Mysteries of life

Tänään on taas niitä päiviä, että kun kattoo ulos tulee vaan yks ajatus mieleen. "Pysy sisällä!" Lunte tulee vähän joka suunnasta, aurata ei kannata/jakseta niin siinä polviin asti ylettyvässä lumessa saa kahlata ihan kivasti. Ni ja sitten tuulee, kuten aina Torniossa ni keli on jo melkeen täydellinen. Tällasina päivinä sitä oikeesti miettii kenen paviaanin idea se oikeesti oli asuttaa maailmaa näin pohjosesta!? Eivät vissiin aatelleet ihan loppuun asti tätä hommaa!

Ni ja siitä sisällä pysymisestä. Juu ei tapahtunu. Aattelin uhmata tuota säätä ja lähtiä hoitaan asioita. Halusin ne poies alta ja ehkä hieman sekin edesautto mun päätöstä, ko alako oleen hieman näläkä eikä kaapisa mittään ruokaa. Sellanen ihan kiva pieni kävelyreissuhan siitä tuli. Kelan kautta Mustaan Pörssiin, sieltä Postiin, Postista K-Rautaan ja sitten vielä viimeiseksi kauppaan. Ei kun niin kävinhän mie Ärrälläkin pyörähtämäsä. Joo no kävelemistä oli ihan tarpeeksi. Ja farkut oli oikeesti varmaan polviin asti lumessa ja ihan jäässä. Sielä ne sulaa nyt kylppärissä, ainaki toivottavasti.

Mutta sainpahan kaikki asiat hoidettua ja vähän enemmänkin. Ja se tarkottaa sitä ettei mun huomena tartte tehä nuista mittään. Eli jos sattuis olemaan samanlainen keli kun tänään ni oikeesti ei tartte näyttää naamaansa pihala, jos ei välttämättä halua. Ja on tekemistä ko on maalit millä alakaa sotkemaan paikkoja. Mutta luultavasti minun tuurillani huomenna on ihan perhanan hieno päivä joka on juuri täydellinen tällaisten asioiden hoitamiseen. Vanhala kämpälä piti käydä vielä, ni ehkä sitten huomena jos on hyvä ilima. Jos ei, ni sitten mie vaan maalaan ja teen muuta hauskaa.

Ni no on sitten se yks puhelinsoitto... se on yhtä vähän kiva oli ilima sitten millanen tahansa. Mutta pakko kai se on joskus tehä... Son kumma kun pitäis jottain tärkiää (ja hankalaa) tehä ni sitä ei sitten millään saa tehtyä samantien. Sitä vaan venyyttää ja venyyttää pitemmäle. Vaatii liikaa. Tekis sen heti ni ois poies alta, mutta ei.

Nyt olen kuitenkin tyytyväinen itseeni kun sain tehtyä sen kaiken mitä suunnittelinkin, enkä mieti tekemättä jäämisiä ollenkaan. Ny on hyvä mieli :)

Ai niin yks juttu vielä. Tuosta kävelyreissusta. Normaalisti luulis kai siitä tulevan jalat kipiäksi jos joku paikka. No ei. Vaan vattalihakset. Tai siis se kohta misä pitäis olla niitä vattalihaksia. Todella mysteeristä minusta. No kai tää ainakin todistaa, että semmoset lihakset multakin löytyy. Ne vaan on piilosa jossain tosi syvälä ja ollu kavoksisa aika kauan :D

Wups!

I've been thinking... and this doesn't seem such a good idea... Oh well, it's done already, so can't do much about it anymore. Mayde it'll all look better tomorrow. But something I can most definitely say now: for a person who hates carpets this is very close to hell...

Pakkaaminen on persiistä!

Joo-o se on oikeesti. Hyvin syvältä ja poikittain. Varsinkin ko siinä ei oikeen taho olla mittään järkiä. Eikä tiiä mitä pakkaa ja mihin ja kenen kans. Juu en muuta ennää ikinä. Tai no ööh, ehkä kerran vielä, ko Tornioon en aatellu loppuiäkseni jäähä. Ens kerrala voin muuttaa sinne paratiisisaarele, mihin en oikeestaan tartte mittään tavaraa mukkaan. Juu kuulostaa aika hyvältä. Niin taidankin tehdä :)

Jotain positiivsta kuitenkin. Alkaa olla jo loppusuoralla tää homma. Viimisiä kamoja yritän ahtaa jonkunsortin laatikoihin ja kasseihin. Ja sen päätöksen tein, että ne mikkä ei mahu niihin ni saavat jäädä jälkeen sitten. Ne on kuitenkin ihan turhaa. Kauheesti oon tavaraa nakkonu roskiin ja iso kassillinen on vaatteita menosa.. jonnekki... Mutta silti oon varmasti kaikkee turhaakin pakannut nuihin laatikoihin, vaikka sitä yritin kovasti välttää. Ehkä mie joskus opin olemasta hamsteri. Iso ehkä.

