Väsyttää. Väsyttää vaan niin kovasti. Ei auta vaikka kuinka nukkuis. Silti aina on ihan nuutunut eikä jaksa mitään. Ei ees enää jaksa koulussa kunnolla keskittyä. Siihen sentäs pysty ihan okei viime syksynä vaikka muuten olo olikin aikalailla samanlainen. Vituttaa itelläkin olla aina tällanen saakelin flegmaattinen lapamato, mutta kun tuntuu ettei ole edes sen vertaa energiaa tai tahtoa että sais ittensä nostettua ylös tästä kuopasta. Haluiais vaan tosiaan nukkua, nukkua, nukkua ja vielä vähän nukkua. Mutta kun sekään ei tunnu enää onnistuvan, kun joka yö näkee toistaan härömpiä unia. Niin ja niitä painajaisia. Pitikin mennä manaamaan etten ole nähny niitä tän lääkekuurin aikana, vaikka niin moni muu on. No nyt niitä sitten piisaa vaikka toisile jakkaa. Se on niin vitun kiva kun yöllä herää ni oikeesti itkee, niinku vasta näkemässä unessa. Yritäppäs siinä sitten päästä uudestaan uneen. Ei taida oikeen onnistua.
Ehkä tästä ei niin helposti selviäkkään. Ehkä se oli vaan harhaluulo.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment