Monday, December 01, 2008

"She fucked a clown!?"

Olin taas viikonlopun Rovaniemellä. Oli hyvä syykin mennä sinne (kyllä tarvin todella hyvän syyn mennä sinne!) Oli nimittäin tatuointiaika varattuna. Ootin pari kuukautta sitä että jatkettas kuvaa ja tehtäs luultavasti se loppuun astikin vielä. Mutta näimpäs ei sitten päässyt käymään. Tatuoija olikin kipiänä joten aika siirtyi eteenpäin. Taas. No kolmen viikon päähän sain uuden ajan kun tänään soitin. Että jos vaikka sitten. Ja uus kuva on suunnitteilla. Kaveri lupas sitä jopa suunnitella ja piirustella mulle :) No mutta enivei, tämä oli vaan yks kökkö juttu hyvin hermoja raastavassa viikonlopussa...

Meilä oli pihakirppis. Yksi äidin loistavista ideoista, joihin se tykkää laittaa meidät osallistumaan. Tai siis se olettaa, että me osallistutaan. Ilman kysymistä tietenkin. Tulee vaan ilmotus hieman ennen "tapahtuman" alkua, että sinä teet sitten sitä tai tätä. Ei kysymysmerkkiä perässä, enemmänkin huutomerkki. Oletetaan, että me halutaan ottaa osaa kaikkeen mahdolliseen eikä edes aatella sitä mahdollisuutta, että meillä sattuis olemaan omakin elämä ja omia suunnitelmia. Ei tietenkään. Mehän elämme vain miellyttääksemme vanhempiamme ja teemme aina niin kuin he käskevät. Ja sitten kun ei tehdä niin kuin he käskevät, tai niin kuin he olettavat meidän ilomielin tekevän, niin sitten ollaan niin marttyyriä että. Ja mikä naurettavinta oli, että tätini osallistui tähän höykytykseen mukaan. Se oli ihan ihmeissään, siis oikeasti ihmeissään, että mulla saattais olla jotain omaa menoa juuri myyjäisten aikaan!!

Ja se on juuri ärsyttävintä tässä!! Mitään omaa ei saa tehdä, ainakaan silloin kun he ovat päättäneet työllistää meidät johonkin idioottimaiseen hommaan johon emme alun perinkään halunneet ottaa osaa! Mykkäkoululla mentiin siis suuri osa viikonlopusta. Taas. Tai no siis äidin puolelta joo tuli sitä mykkäkoulua. Isä taas alkaa hyssyttelemään ja sanomaan että nyt on äidillä paha mieli, että tehkääpä äidille mieliksi ja menkää seisomaan pihalle lumisateeseen ja pakkaseen kuudeksi tunniksi. Ja mitä se itse tekee? Istuu sisällä lämpimässä katsomassa urheilua. Ja kehtaa vielä myöhemmin sanoa, että kyllä nyt väsyttää kun oli niin rankat myyjäiset. Joo niin oli, niillä jotka siellä pihalla seisoi.

Okei ehkä hieman marttyyriä omaltakin osalta sanoa näin koska en itsekään siellä pihalla seisonut. Mutta voin kuvitella millasta se oli. Eikä kiinnosta. En välitä. En ikinä luvannut osallistua millään tavalla niihin myyjäisiin. En yhtikäs millään. Ja en myöskään siis osallistunut. Tai no leivoin 4 tiikerikakkua mutta se oli siinä. Sen tein vielä ihan mielelläni. Tykkään leipoa. Se on hauskaa. Niin ja mikä oli merkittävintä, minulta kysyttiin että haluatko tehdä ne kakut. Annettiin jopa päättää montako kakkua teen. Eli yksi pieni ero. Kysymysmerkki lauseen perässä. Se auttaa kummasti. Ei oletusta. Ehkä asenteeni niitä myyjäisiäkin kohtaan olisi ollut eri jos joku olisi kysynyt haluanko auttaa jotenkin. Vastaukseni luultavasti olisi ollut sama, mutta asenteeni eri. Enkä luultavasti olisi saanut kuulla olevani kiittämätön kakara.. Että sellainen pieni ero kuitenkin.

