RWM

Huhhuijakkaa. Johan sitä tullee markkinoita nyt korvista ja nenästä ja joka saakelin tuutista. Meinaa alakaa jo tympiin. Tänään tais olla kuitenki viiminen päivä nuita toimitushommia. Onhan tuola radiola tullukki ravattua joka päivä sitten torstain. Ja yöt läppeensä on välilä saanu editoida että on matskut valamiina lähetyksiin.

Mutta kaikkia kivvaa sitä sai kuitenkin puuhailla. Ja ohan se melekonen kokemuksenakin tommonen tapahtuma. Uusi tuttavuuksiakin sitä löyty.. Esimerkiksi Nuuskamuikkusen kaveri. Oli varmaan ilime taas mitä mahtavin kun tämä tyyppi vaan parkkeeras pyöränsä just siihen viereen nurtsile, misä istuksin ja ideoin seuraavaa haastattelua, ja rupes kyseleen vaikka ja mitä. Vasta kun Hannu, mun live-kaveri siltä päivältä tuli hakemaan sitä haastattelupisteeseen, ni selevis mullekki kuka tää tyyppi on.

Järjestäjät olivat "palakanneet" sen kirjottamaan markkinalaulun ja sen se sitten avaistapahtumasa laulaa luikautti, kitaran ja huuliharpun säestykselä. Samasa avajaistapahtumasa vejettiin huuliharpula Finlandia ja pijettiin ehkä maailman pisin ja tylsin puhe. Tekipä tiukkaa seisoa sielä lavan reunala nauhottamasa tätä tapahtummaa. Onneks ei omat puhinat, kovin selevästä ainakaan, kuulunu sinne nauhale. Mulle kun siis nakitettiin monen mutkan kautta se avajaisten äänitys ja koosteen tekeminen.

Mummot istu rivisä tanssilattian vieresä ko ensimmäistä Miss Rillumarein alkukarsintaa suoritettiin. Melekonen valikoima oli siinä tyttöjä joista sitten huutoäänestykselä valittiin viis jatkoon menijää. Meinasimpa revetä sinne mikkiin siinä vaiheesa ko yks mummeli yleisönjoukosta valittiin myös ehokkaaksi. En tiiä oliko se sovittu juttu mutta ainaki se sai hyvät naurut yleisöstä ja olihan se rouva kovin innokkaasti mukana vaikka jatkoon ei päässykkään. Niin ja olihan se ainut, joka tajus ittensä puolesta huutaa siinä huutoäänestyksessä (jos ei yhtenä ehokkaana ollutta pelleä lasketa mukaan)

Lauantain tapahtumat ja markkinameiningit jäi mulla kokonaan näkemättä. Kuulin kyllä senkin edestä. Anskun kanssa vaihettiin paikkaa. Se pääsi ravaamaan ympäri markkina-aluetta ko minä siirryin studioon tekniikkaa hoitelemaan. Siinähän se meni sitten sellaset 8 tuntia ainakin. Liuku ylös, liuku alas, liuku ylös, liuku alas... Sitä sammaa aina pari kertaa tunnisa. Ja joka kerrala yrittää keksiä joku uus tapa millä siirtää yhteys livelähetykseen Iskelmäkodalle. Se ei oo niin helppoa ko vois aatella. Lopussa väsymys sai voiton ja toistoksihan se meni. Alko ehkä pikkasen vaikuttamaan siinä seittemän aikaan illala, se että oli editoinu edellisen päivän juttuja kolmeen asti aamulla. Ja mikä parasta, tai pahinta, niitä ei edes soitettu sinä päivänä. Onneksi sunnuntaina sitten tulivat ulos eetteristä kuitenkin. Jos turhaan olisin ne leikkonut ni olishan siinä voinu muutama ärräpää päästä!

Moneen kertaan sitä jaapattiin viikonlopun aikana että tullaanko sitä sunnuntaina vai ei. Kannattaako se nyt vai ei. Jaksaako ihmiset kuunnella vai ei. No vaikka oisivat jaksaneet ni me ei jaksettu enää. Kaks suoraa sukastiin äkkiä iltapäivästä ja sitten pillit pussiin. Niitä mun leikattuja juttuja sitten laitettiin tulemaan ni vähän saivat markkinameininkiä lissää kuulijatkin. Ja ens viikonloppuna jatketaan. Voi olla kyllä että sen jälkeen ei halua niin tekijät kuin kuulijatkaan ikinä ees nähdä sanaa markkinat..

Sunnuntai meni siis melekeensä markkinoilla kuljaillessa ja hullunpapereja haeskellessa. Viimenen haastis kun vedettiin ja siinä yks pastori kerto myyvänsä sielä hullun papereita, ni olihan se pakko mennä kattomaan että mikä se sellanen homman nimi oikein oli. Kati sitten ystävällisesti minulle sellaiset synttärilahjaksi osti. Nyt on sitten oikein todisteet näyttää, että ei ole ihan kaikki murot kulhosa jos joku kyssyy.

Olihan meilä, tai siis sillä yhellä, yks toinenki syy sielä markkinoila kuljailla. Kummasti yhen kojun luo vei aina askeleet. Ja sitten oltiin ihan gagagagagagaaa.

Loppuiltapäivä ja ilta olikin sitte yhtä pölijäilyä. Rannasa istuttiin ja maisemia ihailtiin.

Tai siis Kati istu. Mie möngin kaikenmaailman puskisa ja hyvä etten jokkeen puonnu ko hienoja kuvia muka piti ottaa.

Kato kukka.. Eikö olekki hieno? Hei eihän mun kynnenalukset ole multaset?

Spykopaattista kuvausta.. vai tekotaiteellista roskaa? Eikun hullunpaperit saaneen aivoituksia..

Loppu hyvin. Kaikki hyvin. Ainaki viikonloppuna. Ilta päätty kivasti irkussa tuopillisella. Enempää ei ois varmaan kestäny juua ko muuten ois sammunu johonkin niistä loosseista ja töykiä kassatyttö ei ois varmaan tykänny siitä yhtään.

Maanantaina piti vielä suunnata, että suunnitellaan tulevaa ja katotaan vähän miten on menny. Siinä parin tunnin aikana kerkes suunnitelmat muuttua sen miljoonannen kerran mutta päästiin kuitenkin yhteisymmärrykseen mitä tehhään. Tänään piti käydä viemäsä viimiset editoinnit studiole ja solis enää työtodistusta (ja opintopisteitä) vaille vajaa tämä duuni. Nyt voi ihan hyvälä omalatunnola pitää loman kaikenmaailman markkinoista!