan missä niitä ruumiita tippuu katolta. Se kohtaus näytti hyvältä jo trailerissa, mut leffassa se oli vielä mahtavampi. ooh, heavenly!!

Oisin voinu kattoo ton vaikka samantien uudestaan. Jäi niin paljon kaikkee pientä, mitä ei kerinny kunnolla huomioimaan. Mut kokonaisuus oli kyllä todella upea. Ja tarinakin oli mitä osuvin tähän ajankohtaan. Uudenlainen tapa ja näkökulma tehdä elokuva luonnonmullistuksista ja ilmastonlämpenemisestä ja siitä miten me ollaan oikeesti vaaraksi tälle planeetalle.

Ah, oon ihan ekstaasissa vieläkin! Voisin vaan hehkuttaa tuota leffaa vaikka kuinka ja paljon!! Aika varmasti se teilataan samantien mediassa ja kaikkialla muuallakin, mutta ihan sama!! Niinhän kaikki hyvät ja oudot leffat teilataan. Kaikki oikeesti hyvät leffat, tai ainaki ne mistä mie tykkään, haukutaan ihan roskaksi. Mutta mie tykkään!! Kovasti!! Shyamalan todellakin säilytti paikkansa mun lemppariohjaajana!!

Voihan Vitura!!

Annika ei pääsekkään Simerockiin :( Niille tulee koiravauva ja sitä pitää olla hoitamassa. Mistä nyt löydän kaverin messiin?? :/

Päätös

Mie tein tänään päätöksen. Kyllä, mie lopetan ne mielialalääkkeet nyt. En jaksa niitä enää. Tätä helvetin elämää ihan zombiena. Oikeesti kun multa kysyy jottain asiaa mitä oon tänä keväänä tehny tai jotain ajankohtaa. Ei lyö ku ihan tyhjää vaan. Pelkkää isoa black outtia koko helkkarin kevät. En halua sellasta. Ei se oo mitään täysillä elämistä. Eli ne lääkkeet saa riittää nyt. Jos niistä jottain apua on ollu, ni kyllä sen vaikutuksen ois pitäny näkyä jo. Nukkuminen on lisääntyny ainakin ihan saakelisti. Mitään muuta nykyään tekiskään kun nukkuis. Ja sitten käy niin kivasti että kun sen ottaa vähänkään liian myöhään illalla, ni ihan turha oottaa että herään töihin tai mihinkään muuhunkaan menoon. Kerran jo kävi niin, että 10 minsaa ennen avaamista heräsin. Onneks asuin sen verta lähellä kioskia, että kerkesin ennen avaamista kioskille. Mut Valio-mies ei oikein tykänny musta, kun oli joutunu oottaan ulkona. Ja jätti mulle jäätelöt sulaan keskele takahuoneen lattiaa. Todella ystävällistä. Ei houkuta sellanen enää uudestaan.

Puol vuotta mun niitä piti syödäkkin oikeestaan. Eikä se jää nyt kuin jonkun muutaman viikon vajaaksi. Tuskin sillä on kauheesti merkitystä? Haluun oikeesti aidosti olla ilonen, onnellinen ja energinen, enkä vaan pelkkien pillerien takia. Sitä paitsi kaikki sivuoireet on ollu aika vittumaisia. Unia, muitakin kun painajaisia, oon nähny ehkä enemmän kuin koko ikäni aikana. Eikä niistä kaikki ollu ihan parhaimmasta päästä. Päätä on myös särkeny ihan helevetisti. Ni ja viime viikkoina on ollu aikamoista hommaa keksiä jostain kengät jotka menis jalkaan. Nilkat ja muutenkin jalat on ollu niin saakelin turvonneet että hyvä että avonaiset ballerinat ees on menny jalkaan. Ja niillä kengillähän ei seisota kassan takana kaheksaa tuntia. No way!! Elikkä ei tähän raketti-insinööriä tarvita. Loppuu mun nappien nauttiminen tähän. Kiitos ja näkemiin!!