Huomenna pitäis sitten raahata nää kamppeet pisteestä A pisteeseen B. Ihanaa. Ja sitten pitäis käydä ostamasa uus hylly (jeij!) ja maalit että saapi maalata sen sisustukseen sopivaksi (vielä isompi jeij!). Uuden osotteen ilimottelen sitte tarvitseville ko muistan sen ite ensin :D

Mutta nyt jatkuu pakkaaminen. Ja purkaminen. Pitää ettiä jostain pari mukia, että saapi vieraille juotavat tarjoiltua x)

Memories

Saimpas itteäni sitten niskasta kiinni ja valittua muutaman kuvan tännekki tuolta Thaimaan reissulta. Oli hieman vaikiaa valita about 700 kuvan joukosta just ne parhaimmat ja ne jotka kertoo eniten tuosta paikasta ja mun matkasta. Näistä kuitenkin itelle on jäänyt ne parhaimmat, siisteimmät, erilaisemmat ja ne mieleenpainuvimmat muistot :)

Mun hotelli. Hih, no ei ihan kuitenkaan. Jonkunsortin asumus rannalle mentäessä. Mietin kyllä että voiskohan ton vaikka vuokrata ja voisin alkaa tuolla rantapummiksi...

Ensimmäisen kerran näin meren.
Tossa vaiheessa tiesin että oon oikeesti tullu paratiisin.

Klong Muang Beach oli melkeen koskematon ranta. Muutamia pitkähäntäveneitä oli kuljettamassa niitä harvoja turisteja, jotka oli löytäny tän paikan, läheisille saarille ja takaisin. Oikeesti niin jottain muuta ko täyteen tungetut rannat jossain Kanarialla ja niissä paikoissa Thaimaassa, mitkä on jo "löydetty". Täydellistä!

Aina mukana kulkeva kauppa

Kato perkeles son Dumbo!

Matkalla sukeltamaan.
Vaikken sitten loppujen lopuksi vedenalaista maailmaa päässytkään ihailemaan,
niin kyllä nämäkin maisemat riitti aika pitkälle.

Keskellä viidakkoa pieni taivaallinen ranta.
Päivän toinen sukelluskohde.

Maailman sulosin pikkutyttö. Ainaki melkein.

Thaimaassa ei tarvi maksaa veroja jos tienaa alle 60 000 bhatia vuodessa.
Suurin osa paikallisista ei maksakkaan veroja. Ikinä.
Näiden talojen asukkaat luultavasti kuuluvat siihen porukkaan.

Tän talon asukkaat sitten luultavasti ovat niitä harvoja, jotka maksavat veroja.
Talot oli vastakkaisille puolilla teitä ja siinä näky varsin hyvin toi kaksiajakoisuus.

Skootterit oli yleisin kulkuneuvo. Yleensä kyytiin ahdettiin niin paljon ihmisiä (ja eläimiä) kuin vaan mahdollista. Ennätys jonka näin tais olla nelihenkinen perhe ajelulla. Nuorimmainen lapsista oli ehkä vuoden ikäinen. Kellään ei tietenkään ollut kypärää.

Kyllä, olen yksin reissussa.
Ja kyllä tarjoilija vei kaikki muut ruokailuvälineet pois samantien.
Hyvä ettei tuolejakin raahannut toiseen pöytään.

Maailman parhain, sekä parhaiten päähän menevä, margarita

Yksi syy miksi mie halusin reissuun oli päästä katteleen auringonlaskua rannale. Se haave toteutu. Ja oli taivaallisen näköstä. Takaisin hotelliin löytäminen täysin pilkkopimeässä metsäpolkua pitkin, missä ei nää nenäänsä pidemmäle, oli sitten ihan toinen tarina :D

Jos mantereella kulettiin skoottereilla ja tuktukeilla, niin merellä sitten kuljettiin pitkähäntäveneillä. Tuli muuten kokeiltua. Nuiden kyydissä ei säily ikinä kuivana, istu sitten missä kohtaa tahansa :D

Ao Nangin vilkas rannalla sijaitseva ostoskatu

Tiikeriluolan temppelin munkkeja

Suomalainen opas sano että patsaita saa kuvata mutta niiden kanssa ei saa poseerata. Paikallisopas oli eri mieltä. Mut ehkä se on sallittua jos patsaan ja mun välillä on kuitenkin semmoset 5 metriä väliä?

Paikallisest, herttaset taskuvarkaat

Kaiken tän keskellä tunsi olonsa aika pieneksi

Kuumat lähteet. 40-asteinen vesi on vain ihan pikkusen liian kuumaa
kun ilman lämpötila on yli 30 asteen.