Kuulostaa melkoselta teiniangstilta tämä kirjotus, mutta kuulostakoot. Tervetuloa meidän kotiin. Välillä tuntuu, että ne ajattelee meidän vieläkin olevan ihan lapsia emmekä osaa tehdä mitään ilman että äiti tai isä pitää kädestä kiinni. Tai että tulemme kysymään kaikelle heidän lupansa ja siunauksensa. Joo ei ole tapahtunut enää moneen vuoteen niin! Mulla ei houkuta pyytää mihinkään lupaa sellaiselta mieheltä joka ei osaa käydä minkäänlaista fiksua keskustelua aikuisen naisen kanssa, sellaisen miehen kanssa joka ajattelee meidän edelleen olevan 5 vuotiaita joille isä on jumala. Sori niin ei ole ollut pitkään aikaan enää, jos on ikinä ollutkaan, ainakaan minun kohdallani.

No mutta oli siinä viikonlopussa jotain hyvääkin. Ehkä paras kuulohäriöjuttu vähään aikaan... She dropped her glowhan kuulostaa ihan samalta kuin She fucked a clown :D Ainakin me saatiin siitä hyvät naurut. Niin hyvät etten pystyny hengittään normaalisti kymmeneen minuuttiin nauramisen jälkeen kun mun mahaan sattui niin paljon! Kunnon vatsalihastreeni ennen leffailtamässäystä. Tuli ehkä tarpeen, ko miettii sitä määrää mitä me syötiin.. Kaks dino-leffaa putkeen vaatii aika paljon mässyä. Varsinkin kun vhs:ltä tulee toinen niistä ja näkyy niiiiiin hyvin että. Mutta ihan sama, Jurassic Parkia ei katota dvdltä, ennen ko on ihan pakko. Son perinne ja sitä ei rikota :)

Pakko vielä mainita yks asia, vaikkei se viikonloppuun mitenkään liitykkään. Mut jäipi kaihertaan vähäsen yks kommentti minkä sain tänään. Tai kaihertaa on ehkä väärä sana, se kun viittaa enemmänkin negatiiviseen, tämä kommentti kun oli eräällä tavalla positiivinen vaikka se hieman surullisessa keskustelussa tulikin ilmi. Tuntuu vähän pahalta sanoa, että sai siitä piristystä vaikkakin vain pieneksi hetkeksi, kun keskustelun toinen osapuoli ei sitä ehkä sillä tavalla tarkottanutkaan. Hööö.. tätä on vähän vaikia selittää... Itekkään oikeen tiedä mitä tarkottaa... Ja uskooko koko asiaan, vaikka se ehkä ihan totuudenmukasesti oiskin sanottu. Että joku vois olla kateellinen mulle ja vielä sellasesta asiasta!? Ei ihan ekana tulis kyllä mieleen, ei todellakaan!! Mutta ehkä se auttoi... Sen 5 sekuntia jonka ajan uskoi sen olevan totta. Ehkä. Joo jotain tosi häröä oli tämä. Mutta pitipä vaan jonnekki se kirjottaa, se kun jäi mietityttämään...

4 comments:

Sanni said...

vain 5 sekunttia?

Bortsa said...

no okei ehkä 6 sekuntia, maksimissaan 7. sitte loppu usko, jos sitä ikinä oikeesti olikaan. Se vaan kuulosti niiiiiin absurdilta mun korviin.

Sanni said...

absurdi olet itte.

Bortsa said...

ehkä olenkin mutta niin oli myös sun kommentti!! vois vaikka palata siihen että normaalipainosilla/laihoilla on helpompaa ja ne luottaa itteensä. että siinä sulle ihan elävä esimerkki, ettei se ihan piä paikkaansa.