Step by Step

Äiti sai taas jonkun ihime inspiraation ja se rupes siivoomaan meän vinttiä ja antaan turhia kamoja kirppareille. Sieltä löyty myös pussillinen mun vanhoja c-kasetteja. Suurin osa niistä vielä oli ite radiosta nauhotettuja. Oi niitä aikoja kun istuttiin tuntikausia radion äärellä ja ootettiin sitä yhtä niin hyvää kappaletta ja toivottiin, että sais koko biisin tällä kertaa nauhalle eikä sitä lopetettas kesken just parhaassa kohdassa. Aika huippuja biisejä sieltä löyty. Mut pakko kyllä myöntää että on sitä (onneksi) sen verran kasvanu, että eipä niistä kovin montaa kasettia tarttenu säästää.

Mut oli siellä pari sellasta mitkä oli ihan vaan nostalgia-mielessä pakko säästää. Yks niistä oli New Kids On The Blockin Step by step-albumi. Siinä kannessa ne poijjaat niin sulosesti niitä jenkkihymyjään väläyttelee ja on ah niin cooleja. Ja se miltä ne kuulosti, se oli muka melkeen parasta mitä ikinä oli kuullut. Oli oikeesti pakko mettästää kotoa ees yks toimiva kasettisoitin ja kuunnella pari niistä biiseistä. Pakko myöntää, että vieläkin ne biisien sanat osas ulkoa, ainakin niiden suosikkibiisien.

No eipä kai se ihme ole, on niillä sen verta iso osa ollu mun lapsuudessa. Ihan vaan muutamat kerrat kavereitten kans leikitty meän leikkimökissä nukkejen kans kotia Nyykkärien poikien ollessa meän miehiä. On sitä ollu siihenkin aikaan haaveet. Ja riitahan siitä aina tuli, jos kaveri vaikka sattukin haluamaan saman miehen kun sie. Ni ja pakko oli olla se yks tyyppi, josta kukaan ei oikeen tykänny. Vieläkin noi jutut muistaa niin hyvin. Yksinään saa taas kovasti hirittää, kun niitä aikoja muistelee. Muistaakohan ne kaverit, joitten kans niitä leikkejä leikittiin, nuo ajat yhtä hyvin!? Pitää ehkä ens kerralla kun nähdään tiedustella asiaa :)