Toimitussihteeri

Olipa sitten ehkä paras alotus kouluvuodelle ikinä. Ensinnäkin alotettiin Magneetti-kurssilla. Son siis meän koulun lehti joka ilmestyy aina kerran vuodesa. Kakkoset tekee sen periaatteesa alusta loppuun ite. No tää lehtihomma kiinnostaa mua melkeen yhtä paljon ku kilo sullaa paskaa. Mut tää menee aina vaan paremmaksi. Tai sit pahemmaksi. Meitä kun on kaks ryhmää yhistettynä täsä hommasa eli about 40 "toimittajaa". Opettaja siis tarvii siihen apureita. Se oli valinnu neljä tyyppiä toimitussihteereiksi itellensä. No että ikinä arvaa kuka se toinen meän luokan lehdistösihteeri oli!? Juu-u kyllä vain, minä olin se onnellinen (tai onneton) voittaja.

Ei viddu, mä tämmöseen halunnu messiin. Olisin vaan halunnu kirjottaa oman artikkelini ja päästä eroon tuosta koko hommasta. Ei sitten näköjään onnistu ei. Pitää yrittää pitää mun oma toimittaja-joukkoni kasassa ja kattoa että ne keksii aiheet, löytää haastateltavat, saapi jutut kirjotettua ja kuvat otettua. Ni sit siihen pitäs kirjottaa omakin juttu. Jos siis haluu. Ei sen kuulema tartte iso olla, mut jotain kuitenkin.

Ja tää mun ryhmän aihekkin oli niin helvetin hedelmällinen. Tornio. Juu siinäpä se sit oli. Aika laaja. Ja aika perkeleen tylsä aihe. Keksippä siinä sitten jottain mielenkiintosta kirjotettavaa. Tulee hiton hyvä lehti kun siinä on viis juttua asumisesta Torniossa. Ja kaikki aiheet mitkä keksittiin, ni liitty enemmän muitten aiheisiin. No ei auta. Huomena pittäis olla aiheet valittuna. Näkökulmat selvitettyinä ja eikun haastateltavien ettimiseen.

Perkele tästä seuraavasta kolmesta viikosta tulee tuskaa!! Inhoon tämmösiä ns. pomotus hommia. Eihän me periaatteesa mitään pomoja olla. Kuhan katotaan että kaikki saa hommansa tehtyä ja patistettaan niitä etteenpäin sun muuta. Mut sitähän toi melkeenpä kuitenkin on. Son mun homma sanoo niille että nyt perkele palautat sen jutun kun kerta on sovittu että se palautettaan tuolloin. Ei musta oo semmoseen komenteluun! Varsinkaan koulusa. Voin leikkii Katille ja Kaisalle ihan hyvin jotain ihime auktoriteettia mut emmie nuitten kans sellanen osaa olla. Nehän nauraa mut pihalle heti alussa.

Yks homma vaan kiinnostaa aikalailla. Miksi minä? Miksi se opettaja valitsi just mut tähän hommaan kaikista noista 20 tyypistä? Okei on siellä muutama, jotka miekin oisin samantien unohtanu, mut miten se pääty minuun. Se oli aatellu Anttia toiseksi meän luokasta ja sen mie tajuunkin kun Antti vaan ois ollu aika hyvä tohon hommaan. Mut mie? En todellakaan.

Kaikki jotka tuntee mua yhtään, tietää että mie välttelen kaikkee tollasta. Kierrän noi hommat mahollisimman kaukaa. Opettaja ei vissiin sit viime syksynä huomannu, että mie en oo se sosiaalisin tai ulospäinsuuntautunein tai pidä ittestäni niin paljon ääntä kun sen mielestä pitäs. Varmaan vittuillessaan antanu mulle tän roolin. Tai sit se aatteli, että tässähän on minulle hyvä tilaisuus vähän rikkoa rajojani ja kokeilla uutta tai jotain muuta tollasta paskaa! I don't care! Mie oon ihan tyytyväisenä tuolla se hiljanen hissukka joka ei puhu eikä muutenkaan tee ittestään sitä numeroo. Saakeli ei kaikki voi olla sellasii kuin sie! Eikä niiden edes tarvi!