Ihan pakko vähän vosottaa!!

Kävin tänään tsekkaamasa joko olis tullu viimisten kurssien arvosanoja. Ja olihan ne tullu. Vihdoin ja viimein kuvauksesta ja valaistuksestakin saatiin numerot. Eihän niitä olla ku hiihtolomasta asti ooteltu. Harvoimpa oikeesti on noin hyvin menny kaikki kurssit. Olin tosi happy happy happy kun näin ne numerot. Vaikka pitemmän päälle, emmie niistä numeroista niin paljoa panosta. Mut onhan se aina kivempi saada vitosia ja nelosia kuin ykkösiä ja kakkosia. Olipa nimittäin tullu valojetekniikan perusteista 5 ja videokuvauksesta kans 5. Ni ja äänitekniikastakin 5. Leikkauksesta olin saanu 4, mutta kun se näkyy äänitekniikan kans yhessä ni eiköhän siitäki keskiarvoksi tule 5. Jippii!! Oikeesti mahtavaa! Kursseista mistä olin varma, että ne meni perseelleen ni niistä tulikin parhaimmat numerot! Hyvä minä!!

Uutta tatuointia mielessä...

Mie oon jo jonkin aikaa miettiny uutta tatskaa. Eli siitä asti kun edellisen iholleni sain. xD Oon jo suunnitellu sille paikan ja tiiän että haluun siihen jonkun tekstin. Pitemmän aikaa oon kypsytelly mielessä tekstiä "I love dreaming, I love passion, I love fever" Ja tuohon mie oon alkanu tykästyyn oikeen kunnola. Enemmän kun muihin ehotuksiin mitä oon keksiny. Toi on silleen selvä, mutta kuitenkin tarpeeksi abstrakti, että sitä vois katella pitempäänkin. Halusin jonkun positiivisen tekstin. Tai siis sellasen, joka kuvastais sitä halua päästä pohjalta ylöspäin, piristyä ja olla onnellinen, mutta olematta kuitenkaan liian päivänselvä teksti. Joku joka kuvaistais tätä tän hetkistä olotilaa kun mieli alkaa tyyntyä pikkuhiljaa ja sitä, että enää ei ahista enää niin paljoa. Jotain mikä kertois masennuksen voittamisesta ja itsensä löytämisestä.

Lapkon Killer Whales biisi on mulle just tuota. Son ensimmäinen niitten biisi, josta aloin tykkäämään ja on edelleen mun suosikki. Ja varsinkin noi kolme ekaa säettä kolahtaa mulle tosi kovaa. Aina kun ne kuulee, ni tulee sellanen hyvä mieli ja jotenki vahvempi olotila. Noi kolme "pääsanaa" niissä on tosi hienot ja ne kertoo paljon. Ne siis mie haluisin naputtaa iholleni. Muistuttamaan, että vaikeudetkin helpottaa ja niistä voi päästä yli kun tarpeeksi yrittää ja uskoo itteensä. Tuolleen mie haluisin suhtautua asioihin. Toteuttaa unelmani enkä vaan unelmoida niistä. Intohimoisesti tarttua uusiin mahdollisuuksiin. Tuntea sellaista paloa tehdä jotakin, joka tuntuu niin omalta kuin vaan voi. Tehdä niistä unelmistaan totta, innokkaasti olla sitä mitä haluaa ja tuntea vahvasti sitä kohtaan mikä on ominta. Tuo teksti tatuointina ei siis vain muistuttais tästä huonon ajan ylipääsemisestä, mutta myös kannustas elämään täysillä (anteeksi kliseisyyteni) ja tekemään täysillä kaiken sen mitä haluaa tehdä.

