On the Road with the Amazons

The Infamous Fork Secret

Miks niiden pitää sotkea kaikki keskenään
eikö olis kivempi jos ne olis vaan omissa kasoissa?

Huolellinen valmistautuminen on tärkiää

Tankkausta ennen lähtöä

Kengännauhoja

Säännöstelty jälkiruoka

On the Road

Full Service

Se yks jota ei ikinä kuunnella

Tekemisen puutetta

So predictable

Vauhdin hurmaa

Voit sä pysähtyy ku mä haluun kuvan tosta ladosta?

Takaikkuna

Sata lasissa

Kuski ja sen friikit varpaat

.. Eat a fruit or something..

Jeah, noli ne pirskeet sitten siinä!! Vihdoinkin! Ihan tarpeeksi pitkään kesti ne ja ihan tarpeeksi ihmisiä ja tyhmiä kommentteja! Viimiset lakkipippalot meidän perheesä. Onneksi! Eikä varmaan mittään isompia juhlia ole tulosa ihan lähiaikoina. Hyvä näin. Hieman liikaa sukulaisia ja aivan liikaa likasia astioita ja hommaa ennen juhlia. Kyllä niitä juhlien jälkeenkin taitaa sitä tekemistä riittää ihan kiitettävästi. Ainaki syömistä. Muutama piirakka ja kakku jäi vierailta tuhoamatta. Saa vissiin itellekki ottaa niitä varastoon ko huomenna (tai ylihuomena viimeistään) siirtyy takaste Tornioon.

Nyt kuitenkin painuu tyytyväisenä nukkumaan. Huomena voi sitten alottaa sen kuvasavotan. Tännekki ois tarkotus ainaki yks roadtrippi kuvittaa xD

IT'S NOW!!!!

IT'S DONE!! THAT'S IT!!! NO MORE AND NEVER AGAIN!!!!!!!

Son Väylä kuulkaas nyt sitten ohi!!! Viimiset tekstitykset ja mixdownit tein ihan äsken ja solis sitten siinä minun osalta!! VIHDOINKIN!!! Johan sitä on päiviä minuutteja ja välilä sekunttejakin laskettu!!!

Nyt on kyllä sellanen olo että vois vaan hyppiä ympäriinsä ja olla muutenkin ihan pölijä!!! Ah kesäloma, tai ainaki lyhyt aikanen sellanen!! Ja kyllä tuntuu että on sen ansainnutkin!! Sellasen työmäärän teheny tässä parin viime päivän aikana!!

Että eikun viimiset kamat kassiin. Jotain vois ehkä suuhunkin laittaa. Sitten vaan Amazonien kyytipalvelua oottamaan.

Seriously!?!?!

... Counting all the assholes in the room, Well I'm definitely not alone, well I'm not alone...

No tällä hetkellä olen kyllä yksin, mutta toivoisin niin että yksi ihminen vois olla tuossa vastapäätä istumassa niin voisin muutaman valitun sanan sanoa. En usko että niistä mitään apua olisi, muuta kuin kolmannen maailman sodan syttymisessä, mutta saisinpahan tämän pahan olon ulos. Ehkä se helpottais. Ehkä silloin olisi helpompi päästää irti.

Kun se ei ole mahdollista, niin kokeillaan tällaista virtuaalista avautumista. Olenhan jo muutenkin se pahis tässä tilanteessa niin eipä kai tämä muuta sitä suuntaan eikä toiseen. Tämä on siis sinulle, tiedät kyllä kuka olet:

Ajatteletko oikeesti enää yhtään omilla aivoillas!? Tajuatko sinä mitään mitä tulee ulos suustasi?? Väitteesi ovat nimittäin jostain niin syvältä ja niin epätosia kuin vaan voi olla!! Oletko ajatellut että ehkä olen siksi niin etäinen ja kylmä koska en voi sietää elämäntyyliäsiä ja ihmisiä elämässäsi? Enkä vain siksi että olisin kateellinen sille kaikelle! Ei helvetti jos oikeasti luulet minun olevan kateellinen!! Koska sen kauempana todesta et voisi olla!! En jaksa katsella ja kuunnella paskaasi niin pysyn poissa. Niin on helpompi olla sanomatta mitään. En halua katsoa vierestä miten tuhoat elämääsi kaikilla mahdollisilla tavoilla!

