Seriously!?!?!

... Counting all the assholes in the room, Well I'm definitely not alone, well I'm not alone...

No tällä hetkellä olen kyllä yksin, mutta toivoisin niin että yksi ihminen vois olla tuossa vastapäätä istumassa niin voisin muutaman valitun sanan sanoa. En usko että niistä mitään apua olisi, muuta kuin kolmannen maailman sodan syttymisessä, mutta saisinpahan tämän pahan olon ulos. Ehkä se helpottais. Ehkä silloin olisi helpompi päästää irti.

Kun se ei ole mahdollista, niin kokeillaan tällaista virtuaalista avautumista. Olenhan jo muutenkin se pahis tässä tilanteessa niin eipä kai tämä muuta sitä suuntaan eikä toiseen. Tämä on siis sinulle, tiedät kyllä kuka olet:

Ajatteletko oikeesti enää yhtään omilla aivoillas!? Tajuatko sinä mitään mitä tulee ulos suustasi?? Väitteesi ovat nimittäin jostain niin syvältä ja niin epätosia kuin vaan voi olla!! Oletko ajatellut että ehkä olen siksi niin etäinen ja kylmä koska en voi sietää elämäntyyliäsiä ja ihmisiä elämässäsi? Enkä vain siksi että olisin kateellinen sille kaikelle! Ei helvetti jos oikeasti luulet minun olevan kateellinen!! Koska sen kauempana todesta et voisi olla!! En jaksa katsella ja kuunnella paskaasi niin pysyn poissa. Niin on helpompi olla sanomatta mitään. En halua katsoa vierestä miten tuhoat elämääsi kaikilla mahdollisilla tavoilla!

Tajuatko miten naurettavilta tekosi muiden ihmisten silmissä näyttävät!? Okei jos oikeasti haluat olla ihan hunningolla niin siitä vaan mutta älä nyt saatana tee sitä sen takia että näyttäisit kaveriesi (jotka ovat muuten ihan idiootteja) silmissä jotenkin siistiltä! Koska se ei ole!! Muistatko kun kerroit ennen miten inhosit juuri sellaisia ihmisiä joiden kanssa nyt hengaat ja jotka ovat mielestäsi parhaita tyyppejä? Mikä muuttui oikeasti!? Joitko kaikki aivosolusi pois vai oletko oikeasti tyhmä!?

Kumpi syy tahansa, olen enemmänkin surullinen tai pettynyt siitä kuin kateellinen elämällesi. Jos tuntisit minua yhtään tai olisit ollut kiinnostunut elämästäsi senkään vertaa tajuaisit miten naurettavia väitteesi ovat.

Kyllä, olen edelleen kiinnostunut elämästäsi vaikka se niin vaikeaa tällä hetkellä onkin. Haluaisin tilanteen olevan sellainen kuin ennenkin. Silloin kun sinulla oli muitakin ajatuksia kuin tyhmä poikaystävä, idiootti kaverien tölväykset, ryyppääminen, ryyppääminen ja ryyppääminen. Silloin kun minun ei tarvinnut koko ajan pitää mielipiteitäni sisälläni, vain siksi että tiesin että niiden ääneen sanominen saisi sinut hyökkäämään minun kimppuuni mitä naurettavimmilla tavoilla.

Okei, ehkä olen vähän tiukkis kun en tajua että nuo kaikki asiat kuuluvat normaaliin nuoruuteen. Ehkä odotan sinulta liikoja. Ehkä minulla on oikeuskin odottaa, koska olit jotain niin muuta ennen. Silloin kun vielä pidin sinusta niin suunnattomasti ja pystyin ylpeänä sanomaan nimesä. Nyt se vaan hävettää ja ärsyttää. Ja jos yksikään vielä ajattelee, että tämä kaikki kuuluu nuoruuteen ja kyllä on aikaa kasvaa ja tajuta virheensä, niin älkää tulko sanomaan sitä minulle. Koska en usko että tätä kaikkea voi laittaa nuoruuden tyhmyyden piikkiin. Sehän olisi aika loistava syntipukki, mutta kun se ei enää riitä.

Toivottavasti joskus aikuistut tai ainaki tajuat naurettavuutesi. Ehkä silloin voimme palata siihen mitä oli ennen. Tai ainakin yrittää.