Aluksi ideana mulla oli ottaa pelkästään toi teksti, mut pikkuhiljaa oon miettiny kaikkee muutakin lisää siihen. Ja vähän aikaa sitten mie sen keksin. Taisin kattoo Miami Inkiä vielä kun se välähti mulle :D Toi teksti tulee selkään siellä jo valmiina olevan timantin yläpuolelle. Siihen alapuolelle timantin kummallekkin puolelle tulee yks kuva. Vasemman puoleinen kuva kertoo mun unelmista. Ja se oikean puolimmainen kuvaa mun intohimoa eli kuvaamista. Siihen tulee siis kameran kuva. Siitä unelmakuvasta en oo vielä varma. Ehkä haluisin siihen jotain liittyen matkailuun tai mereen liittyvää. Sitä pitää vielä miettiä. Siihen tekstin päälle ihan keskelle, periaatteesa niskaan, tulee kukan kuva. Tarkemmin ottaen kurjenkellon kuva. Son mun kuukauden kukka tai horoskooppikukka miksi niitä nyt ikinä sanotaankaan. En oo oikeen ikinä uskonu nuihin horoskooppihommiin, mutta toi jotenkin tuntu tosi paikkaansa pitävältä. Sen siis minä haluan. Ja se kukkakin on tosi nätti. Yksinkertainen mutta silti kaunis.

Nyt ei kun siis vaan rahaa säästämään.. Loppukesästä ois jo tarkotus tää projekti alottaa :D Hyvää tarkotukseen siis menee kesätyörahat taasen. Lopuksi tähän vielä kuvaus siitä millasia kurjenkello-ihmisten pitäis olla...

Kurjenkello 9.8. - 4.9.

Huomiota herättävä, erikoislaatuinen, luokseen kutsuva, ihastusta osakseen saava. Siinä laatusanoja, jotka kuvaavat kurjenkello-persoonaa. Kurjenkelloa et löydä joka mutkasta, mutta tavatessasi tiedät, että seura tulee miellyttämään. Kasvina kurjenkello pitää valoisista rinnelehdoista, samoin kurjenkello-ihminen rakastaa niin asumisessaan kuin koko elämänsä linjoissa valoa, ilmavuutta, tilaa ja vapautta; periaatteella antaa kaikkien kukkien kukkia! Kurjenkello haluaa, ja myös sopii, kukoistamaan samassa “kimpussa” mitä erilaisimpien kedonkukkien kera. Kurjenkello nostaa jopa metrisen vartensa muiden kellojen yläpuolelle ja tarkkailee maailmaa ennakkoluulottomin, ennennäkemätöntä ja parempaa etsivin katsein; mikään uusi ei ole niin erikoista, etteikö sitä kannattaisi kokeilla… Vaikeudet on tehty voitettaviksi. Kurjenkello elää täysillä aurinkoista päivää, syksy tulee myrskyineen, mutta ei kannata murehtia! Kurjenkellolle sopiikin vierelleen vankkavartisempi ja maanläheisempi kukka tukemaan, joka e koko ajan kurkottele maailman tuuliin. Kurjenkello voi suotuisien myötätuulien puhallellessa suurine “kalkattavine” kelloineen joskus unohtaa vierellään kasvavat kissan- ja variksenkellot, joten perusteellisesti rauhoittuen, tutkistelevaan itsetarkkailuun kannattaa uhrata aikaa.

London calling, yeah, I was there, too...

...An' you know what they said? well, some of it was true!
London calling at the top of the dial
After all this, won't you give me a smile?

1. Metro. Subway. The Tube. Kutsuitpa sitä miksi tahansa, it's a pain in the ass. Varsinkin viikonloppuisin kun sitä korjataan ja kaikki linjat ei kulje normaalisti. Vielä hauskempaa asiasta tekee sen, että juuri se mikä linja ei kulje ollenkaan on se linja millä pääsee meän hostelliin suoraan. Yhden päivän saimme nauttia siitä ylellisyydestä, että kaikki linjat kulki normaalisti. Sen jälkeen takaisin kaaokseen ja seikkailuun metrosta toiseen, että pääsee perille.

