Ikävä Itävaltaan..Tänä aamuna taas heräsin siihen tunteeseen, että en ollutkaan Rovaniemellä vaan Kremsissä, Untere Landstrassella. Elodie käveli seinän takana ja lattia narisi oih niin tutun ja kotoisan kuuloisesti. Meni vähän aikaa että tajusi missä sitä oltiinkin, ihan jossain muualla. No eipä ollut ensimmäinen kerta, eikä varmasti viimeinenkään... Niin vahvasti jäi juuret Kremsiin! Sinne on pakko päästä uudestaan, kokemaan ja näkemään ne kaikki ihanat paikat, ehkä osittain ihmisetkin. Olisihan se tietty jotain ihan muuta kuin keväällä, kun kaikki tutut on lähteneet sieltä poies. Mutta kyllä sitä varmasti ilmankin pärjäis, kunhan "Caislean Oir" vain olisi paikallaan!! :)
No comments:
Post a Comment