Meillä on nyt kolme ekaa viikkoa opiskelua takana. Tälle vuojelle piti valita suuntaavat eli porukka on hajaantunu aikalailla kun vertaa viime vuoden kursseihin. Varsinkin telkkarilla pakerrettiin ryhmissä tosi paljon. Tää suuntautumisen valitteminen oli itelle ainaki meleko vaikia paikka. Helppo oli samantien lokata listasta pari vaihtoehtoa poies mihin ei ainakaan ole menossa. Ei musta ei tule toimittajaa, ei ohjaajaa, ei tuottajaa. Sitten jäi se kuva ja ääni.. Kumpaan mennä. Loppujen lopuksi meni aika arvalla se valinta. Laitoin ne äänen kolme kurssia menemään ja aattelin että katotaan sitten syksyllä mikä on meininki.
No tätä se nyt sitten on. Eka viikko meni miten meni eli siis ei ollut koulua ollenkaan. Ihan kiva kun sai jatkaa lomailua. Olis vaan ollut kiva tietää siitä vähän aikasemmin etukäteen. Hyvä kuitenkin että lomaa oli kun kotona kävi niin miten kävi ja oli parempi olla siellä kuin koulussa.
Toinen viikko sitten äänitettiin kuunnelmaa pienryhmisä ja kaikki ryhmän jäsenet leikkas sen sitte itekseen. Sisältö ei sinällään ollu niin tärkiää. Pointtina oli enemmänkin, että kaikki pääsee tutuiksi laitteiden kans ja osaa edes perustekniikat niissä. Olin aika ylpiä ittestäni ko sain leikattua ihan omillani oman version kuunnelmaan. Kattelin eka päivänä jonku aikaa ko pojat teki hommia. Seuraavana päivänä ite astuin puikkoihin. Pakko myöntää, että aika hyvin se meni. Ja ihan hyvä niinkin kun silloin leikkauspäivänä paikalla oli peräti minä ja opettaja. Rastibileet oli vähän väsyttäny porukkaa näköjään..
Koululta tuolloin lähtiessä oli kyllä tosi hyvä fiilis ja tuntu että ehkä tästä jotain tuleekin sittenkin. Kiinnostusta ainakin riitti ja tykkään editoinnista. Se kiinnostus tais näkyä aika hyvin jo viime keväänä Väylällä. Ja se fiilis, että hei mä osasin jotain ihan ite! Wau, sellasta ole ollu pitkään aikaan!!
Tää innostus kyllä laski ko lehemän häntä tällä kolmannela viikola. Koko ajan tuntu että asiaa tulee lisää ja lisää mut mikään ei oikein taho tarttua. Koko ajan pitäis olla kysymässä että voitko selittää tuon uudestaan. Taas. Okei ollaan aika teoriapainotteisilla tunneilla oltu eli eroaa itsenäisestä työskentelystä hurjasti. Mutta silti. Kai nyt jotakin pitäis tajuta. Kurssimateriaalin sisällysluetteloa selaillessa tuli alussa sellanen olo, että joo kyllähän tää tästä, nää on näitä samoja juttuja mitä käytiin ekan vuoden äänitekniikan perusteisa. Ja paskat. Menee taas yli hilseen ja korkeelta. Moneen kertaan miettiny että tulipa ikävä sitä eka vuoden opettajaa, joka osas selittää nää hommat niin että oikeesti ymmärsi. Ja vielä ekalla kerralla!!
Innostusta tähän aiheeseen ja materiaaliin on laskenu aikalailla myös se seura. Ei jumavittu millasta sakkia! Ollaan oltu musatalolla, jossa meillä on eri opettaja ko yleensä, ja meän 6 hengen ryhmän lisäksi siellä on sellanen amis-sakki, tulevia muusikoita tai jotain nähtävästi. Mä muistan mun yläaste-ajat ja mulla ei tosiaankaan ollu ikävä niitä yhtään. Jos joku muukin muistaa noi ajat, ni tiedoksi vaan että sellasta meillä on tuolla. Välilä tekee mieli huutaa suoraa kurkkua että pitäkää jo se saatanan pää kiinni, ei kellään kiinnosta nuo jutut pätkän vertaa! Yhesä vaiheesa kun testattiin eri mikityksiä ja piti kuunnella HILJAA, niin yks jätkä päläpätti koko sen ajan. Yritäppä siinä kuunnella että millä on kapeampi ääniala A-B:llä vai X-Y:llä vai oliko se sittenkin kenties ORTF:llä. Joo ei onnistu.
Vielä ens viikko pitäis jaksaa niitä idiootteja ja voin kyllä nyt jo sanoa että tulee piiiiitkä viikko. Ei ihan hyvin ala tämä, kun jo näin aikasten haluais vaan heittää hanskat tiskiin ja antaa vaan olla. Mihin katosi se innostus jota toisella viikolla olin kukkuroillaan? Tällä viikolla sitä ei ole näkynyt, ei missään. Turhauttavammaksi tämän tilanteen tekee myös se ettei oikein ole ketään kelle tätä sanoa täällä, ketään keltä kysyä mitä itse oli mieltä kurssista. Onhan tuossa ryhmässä viisi muutakin, mutta eipä siihen oikeastaan olisi voinut tulla enempää ihimisiä joiden kanssa näin vähän olisi ollut tekemisissä..
Tuntuu vaan, että menee paskasta tilanteesta vielä paskempaan. Enemmän ja enemmän alkaa tuntua siltä että tänne tulo oli ehkä isoin erehdys ikinä...