2. Busseista en viitti ees alottaakkaan kertomaan. Ei kiva ollenkaan. Rasittavaa miettiä että mistähän ne meneekään ja millon. Ni ja mihin suuntaan. Nää pässit kun kerta ajaa sekä väärällä puolella autoa että tietä. So inconvenient. Ei me montaa kertaa bussiin kyllä eksyttykkään. Metrot vaan oli jotenkin helpompia. Ja nopeempia. Ei tartte ruuhkassa kököttää kovin kauaa.

3. Stanstedin lentokenttä is a bitch. Varsinkin yöllä. Kylmä lattia ja epämukavat tuolit. Vajaan tunnin onnistuin nukkumaan sinä yönä. Siinä vaiheessa kun seittemältä lähettiin ettimään bussia jolla pääsis Lontoon keskustaan tuntu että oltais oltu reissussa jo enemmänkin kuin vaan pari päivää. "Joko ois aika lähtiä takasin kotiin?" Bussimatkan piti kestää puoltoistatuntia. No se kesti enemmän ku kaks tuntia. Ei se kyllä haitannu. Maisemat oli sen arvoset :D Ensimmäinen huippu asia reissulla. Oikeesti tuntu siltä että olis astunu johonkin brittiläiseen leffaan sisälle. Billy Elliot. Hey Frankie. Harry Potter. Millions. Tai ihan joku muu aivan sama. Kaikki vaan näytti niin samalta kuin leffoissa. Ikinä aikasemmin ei ole sellasta tunnetta tullu. Ehkä ollaan reissattu väärissä paikoissa, mutta kuitenkin. Se oli vaan ihan parasta, ainakin kahelle leffafriikille :D

4. Westminster Bridge. Soli ensimmäinen nähtävyys mihin me suunnattiin. Ihan tarkoituksella. 28 päivää myöhemmin. Muuta ei tartte sanoo. Ne jotka on nähny leffan tietää. Mut ne jokka ei tiedä... Cillian Murphy täysin autioituneessa Lontoossa harhailemassa, kulkee tuon sillan yli eikä missään näy mitään liikettä. Son ehkä hienoin kohtaus leffassa ikinä. Ja sitä me Katin kans lähettiin kokemaan. Ei ihan onnistunu. Hieman liikaa ihmisiä. Mutta oli se silti siistiä, jälleen kerran ainakin leffafriikille.

5. Toinen vai oisko tää jo kolmas leffafriikin paikka oli London Zoo. Siellä piti käydä kattoon sitä käärme-kohtaus paikkaa ekasta Harry Potterista. Paikan kyllä tunnisti mut käärme oli ihan eri. Eli ei kauheen vakuuttavaa. Gorillat sen sijaan oli paljon siistimpiä. Ja Timonin Leijonakuninkaasta, mitä ne nyt sit ikinä onkaan nimeltään. Oli aika hauska kattoa kun ihmiset oli ihan innoissaan saukoista siellä eläintarhassa. Siis hei ihmiset, täällon leijonia ja virtahepoja ja vaikka mitä, ja te tykkäätte saukoista. Siis come on! Itelle se ei ehkä niin iso juttu ollu. Ranuan eläin aitauksessa numero yksi. Hieman liian monta kertaa nähty että jaksais innostua siitä. Muutenkin eläintarha ei nyt niin mahtava ollu kokonaisuudessaan. Kerran kun on käyny tuon tapasessa paikassa, ni ei se jaksa enää kiinnostaa. Ni ja sielä oli ihan liikaa sekoja lapsia. Hulluks meinas tulla!