Tajuatko miten naurettavilta tekosi muiden ihmisten silmissä näyttävät!? Okei jos oikeasti haluat olla ihan hunningolla niin siitä vaan mutta älä nyt saatana tee sitä sen takia että näyttäisit kaveriesi (jotka ovat muuten ihan idiootteja) silmissä jotenkin siistiltä! Koska se ei ole!! Muistatko kun kerroit ennen miten inhosit juuri sellaisia ihmisiä joiden kanssa nyt hengaat ja jotka ovat mielestäsi parhaita tyyppejä? Mikä muuttui oikeasti!? Joitko kaikki aivosolusi pois vai oletko oikeasti tyhmä!?

Kumpi syy tahansa, olen enemmänkin surullinen tai pettynyt siitä kuin kateellinen elämällesi. Jos tuntisit minua yhtään tai olisit ollut kiinnostunut elämästäsi senkään vertaa tajuaisit miten naurettavia väitteesi ovat.

Kyllä, olen edelleen kiinnostunut elämästäsi vaikka se niin vaikeaa tällä hetkellä onkin. Haluaisin tilanteen olevan sellainen kuin ennenkin. Silloin kun sinulla oli muitakin ajatuksia kuin tyhmä poikaystävä, idiootti kaverien tölväykset, ryyppääminen, ryyppääminen ja ryyppääminen. Silloin kun minun ei tarvinnut koko ajan pitää mielipiteitäni sisälläni, vain siksi että tiesin että niiden ääneen sanominen saisi sinut hyökkäämään minun kimppuuni mitä naurettavimmilla tavoilla.

Okei, ehkä olen vähän tiukkis kun en tajua että nuo kaikki asiat kuuluvat normaaliin nuoruuteen. Ehkä odotan sinulta liikoja. Ehkä minulla on oikeuskin odottaa, koska olit jotain niin muuta ennen. Silloin kun vielä pidin sinusta niin suunnattomasti ja pystyin ylpeänä sanomaan nimesä. Nyt se vaan hävettää ja ärsyttää. Ja jos yksikään vielä ajattelee, että tämä kaikki kuuluu nuoruuteen ja kyllä on aikaa kasvaa ja tajuta virheensä, niin älkää tulko sanomaan sitä minulle. Koska en usko että tätä kaikkea voi laittaa nuoruuden tyhmyyden piikkiin. Sehän olisi aika loistava syntipukki, mutta kun se ei enää riitä.

Toivottavasti joskus aikuistut tai ainaki tajuat naurettavuutesi. Ehkä silloin voimme palata siihen mitä oli ennen. Tai ainakin yrittää.

Exactly what the doctor ordered

Mikä loistava päivä! Todellakin! Ja tuli niiiiin tarpeeseen että!! Thanks for the company, Sparrow! :D Ei ehkä kuuroutettu ketään niinko oli tarkotus mutta luulen että aika moni olis toivonu olevansa kuuro tai vähintäänkin huono kuulonen!! Varsinkin ni aktivistihyypät siellä kadulla. Tai sitten ne tyypit Seppälän pukukopissa. Oon aika varma ettei ne ikinä toivu niistä mun hienoista ulostuloista ja steppauksista! :D Ja mikä parasta niin vaatteetkin löyty sinne pirun lakkiaisiin. Eli sori niille jotka jo luulivat näkevänsä mut mekossa.. Not gonna happen after all.

Vieläkin kyllä harmittaa ettei se kamera ollu mukana. Vilijonkkamummosta olis niin pitäny saada kuva!! Soli kyllä niin paras!!