Alueella oli myös kumipuita.
Tästä kumista tehdään kuulemma F1-renkaita ja kondomeja.

Kävelyllä viidakossa

Kristallilampi.
Raikasta kirkasta turkoosia vettä lammessa keskellä viidakkoa.
Veteen oli helppo päästä mutta hyvin vaikia päästä pois.
Suunniteltu homma ehkä?

Tuoreita hedelmiä ennen viidakkoon menoa.
Ja litroittain vettä sieltä tultaessa.

Karkkihaaste

Marjuli haastoi mut joku aika sitten tekemään tällasen irtokarkkihaasteen. Piti tehä se jo aikoja sitten, mutta päädyin aina syömään ne karkit ennen ko sain kuvattua niitä ollenkaan. Tyypillistä. No tänään on taas tällanen Haista-maailma-iso-pahanhajunen-huilu-päivä, johon ei auta muu ku tyhmät leffat ja karkki. Ja nyt kun niitä karkkeja oli ni aattelin toteuttaa tämän haasteenkin sitten samantien. Ennen ko alotan leffamaratonin ja taas ahmin ensimmäisen leffan ensimmäisen 15 minuutin aikana ne kaikki karkit.

Ideoita mulla oli kovasti nuihin kuviin. Osa toteutu, osa ei. Kärsivällisyys ei riittäny kovin pitkäksi aikaa. Ja kyllä, se karkkien syöminen on aina paljon kivempaa ko niitten kuvaaminen ja katteleminen. Yllättäen.

Elikkä tässä on siis haaste.

1. Valitse vähintään viisi irtokarkkilaatua, jotka valitsisit oikeastikin karkkipussiisi.
2. Ota karkeista joko itse kuvat tai nappaa ne netistä ja julkaise ne blogissasi.
3. Tämän jälkeen haasta vähintään kolme ihmistä tekemään tämä meemi, ja linkkaa heidän blogeihinsa. Voit haastaa myös useamman! Koita arvata, mistä nameista he tykkäävät.
4. Halutettassasi voit selvittää sanallisesti valintojasi.

Kuten tästä pussin sisällöstä voi päätellä,
mulla on hieman yksipuolinen karkkimaku.
Suklaata ja hedelmää.

"Hei Aakkonen onko sulla aakkoskarkkeja?"
oli tosi tuttu huuto joskus ala-asteella.
"Juu-u, ohan mulla niitä. Mistäs saatas sullekki?"
oli se tyypillisin vastaus takasin.

Mie en tykkää kovista karkeista kauheesti, mutta näitä ei voi sivuuttaa mitenkään. Niitä mentiin aina perjantaisin viikkorahan saatua Sudentien kioskilta ostaan. Markalla tuota ja markalla tuota ja niin edelleen. Ni ja sitten lopuksi oli pakko saada yks remmi. Ihan pakko!

Ni, että jos mie en tykänny kovista karkeista kovasti, ni tässon jotain mistä mie tykkään tosi kovasti. Kaikenmaailman pehemiät hedelmäkarkit. Ne on niiiiin hyviää. Varsinki nuo toteemipaaluhässäkät. Niitä vois syyä vaikka kuinka palijon!

Hedelmäkarkit on lemppareita,
mut näitä fisujakaan ei saa unohtaa lempparilistalta.

"Kukkia, kukkia..." lauleli Legsi pellolla.
Mutta kukkienkin kans pitää olla varovainen minkä värisiä poimii.

Ja jälkiruuaksi lautasellinen sieniä, kiitos.

Ja viimiseksi säästin parhaimman.
Suklaata, suklaata ja vähän lisää suklaata.
Menee melkeen missä muodossa vaan,
mutta varsinkin kolmessa seuraavassa.
Ja vaikutus on melkein aina seuraavanlainen.

Tähän piti sitten haastaa immeisiä vissiin. No mie jätän väliin, koska en halua pakottaa ketään ostamaan karkkia :D Mutta jos välttämättä haluaa niitä ostaa ja vastata haasteeseen, ni siitäpäs vaan. Älkää antako minun estää ;)

Numb

I cannot take this anymore
I'm saying everything I've said before
All these words they make no sense
I find bliss in ignorance

I find the answers aren't so clear
Wish I could find a way to disappear
All these thoughts they make no sense
I find bliss in ignorance
Nothing seems to go away

There's something inside me that pulls beneath the surface
Consuming, confusing
This lack of self-control I fear is never ending
Controlling, I can't seem to find myself again
My walls are closing in
Without a sense of confidence and I'm convinced
That there's just too much pressure to take
I've felt this way before, so insecure

Discomfort, endlessly has pulled itself upon me
Distracting, reacting
Against my will I stand beside my own reflection
It's haunting how I can't seem to find myself again
My walls are closing in
Without a sense of confidence and I'm convinced
That there's just too much pressure to take
I've felt this way before, so insecure