6. London Tombs
Ehkä pelottavin kokemus ikinä! Ei korjaan. Se OLI pelottavin kokemus ikinä. En ihmettele yhtään että tää "nähtävyys" on listattu Lontoon pelottavimmaksi. Tännekkin ekysittiin vahingossa. Oltiin jonottamassa kylmässä, sateessa tien toisella puolella olevaan London Dungeoniin, kun ne Tombsin tyypit kävi jakamassa meille esitteitä omasta paikastaan. Naurettiin vaan eka että hyvä homma houkutella kilpailijan asiakkaat itelle kun ne vielä jonottaa. Jossain vaiheessa kuultiin että toiseen mestaan on vaan 10 minuutin jonot ja niilä on kahvila. Niin ja se jonottaminen tapahtuu sisätiloissa ja lämpimässä. Ok, we are so going! Hylättiin se jono ja mentiin Tombsiin. Hyvä niin, koska se oli paras. Ekaks meille esiteltiin näyttelijöitten avulla London Bridgen 2000 vuotista historiaa. Mielenkiintosta asiaa huumorin avulla. Saatiin auttaa viikinkejä kaataan se silta ja kaikkee sellasta. Ja sit päästiin itse asiaan. Ne Tombsit oli jotain tunneleita mitä on Lontoo alla ja sinne ne oli rakentanu sellasen käytäväverkoston mikä piti kulkea läpi. Siellä oli kaikkee rekvisiittaa, strobovalot välkky ja oli tosi spookia. Aina välillä siellä tuli vastaan muka sinne tunneleihin kadonneita tai kuolleita tyyppejä. Oikeesti kaikki kilju keuhkonsa pihalle siellä. Sitä on vaikia selittää, mikä siitä teki niin pelottavaa. Ne osas näyttelijät osas aika hyvin psyykata meät ennen sitä kävelyä. Ja sit kun ei nähny kunnola mittään. Kun valot välähti ni yhtäkkiä sun eessä onkin joku verinen tyyppi. Oikeesti pakko kiljua :D Suosittelen kaikille jotka tykkää vähän testata rajojansa. Ja jos, ette usko että se oli pelottava, niin porukkaa oikeesti palas takasin sieltä, kun ne ei uskaltanu mennä eteenpäin. Niin pelottavaa se oli!

7. Teatteri
Me haluttiin nauttia vähän kulttuurista kun reissussa oltiin. Joka puolella nähtiin teatteriesityksistä mainoksia ja kojuja mistä sai niitä lippuja halvalla. Päätettiin sit, että mennään kattoon joku esitys, jos vaatetuksesta ei tule ongelmaa. Mulla ei nimittäin ollu tennareita parempia kenkiä ja silleen. Se ei kuulema ollu ongelma ja hommattiin liput Phantom of the Operaan. Siitä tuli ehkä reissun kohokohta! Taivaallista!! Oikeesti kaikki teatteri mitä ollaan nähty ennen tuota ei pääse samaan luokkaan ei millään. Tyypit osas oikeesti laulaa ja näytellä ja soittaa ja lavastaa ja puvustaa! Se kaikki näytti olevan ihan oikeesti kun jostain huippuleffan lavastuksesta. Ja kun me ollaan nähty se leffa aika moneen kertaan, ni ei toi esitys kyllä kauaksi sen tasosta jääny. Se oli jopa parempi, uskallan väittää. Se musiikki vaan oli niin valtavaa ja aivan mahtavaa! Kylmiä väreitä menee vieläkin kun aattelenkin asiaa. Ja pelkkä teatteri. Sekin oli niin paljon hienompi kuin mitä täällä!! Mahtavaa!!