Tänäänkin on ollu melko aktiivista toimintaa. Parit puuttuvat oppimispäiväkirjat ja palautteet kirjotettu. Enää puuttuis yks esseen tapanen kuvaretoriikan käytöstä ajankohtaisohjelmassa. Ööh, kertoisko joku ensin mulle mitä se kuvaretoriikka mahtaa olla? Olen vissiin nukkunut ne tunnit kun siitä on puhuttu. Ai niin yks enkun tehtäväkin tuli kirjotettua. Nyt pitäis vielä siihen tenttiin valmistautua. Mut onneks on päivä huomennakin. Ei sitä nyt kaikkee kerralla. Ensin vähän jäätelöä ja leffaa. Sit ehkä jaksaa jatkaa kirjotteluja.

*Sniif*

Ei toi ei ole itku-sniif, vaan sellanen nenä vuotaa ko esterin perse sniif. Ei siis yhtään kiva olotila. Varsinkaan olla koulussa sellaset 12 tuntia yhteen putkeen. Varsinkaan ko oikeen mittään ruokaa ei oo saanu alas viimiseen vuorokauteen ja takana on sellaset vajaat 4 tuntia unta. Son aika vaikia nukkua ko ei pysty hengittään, ko joka paikka on tukosa. Vaikeuttaa kummasti elämää.

No onneks tää päivä on vihdoin ohi! Oli kyllä sellanen päivä että huhhuijaa! Mutta on vähän pöhkö olo kaiken tän väsymyksen ja tyytyväisyyden lisäksi. Soli nimittäin viiminen Meän Väylä-lähetys mulle, enkä ees sössiny. Kai. Ihime homma, sillä kipiänä nopiasti toimiminen ja pelkkä ajattelukin on nimittäin melko vaikiaa. Ens keskiviikkona on koko kevään vika lähetys, mutta mullon sillon vapaa vuoro ja olen ihan jossain muissa maisemissa sillon.

Eli edessä on enää kaks päivää, yhen jutun editointi, kaks oppimispäiväkirjaa, enkun tentti, yks essee.. Ja solis sitten siinä tämä kevät. Ja mitä tärkeämmin, tämä kurssi! Luojan kiitos, koska alkaa tuntumaan että enää ei kestä. On vaan antanu kaikkensa eikä ole enää mitään mistä repiä lisää. Lopetus ei ole ollu ehkä kaikkein paras mutta minkäs teet.

Näyttäs vissiin siltä, että hengisä selvittiin tästä koitoksesta, vaikka ei se kovin varmalta hommalta vaikuttanut muutamaan otteeseen. Voi kyllä hyvillä mielin alottaa kesäloman. Paino sanalla loma, koska töitähän ei taida olla kuin kuukaudeksi. Rahaakaan ei siis tule, mutta onhan se eka kerta kymmeneen vuoteen että mulla ois kesäloma. Aika legendaarista. Ehkä se tulee ihan tarpeeseen, on ollu sellanen vuosi nimittäin että oksat pois.

Nyt vois painua nukkumaan. Aamulla reissu Ouluun "kuurouttamaan ihmisiä" ja kaikkee muuta sellasta kivaa. Sitten vois vaikka nukkua pari päivää. Ja vois vaikka yrittää valmistautua viimisiin koulupäiviin ja kakkujen leivontaan.

Still Counting...

Counting all the assholes in the room
Well I'm definitely not alone, well I'm not alone
You're a liar, you're a cheater, you're fool
Well that's just like me yoohoo and I know you too
Mr. Perfect don't exist my little friend
And I tell you it again, and I do it again
Counting all the assholes in the room...

Joo no ei ehkä kuitenkaan... Soi vaan nyt Volbeat päässä... Jottain lasketaan kuitenkin, päiviä koulun loppumiseen nimittäin. Viisi enää jälellä. Ja siinä tosiaankin on viisi liikaa. Nyt on pinna niin lopussa ettei jaksa enää kiinnostaa eikä välittää. Ihan yks hailee mikä on lopputulos kohan hengisä seleviää. Tiistaina tyttöjen kyydilä Rolloon ois suunnitelma. Toivottavasti se pitää kutinsa. Minä olen valmis toivottavasti kaikki muukin on valmista siihen mennessä.