I wanna run away
Never say good-bye

I wanna shut the door
And open up my mind

What do I do to ignore them behind me?
Do I follow my instincts blindly?
Do I hide my pride from these bad dreams
And give in to sad thoughts that are maddening?
Do I sit here and try to stand it?
Or do I try to catch them red-handed?
Do I trust some and get fooled by phoniness
Or do I trust nobody and live in loneliness?
Because I can't hold on, when I'm stretched so thin
I make the right moves but I'm lost within
I put on my daily facade but then
I just end up getting hurt again

I can't hold on
To what I want when I'm stretched so thin
It's all too much to take in
I can't hold on
To anything watching everything spin
With thoughts of failure sinking in

Don't you know
I can't tell you how to make it go
No matter what I do, how hard I try
I can't seem to convince myself
Why I'm stuck on the outside

I want to be in another place
I hate when you say you don't understand
You'll see it's not meant to be
I want to be in the energy, not with the enemy

And I just wish that I didn't feel
Like there was something I missed

I've tried like you
To do everything you wanted to

Sometimes I need to remember just to breathe

Sometimes I feel like I trusted you too well
Sometimes I just feel like screaming at myself
Sometimes I'm in disbelief I didn't know
Sometimes I need to be alone

I wanna heal, I wanna feel,
What I thought was never real,
I wanna let go of the pain I've felt so long,
(Erase all the pain 'til it's gone)
I wanna heal, I wanna feel,
Like I am close to something real,
I wanna find something I've wanted all along,
Somewhere I Belong

When I pretend,
Everything is what I want it to be,
I looked exactly like what you always wanted to see,
When I pretend,
I can't forget about the criminal I am,
Stealing second after second just cause I know I can,
But I can't pretend that this is the way, it will stay, I'm just,
(Trying to bend the truth)

I remember what they taught to me,
Remember condescending talk,
Of who I ought to be,
Remember listening and all of that,
And this again,
So I pretended up person who was fitting in,
And now you think this person,
Really is me and I'm,
(Trying to bend the truth )

Too many times that I've
Held on when I needed to push away
Afraid to say what was on my mind
Afraid to say what I need to say
Too many things that you've said about me
When I'm not around
You think having the upperhand
Means you gotta keep putting me down
But I've had too many
Stand-offs with you
It’s about as much as I can stand

So many
People like me
Walk on eggshells all day long
All I know is that all I want
Is to feel like I'm not stepped on
There are so many
Things you say
That make me feel you've crossed the line
What goes up will surely fall
And I'm counting down the time
'Cause I've had so many
Stand-offs with you
It’s about as much as I can stand

I'm tired of being what you want me to be
Feeling so faithless, lost under the surface
I don't know what you're expecting of me
Put under the pressure, of walking in your shoes
(Caught in the undertow, just caught in the undertow)
Every step that I take is another mistake to you
(Caught in the undertow, just caught in the undertow)

I've become so numb
I can't feel you there
Become so tired, so much more aware
I'm becoming this, all I want to do
Is be more like me and be less like you

I don't know what's worth fighting for
Or why I have to scream
I don't know why I instigate
And say what I don't mean
I don't know how I got this way
I know it's not alright

Everything you say to me
Takes me one step closer to the edge
And I'm about to break
I need a little room to breathe
'Cause I'm one step closer to the edge
And I'm about to break

Time won't change this damage anymore

I lost my shoe...

...But got something better in return :D

Where it is?
Well it's for me to know and for you to find out.

Kameraleikki

Mulla ei taas nukuttanu viime yönä ollenkaan, joten kameran kanssa tuli vähän leikittyä. Samalla bongasin tuolta tiedostoista muutaman loistavan kuvan, jotka on ehkä pakko laittaa tänne. Jos ei muuta niin ainakin niillä ihan loistonaurut saa aikaan. Ainaki ihte nauroin :D

Sukkaraptori ja Herra Homo

Ei nää eikä kuule mittään. Ikinä.

Liikuntarajoitteinen

"Kuka tuli?"

"Jos näytän oikein söpöltä ja surkialta, ni ehkä se ottaa sen pois."

-----

Scarlett O'hara ja sen kaverit

"Olen Posteljooni Petskin ja toin teille Pörriäisen."

"Aren't I fabulous!"

"Päivää olen Pörriäinen, toin teille Posteljooni Petskinin."

Too big hat or too small head?

-----

Nothing better to do

Siitä se ajatus sitten lähti

The Best Christmas Present Ever.

Artisokkapalmu

-----

Tulinen kupla

Oikeestaan se ajatus lähti tästä

Bubbles bubbles...

... My Bubbles

Shine

Chased by the light