8. leffateatteri
Jos teatterit oli hienoja Lontoossa, niin eipä ne jää nuo normaalit elokuvateatteritkaan kovin kauas niistä. Käytiin kattoon uusin Indiana Jones-leffa yhtenä iltana. Soli aika hieno kokemus kans. Ei haitannu vaikka liput oli aika kalliin puoleiset eikä leffakaan mikään paras ollu. Saatiimpa ainakin ihan mahtavat paikat. Oltiin ihan pää pyörällä kun me sinne teatteriin sisään päästiin. Soli niin iso ja niin hieno. Isompi kun teatteri mut silti melkeen yhtä hieno. Sielläkin istuttuun parvella. Katottiin ensin sinne alas, että ompa tuolla vaan porukkaa. Leffan loputtua kun käännyttiin ja lähettiin käveleen ulos katottiin vaan vähän aikaa, että ei perhana tuolla meän takana on ehkä tuplasti enemmän porukkaa kun meän eessä tai sielä alhaala. Se ihmispaljous oli todella mieleenpainuvaa. Varsinkin sit kun kaikki lähti suuntaan sille samalle metroasemalle ja ryntään siihen samaan metroon. Se ei ollu enää niin hauskaa. Melkeen kun oltiin metroasemalle päästy alko kuuluu sieltä kadulta ihan hirveetä huutoa. Älyttömän iso massa ihmisiä huusi yhteen ääneen jottain, mistä ei saanu selvää. Siellä oli jonkin sortin mellakka päällä. Poliiseja oli paljon ja niitä tuli koko ajan lisää. Soli aika pelottavaa mut silti aika siistiä. Olis ollu mielenkiintosta jäädä seuraamaan mitä tapahtuu, mut valitettavasti meän piti juosta metroon kun soli viimisiä jotka meni siltä illalta ja kävelymatka hostellille ei kiinnostanu.

9. Puistot
Kensington Park. Hyde Park. Green Park. St James' Park. Regent's Park. Etc... Jne... Nuita puistoja riitti vaikka kuinka paljon. Ei riittäny kahen käen sormet niitä laskemaan. Mut soli oikeestaan ihan hyväkin. Aina välillä pääsi istuksiin jonnekki nurmikolle ja lepuuttaan jalkoja rankan kävelyn jälkeen. Huono puoli niissä oli vaan se kun siellä oli ihmisiäkin niin perkeleesti sitten. Ei puhettakaan että ois rauhassa saanu istuksia tai kävellä. Koko ajan joka puolella populaa vaikka muille jakaa. Tykkäsin kovasti kuitenkin niistä. Niiden puutkin oli niin erilaisia ja isoja verrattuna Suomen puihin. Sit niissä oli kivoja pikku "jokia" tai lampia. Nekin oli tosi kauniita. Nuita puistoja tulee kyllä ikävä. Harmittaa kun Rovaniemelä tai Torniosta puhumattakaan ei oo sellasia. Noi puistot ja kahvilat voisin siirtää tänne.

10. British Museum
Tää oli ilmanen, mikä oli aika yllätys meille. Mut oli se aika isokin. Ja tylsä. Ei me kauheen tarkkaan tai paljoa sitä jaksettu ees kiertää. Käytiin kattoon vaan ne muutamat huoneet mitkä kiinnosti ja sitten äkkiä ulos. Liikaa ihmisiä. Muumiot oli kyllä siistejä. Ja toteemipaalut. Ja muutama muu asia kans, mut tulipahan taas todistettua että museot ei oo mun juttu.

11. Vankila museo
Ei ees tää vankilamuseo, mikä vaikutti mielenkiintoselta. Sielä piti olla joku "vain aikuisille huone", joka ei kuulemma sopinu heikkovatsaisille tai jottain. No pyh siellä mitään sellasta ollu. Muutama hassu ällöttävä tieto Clink-vankilasta, mut siinäpä se. Ni ja muutama kidutusvälinen, mitkä oikeesti ei sopinu heikkovatsaisille. Kuvitella kun joutus kattoon kun oma jalka sulaa ja tippuu pois paikoiltaan. Hyi hitto.