Sitä ennen on onneks yks reunion auttamasa selviämään. Sparrow ja Kangaroo Boy take over the Shitty City. Saapahan nähä mitä siitä tulee. Mutta ainakin se tulee tarpeeseen. Tarvii niin älyvapaata tuttua viihdettä tällä hetkellä. Ja totta kai Kevin Slateria ja Johnny De Vitoa myös. Eikä saa unohtaa veljeksiä Harrisonia ja Denzeliä. Vaikka ne taitavatkin seuraamme liittyä vasta seuraavalla viikolla.

Näitä kuitenkin odotellessa... Mutta nyt kakkuleipomisiin. Haha, ja taas tuli Prinsessa Ruusunen flashback... "Se on paljon kiinteämpi kunhan paistan sen" :D

We call her the Log Lady

Kouluhan on oppimista varten, vai mitä? No ainaki jottain olen sielä viimisen kuuden viikon aikana oppini. Nimittäin lokkaamaan materiaalia nauhoilta koneelle. Olen oppinut sen niin hyvin että jopa unissaankin olen lokannut videomatskua. Viime yönä ainakin. Eikä se ees ollut vielä se oudoin asia tuossa unessa. Siinä nimittäin koko ajan kuului taustalla kertoja lukemassa jonkin sortin Prinsessa Ruusunen-tarinaa.

Niin ja olihan mun serkkukin siellä, vanhempiensa kanssa. Ja paljon muita random tyyppejä, joita en enää kunnolla muista. Tuttuja kuitenki vilisi ympäriinsä. Jossain mökissä ties missä olimma reissussa ja keskellä yötä päätimme jostain syystä lähteä kuvausreissulle lähellä olevalle linnan raunioille.

Siinä kävelyreissulla tuli vastaan vähän kaikenlaista kulkijaa, samaan tyyliin kuin jossain Liisa Ihmemaa-tyyppisessä tarinassa. Osa vaikutti ensin ihan normaaleilta kohtaamisilta, mutta paljastuikin hetkeä myöhemmin ihan oudoiksi hepuiksi. Sen muistan että jotkut tyypit kokosivat lastenvaunuja eikä se millään onnistunut niiltä. Itse olin jostain syystä kuin syntynyt kasaamaan sellaisia vaunuja ja kokosin ne hetkessä valmiiksi.

Sinne linnan raunioille päästyämme paljastu ettei ne ollutkaan mitkään rauniot vaan siinä oli juuri tapahtumassa se kaikille varmaan tuttu loppuratkaisu Prinsessa Ruususesta. Me istuttiin siihen kukkulalla sitten kattelemaan ja kuvailemaan sitä tapahtumaa. Itse olin unohtanut kameran mökille joten mun piti lähteä sitä sieltä hakemaan. Tämän takia missasin sen lopun kokonaan, että saiko se prinsessa prinssinsä vai voittiko paha noita kerrankin...

Valokuvatorstai

131. Haaste.

Viikon haaste on kaksoisolentoni.

FYI

Jotain hassua on päässyt tapahtumaan. Jotain uutta mitä ei ole tapahtunut vähään aikaan. Mulla ei ole ollenkaan paska olo. Melkein positiivinen olokin oikeestaan, vaikka muuten elämäntilanne on aika pielesä. Koulu on melkosta helvettiä ja viikonloppu menee Ylitorniola kuvaten jottain saakelin voimannostoa ja töitä ei sitten ehkä olekkaan kesäksi. Mutta just nyt mikään nuista asioista ei ole onnistunut saamaan mun mielialaa siihen tyypilliseen ahistusmasennusvitutus-olotilaan. Syytä tähän mielen muutokseen en oo vielä keksiny, en ole kyllä kauheesti miettinykään. Onko sillä niin väliä edes?

So enjoy it. It might not last for a long time. I know I will.

P.S. Oh yeah, I've been eating too. And almost sleeping... There must be something strange going on..