12. Jälkiruoka
Tuosta äskeisestä on sitten hyvä siirtyä ruokaan. Jälkiruokaan jos tarkempia ollaan. Löydettiin sellanen italialainen ravintola mistä sai ehkä maailman parasta jälkiruokaa. Sen nimi oli Godfather part I. Siinä oli toffee- ja vaniljajäätelöä, kermavaahtoa, suklaakastiketta ja -karkkeja, suklaakakkua ja ties mitä. Se oikeesti oli vaan niin hyvää. Että meän piti käydä syömässä sitä kolmesti :D MMmmmm.. nannaa.... :P

13. Bingo
Toi jälkiruoka liittyykin oikeestaan aika hyvin tähän Bingo-juttuun. Me pelattiin tuon meän reissun aikana bingoa muutamasta asiasta. Yks oli toi italialainen ravintolaketju "Bella Italia". Niitä oli melkeen joka puolella, mikä muuten helpotti meän elämää aika paljon ;) Toinen oli Fish & Chips paikat. Niitäkin yllättäen oli aika monta ja aika monessa paikassa. Ja viiminen oli Starbucks, jonka kanta-asiakkaita meistä tuli. Oli niin kätevää hakia sieltä voileipä tai muffinsi aamupalaksi tai muuten vaan välillä jos tuli nälkä mut ei jaksanu paljoo syyä. Ja uskokaa mua, Katilla on aina nälkä tai ainakin se syö paljon ja usein, mikä vaikeutti mun elämää kun mie syön harvoin enkä niin paljoa. Starbucksit ja muut kahvilat myös oli siis hyvä pelastus. Kati sai syyä aina parin tunnin välein jottain ja nuissa oli tarpeeksi pienet ruuat, että miekin niitä jaksoin syyä. Eikä hinnatkaan ihan päitä huimannu :D

15. Levykauppa
Meille tuli pieni ongelma rahan kanssa loppuajasta. Oltiin nimittäin ihan liikaa puntia nostettu ja eikä meinattu saaha kulutettua niitä tarpeeksi nopiaan. Selasin sit yks päivä sitä meän Lontoo-opasta (kiitos Mari, siitä oli TODELLA paljon apua!) ja sielä kerrottiin sellasesta valtavasta levykaupasta. No Katia ei nyt kauaa tarvinnu houkutella. Me oltiin siellä jo seuraavana päivänä. Eikä tarvinnu sen reissun jälkeen miettiä mihin puntamme kulutettaisiin. Kerroksia tuossa paikassa oli kolme ja hyllyjä ehkä miljoona!! Löyty niiiiin paljon kaikkee kivaa, että piti alkaa hylkäämäänkin osaa levyistä. Pitihän sitä ruokaankin muutama punta jäähä. Täälläkään ei muuten hinnat päätä huimannu. Tottakai löyty kalliitakin levyjä, mut esimerkiksi mun levyistä halvin oli 4 puntaa ja kallein 8. Ja tolle kalliimmalle euroissa tulis hintaa ehkä joku 10 euroo, eli ei mun mielestä mitenkään paha. Paitsi sit kun laskee monta niitä levyjä yhteensä oli.. Niin pitkälle me ei alettu ees laskeen. Who cares, me oltiin lomalla :D

17. Darlings, Sweethearts, Honeys
Ehkä söpöintä tuolla reissulla oli noi kaikki ihanat hellyttelynimet, joilla meitä kutsuttiin. Ei siis mitkään ällöt, irstaat miehet, niinko jossain Turkisa tai muuala, vaan muut. Esmes kun mentiin yhteen kahvilaan syömään ni se myyjä kysyi "What can I get you, sweethearts?". Soli sellasta hyvänlaista lepertelyä. Sellasta niinko leffoissa on aina. Yleensä non amerikkalaiset, jotka harrastaa sitä, mut näköjään son yleistä Briteissäkin. Soli vaan jotenkin niin hyväntuulista ja herttasta. Aina rupes naurattaan tai ainaki hymyilyttään kun kuuli jottain tollasta :)

Nörtti-testi

Surffaillessani löysin tällasen hauskan ja olihan se pakko kokeilla onko siinä yhtään todenperää :D

http://www.nerdtests.com/ft_loser.php